ETUSIVU

ELÄMÄN KOULU OPETTAA

TAASKO SITÄ PITI POLTTAA ITSENSÄ!

Olen kertonut tässä osiossa ensimmäisessä tekstissä tapauksen, jolloin säästyin vakavalta palovammalta. Jos tahdot lukea sen, skrollaa alkuun. Nyt kerron toisen vastaavanlaisen tapauksen. Palovamman sattuessa on hyvä osata toimia oikein. 

Joitakin vuosia sitten istuin illalla myöhään yksin keittiössä. Vaimo oli mennyt yläkertaan nukkumaan. Minulla oli makean nälkä eikä enää yhtään palasta suklaata jääkaapissa. Olin syönyt kaikki suklaat. No, mitä tehdä? Ongelmat ovat sitä varten, että ne ratkaistaan. Otin jääkaapista maitoa ja keitin kattilassa. Kaadoin maidon sekaan kaakaojauhoa ja tein kaakaomaitoa. Makeutus tapahtui hunajan avulla. Kahvilusikan verran hunajaa mukiin ja suklaamaito siihen, ja namm!! No, tämä juttu ei tällä kertaa jäänytkään tähän.

Istuin pöytään juomaan kuumaa kaakaomaitoa. Siinä pöydällä oli eräs kapistus, joka piti ensin siirtää syrjään, koska se oli niinko tiellä. Ojensin käteni sitä kohti ja - kops, kaakaomaitokuppi kaatui pöydän reunalle ja melkein kaikki kiehuvan kuuma kaakaojuoma kaatui jalkani reiden ja nilkan päälle. Siinä minä huusin täyttä kurkkua AAAAAHHHHH,  -AAAAHHh!!!!  -aaaaaaaaahhhhhhhhh!!!! Ajattelin, että vaimo kuulee varmasti kauhean huutoni ja herää ja juoksee koiran kanssa alakertaan katsomaan, että mitä kauheaa äijälle tapahtui. Yritin olla hiljaa ja hillitä itseni, ettei vaimo heräisi. Yläkerrassa oli hiljaista ja vaimo nukkui sikeää unta. Ei kuulunut rappusistakaan mitään kolinoita.

No, minä riisuin äkkiä housut ja sukat pois jalasta ja menin kylpyhuoneeseen suihkun alle. Valoin kylmää vettä reiden ja nilkan päälle ainakin ne pakolliset viisi minuuttia. Reittä särki ja nilkkaa poltti. Olin varma, että nyt tuli paha palovamma koska en ehtinyt saada palanutta ruumiinosaa heti kylmän veden alle. Taisi siinä mennä kokonainen minuutti ennen kuin pääsin vesihoitoon. Tämän käsittelyn aikana näin ja koin, että reisi punotti ja oli arka. Nilkka tuntui, kumma kyllä, palaneen pahemmin. Johtunee kait siitä, että minulla oli kaksi paria paksuja kuumalla kaakaomaidolla kyllästettyjä märkiä sukkia. En saanut niitä heti pois koska ne istuivat tiukasti nilkkaa vasten. Täytyi myös varoa, ettei palanut nahka irtoa sukkien mukana.

Sitten vaihdoin vaatteet ja siivosin jälkeni. Pöydän alla ollut matto joutui kylpyhuoneeseen odottamaan pesijää. Kaakaomaidosta märät housut ja tuolin pehmuste saivat saman kohtalon. Sitten tein uuden kaakaojuoman ja join sen. Kohta tämän jälkeen panin nukkumaan. Palovammaa ei kirvellyt juuri ollenkaan, mutta reisi punoitti huolestuttavasti. Ajattelin, että selvisinköhän säikähdyksellä ja viiden minuutin paleluttamiskärsimyksellä. Aamulla se sitten nähdään. Niin nukuin yön.

Aamulla herättyäni en kokenut mitään kipua jalassani. Huomasin, että palovammaa ei ollut tullut juuri ollenkaan. Näytin myöhemmin päivällä vaimolle jalkani. Reisi oli selvinnyt täysin vammoitta ja punotuskin oli melkein kokonaan poissa. Mutta nilkassa oli yhdessä pienessä kohtaa muutaman sentin alueella iho palanut niin pahoin, että se oli melkein irti. Mutta mitään kipua en tuntenut. Selvisin jälleen kerran palovammasta melkein säikähdyksellä.

Tämä oli jo toinen kerta elämäni aikana kun olen polttanut itseni "pahasti" mutta selvinnyt säikähdyksellä ja viiden minuutin paleluttamisella.

Kolmas tapaus:

Joku vuosi tämän tapauksen jälkeen sattui näin: Keitin kattilassa kananmunia. Kun munat olivat valmiiksi keitetyt, kiiruhdin kaatamaan veden tiskipöydän tiskipaljaan. Minulla on tapana kaataa aina kananmunien kiehuva keittovesi tiskipaljaan haisevan tiskitraasan päälle. Sillä tavalla desinfioin tiskirätin, josta varmasti kuolee kaikki paciluskit. Jostakin syystä otin kattilan kahvasta kiinni vasemmalla kädellä, vaikka olen oikeakätinen. Kiireessä kaataa kiehuva vesi pois ja valaa kattilaan kylmää vettä oikea käteni sattui olemaan, kumma kyllä, tiskipaljassa ja kaadoin kiehuvan veden paljaalle kädelleni.

En heti käsittänyt, että kaadoin veden kädelleni. Eihän sellaista voi sattua! Käsi ei tuntunut palavan vaan vesi tuntui ensin - kylmältä!  Koska vesi tuntui kylmältä, ja tiesin veden olevan kiehuva, olin muutamia sekunteja äimänkäkenä. Mutta heti kohta huomasin, minkä virheen olin tehnyt. Siinä meni muutamia sekunteja ennen kuin pääsin ajan tasalle ja ymmärsin mitä oli tapahtunut. Panin käteni kraanan alle ja valoin jääkylmää vettä käteeni - jälleen ne pakolliset viisi minuuttia. 

Tämän jälkeen totesin, ettei palovammaa tullut, ei ainakaan mitään vakavampaa palovammaa. Kättä kyllä kuumotti ja kirvelikin vähän, mutta iho ei irronnut. Seuraavana päivänä totesin selvinneeni taas kerran säikähdyksellä ja käden viiden minuutin paleluttamiskärsimyksellä, - melkein. Käsi oli joitakin päiviä huolestuttavan punainen, mutta parani sitten ja väri muuttui normaaliksi. 

USKALLA OLLA OMA ITSESI

Ensimmäisiä asioita, joita Jumala sanoi minulle tultuani uskoon, oli tämä: "Älä vertaa itseäsi keneenkään toiseen ihmiseen. Tahdon sinun olevan oma itsesi." Tämän neuvon toteuttaminen ei kuitenkaan ole  käytännössä helppo. Monesti löydän itseni vertaamassa itseäni johonkin toiseen ihmiseen. 

Celine Dion on yksi maailman parhaita laulajia. Hän laulaa esim. Titanicin laulun "My heart will go on". Häntä on kritisoitu siitä, että hänen laulunsa on täydellistä. Hänen äänen hallinta ja laulutekniikka on täydellinen. Jos siis hänen laulussaan on löydettävissä virhe, se on se, että se on täydellistä.  Täydellisyys on siis hänen heikkoutensa, jos näin voitaisiin sanoa.

Olen huomannut, että meidän suihkukraana, aukaistuna täysille, ei anna vettä suurimmalla paineella. Vähän ennen perille pohjaan vääntöä paine pienenee ja veden tulo vähenee. Siksi minä, laskiessani vettä ämpäriin saunomisen yhteydessä, kierrän kraanaa vähän takaisin, jotta vedenpaine olisi maximi.  Kraana käännettynä pohjaan asti ei siis anna vettä täydellä  paineella, vaan vähän ennen pohjaa.

Eräässä seurakunnassa nuori mies piti aloituspuheen. Hän oli n. kaksikymppinen. Hänen puhetyylinsä oli lennokasta ja innostunutta. Mutta minä koin, että siinä oli jotakin outoa. Tunsin, että hänen saarnatyylinsä oli kopioitua. Se ei ollut hänen omansa. Sitten kun seurakunnan saarnaaja astui esille ja alkoi saarnata, minä huomasin kenen saarnatyyliä nuori mies jäljitteli. Innokas lennokas puhetyyli ei ollut nuorukaiselle luonnollista koska se oli kopioitu toiselta. Mutta saarnaajalle se oli luonnollinen saarnatyyli koska se oli hänen omansa. 

Sanoin kerran vaimolleni, että tahdon, että hän pukeutuu kauniisiin vaatteisiin. Minä tosiaan tarkoitin sitä, että hän pukeutuu kauniisiin vaatteisiin. Hän tulkitsi sanani niin, että minä tahdon hänen pukeutuvan kalliisiin klitteri juhlavaatteisiin. Mutta en minä niin sanonut. Sain selittää hänelle, mitkä ovat minun "kauniit vaatteet". Ne eivät suinkaan ole kalliit hienot juhlavaatteet kalliine koruineen. Ne ovat ihan tavalliset siistit arkivaatteet.

Jotkut ihmiset ajattelevat, että hienot vaatteet ovat kalliit vaatteet. Mutta monesti ihan tavalliset arkivaatteet sopivassa tilanteessa ovat ne parhaat pukimet. Joku voi esim. esiintyä halvassa oloasussa, melkeinpä työvaatteissa, ja hän on pukeutunut hyvin. Hän voi olla hyvän näköinen, viehättävä ja söpö niissä tavallisissa arkitamineissa.

Monet naiset luulevat, että miehet tykkäävät kun nainen on pukeutunut kalliisiin hienoihin vaatteisiin koruineen, jopa seksikkäisiin vaatteisiin. Mutta uskoisin, että useimmat miehet tykkäävät kun nainen on pukeutunut ihan tavallisiin, mutta asiallisiin, arkivaatteisiin, joskus jopa vanhoihin kuluneisiin housuihin ja kuluneeseen puseroon. Näin pukeutuneena monen miehen mielestä nainen on kaunis ja söpöimmillään. Ja naiset luulevat, että pitää pukeutua hienosti ja seksikkäästi, aina olla ostamassa uusia vaatteita, että miehet tykkää????

Miksi muuten nuoret ostavat uusia repaleisia ja haalistettuja  kuluneen näköisiä farkkuja? Joko vaatekaupoissa myydään kalliilla hinnalla uusia puseroita ja paitoja, jotka imitoivat vanhoja kuluneita vaatteita? Ei ole ollenkaan tarpeellista pukeutua kalliisiin vaatteisiin. Useimmiten arkivaatteet, ja jopa vähän kuluneet vaatteet, ovat ne parhaat pukimet. Siis, - lepo vaan!

Mitä minä tällä kaikella tahdon sanoa?

Jos tahdomme olla Jumalalle ja toisille ihmisille mieleisiä, meidän ei tarvitse olla täydellisiä, ei tarvitse aina onnistua, jotta Jumala ja ihmiset tykkäisivät meistä. Täydellisyys voi koitua meille itsellemme taakaksi ja ihmisille kateudeksi. Mitä paremmin onnistumme, sitä enemmän meiltä odotetaan, ja jopa vaaditaan.   

Emme ole rakastettuja siksi, että olisimme täydellisiä ja aina onnistuneita. Kukaan ei ole täydellinen eikä onnistu aina. Olemme rakastettuja epätäydellisinä ja jopa virheellisinä olemalla luonnollisesti oma itsemme. Meidän ei varsinkaan tarvitse yrittää olla joku toinen. Olemalla rennosti oma itsemme ja yrittämättä liikaa onnistumme parhaiten niissä asioissa, joita tulee tehtäväksemme. Ei siis paineta täysillä.  Keskity nipottamisen sijasta rakastamaan Isää ja Poikaa.

Joka rakastaa minua, Jeesusta Kristusta, häntä minun Isäni, Jumala, rakastaa. Ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle. Minä ja Isä tulemme hänen luokseen ja jäämme hänen luokseen asumaan (Joh 14:21-23). 

TEKASTUJA ONGELMIA JA HUOLIA

Meillä ihmisillä on taipumusta olla huolissamme huomisesta päivästä. Huolemme saa meidät usein tekemään itsellemme ongelmia. Me siis kuvittelemme erilaisia vaikeuksia ja ongelmia, joita pelkäämme kohtaavamme. Jeesus opettaa vuorisaarnassaan, että meidän ei tule murehtia huomisesta päivästä koska Jumala pitää omistaan huolen (Matt 6:25-34). Pietari kehottaa meitä uskovia heittämään kaikki murheemme Jeesuksen päälle, sillä Hän pitää meistä huolen (joka tapauksessa. 1 Piet 5:7). Mutta kuinka vaikeaa onkaan käytännössä toteuttaa tätä neuvoa!

Meillä on usein erilaisia juhlatilanteita. On syntymäpäiviä, häitä, kastetilaisuuksia, rippijuhlia, hautajaisia, ja mitä niitä vielä onkaan. No, meidän suvussa oli yksi näistä iloisemmista juhlista. Juhlaan täytyy tietenkin pukeutua asianmukaisesti. Puku pitäisi olla sellainen, että se sulautuu massaan, ei siis erotu toisten juhlavieraiden pukeutumisesta, ei ainakaan kovin paljon. Sitten pitäisi kyetä arvioimaan minkälaiseen pukuun suurin osa ihmisistä on pukeutunut. Se sitten ratkaisee puvun valinnan.

Minulla oli tässä kohtaa vaikeuksia kun valitsin puvustostani oikeaa pukua. En tiennyt millaisen puvun valitsisin. Ajattelin panna päälle kokomustan puvun, jollaisia minulla oli muutama. Mutta olin epävarma ja kyselin neuvoa perheenjäseniltä. Joku oli sitä mieltä, että tällaiseen iloiseen kesäjuhlaan ei voi panna mustaa pukua. Minä päättelin mielessäni, että niinhän sen täytyy olla; kenelläkään ei varmaan ole mustaa pukua näin kesällä. Täytyy siis löytää vaaleampi puku.

Löysin kaapista harmaan puvun takin, mutta pukutakkiin sopivia housuja minulla ei sattunut olemaan. Niin minun täytyi ottaa sitä, mitä minulla on - "Man tager vad man haver". Puvustani tuli siten vähän niin kuin kootut teokset. No, se siittä. Mutta asusteeni oli kaiken kaikkiaan siisti. Se kelpaisi hyvinkin. 

Sitten ajettiin pienellä porukalla kohti juhlapaikkaa. Minulla oli asuntovaunu auton perässä. Matkan aikana joku kokenut vastuuntuntoinen viisas matkakumppani huomasi, että perillä juhlapaikalla ei ole parkkipaikkoja niin suurelle muodostelmalle kuin auto ja asuntovaunu. Sitä paitsi paikalle tulee niin paljon väkeä, että on hyvin epävarmaa löytyykö meille parkkipaikkaa ollenkaan. Asiasta keskusteltiin. Parkkipaikan löytyminen vaikutti olevan suuri ongelma. Ei auttanut asiaa, että emme olleet vielä edes perillä. Parkkipaikan löytyminen oli ongelma joka tapauksessa.

Jonkun ajan kuluttua minä huomasin, että ehkä me olemme turhaan huolissamme parkkipaikasta. Sanoin autossa istuville, että emme nyt sentään vielä tee itsellemme ongelmaa, jota ehkä ei ole olemassakaan. Perillä näemme, mikä tilanne on. Jos siellä ei ole parkkipaikkoja, ratkaisemme ongelman sitten, kun ja jos, se ilmestyy tiellemme. Mutta juuri nyt meillä ei ole parkkiongelmaa. Keskustelu parkkipaikasta päättyi tähän. 

Kun tulimme perille, huomasin heti mihin pysäköin auton ja vaunun. Ajoin yksinkertaisesti tasaiselle ruohomatolle parkkipaikan viereen. Maa oli ilmeisesti kunnan omistamaa ja hoitamaa, niin kenelläkään ei ollut mitään parkkipaikkaamme vastaan. Nyt automme ja vaunumme ei veisi keneltäkään toiselta varsinaista parkkipaikkaa. Sitten nousimme autosta.

Kun sitten tervehdimme toisia juhlavieraita, minä huomasin, että melkein kaikilla miehillä, niin nuorilla kuin vanhemmillakin, oli kokomusta puku. Minun harmaa pukutakkini mustien housujen kanssa, kootut teokseni, erottui nyt toisten miesten kokomustista puvuista. No, en minä sitä harmitellut. Minua vain huvitti olemattomien ongelmien vastaan tuleminen ja niiden etukäteen setviminen.

Meillä oli siis ollut kaksi vakavaa ongelmaa näiden juhlien edellä: minun vaatetus, sitten parkkipaikka autolle ja asuntovaunulle. Mutta nämä ongelmat olivat itse tekaistuja olemattomia ongelmia. Todellisuudessa niitä ei ollut olemassakaan.  Ruotsalainen Svenska Folkbibeln käännös sanoo: ”Gör er inga bekymmer för något utan låt Gud i allt få veta era önskningar genom åkallan och bön med tacksägelse. Då skall Guds frid, som övergår allt förstånd, bevara era hjärtan och era tankar i Kristus Jesus.” Tässä käännöksessä Paavali sanoo siis: Älkää tehkö itsellenne mitään huolia (Fil 4:6).

KÖYHYYDESTÄ JA RIKKAUDESTA

Olen pohtinut rikkautta ja köyhyyttä sekä luonnollisesta että hengellisestä näkökulmasta. Ensin luonnollisesta näkökulmasta.

Olet ehkä lukenut ja kuullut todistuksia henkilöistä, jotka ovat eläneet aivan tavallista elämää, jopa köyhän ihmisen vatimatonta elämää. Heidän kuoltuaan on käynyt ilmi, että he olivat erittäin varakkaita, tai jopa hyvin rikkaita, ja että heillä olisi ollut varaa elää hyvin loisteliasta elämää. Eikö rikas elä aina varojensa mukaista loisteliasta elämää? Miksi he ovat rikkaina eläneet vaatimattomasti?

Todella rikas ihminen kokee luultavasti, että hän omistaa kaiken. Hänellä kun on rahaa niin paljon, että hän voi elää aivan miten hän itse tahtoo ja päättää. Rikas hankki itselleen kaiken, mitä hän tahtoo. Hän menee vain kauppaan tai yritykseen ja ostaa sen mitä tahtoo. Tai hän soittaa yritykseen ja pyytää tuomaan tavaran kotiinsa.

Todella rikas ihminen ei edes itse maksa ostoksiaan. Hän vain sanoo sihteerilleen: "Maksa!" Ja sihteeri maksaa. Koska rikas kokee, että hän omistaa jo kaiken, hän voi elää "ilman kaikkea". Hän voi elää todella yksinkertaista elämää. Hän voi elää jopa "köyhänä" tavallisen köyhän ihmisen elämää. Hän kun voi koska tahansa muuttaa elämäänsä sellaiseksi kuin tahtoo ja hankkia sen, mitä hän tarvitsee. Niin miksi ostaa kaikki nyt? Voin odottaa. En vielä tarvitse sitä. Odottakoon tuote kaupassa koska "omistan sen jo".

Rikkaalla ihmisellä ei siis ole haaveita siitä, mitä hankkisi ja miten eläisi, jos olisi varaa. Hänellä kun on varaa kaikkeen, ja hän "omistaa jo kaiken". Näin rahan merkitys hänelle on kärsinyt inflaation.

Köyhällä ihmisellä on eri tilanne. Hän kokee, että hän ei omista mitään, eikä hänellä ole mitään. Hän kokee elävänsä suuressa puutteessa. Siksi hänellä on paljon tarpeita ja haaveita. Hän ajattelee rikkautta ja haaveilee siitä, mitä hän hankkisi itselleen, mikäli hän voittaisi lotossa suuren summan rahaa tai saisi miljoonaperinnön.

Sitten jos/kun köyhä sattuu rikastumaan äkillisesti, hän ei ehkä enää koekaan tarvitsevansa sitä kaikkea, mistä hän köyhänä haaveili. Ehkä hän ei rikkaana hankikaan itselleen kaikkea, johon hänellä nyt olisi varaa. Ehkä hän ei teekään niitä suuria muutoksia, joista hän köyhänä haaveili. Hänellä on nyt rikkaana varaa elää köyhän elämää. Hän on tullut/joutunut rikkaan asemaan. 

TÄSTÄ SITTEN HENGELLISEEN

Jeesus Kristus tuli köyhäksi, jotta me Hänen köyhyydestään rikastuisimme (2 Kor 8:9). Jeesus oli rikas. Hän tuli köyhäksi. Köyhyytensä kautta Hän toi meille todellisen rikkauden. Mitä tämä on?

Ennen uskoon tuloa olemme kaikki köyhiä ja kurjia maallisen omaisuutemme määrästä riippumatta.

Ilm 3:17 "Sinä sanot, että olet rikas, olet rikastunut etkä tarvitse mitään. Et kuitenkaan tiedä, että juuri sinä olet kurja ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston."

Todellinen rikkaus ei perustu maalliseen omaisuuteen (Luuk 12:13-34). Uskosta osattomina meillä ei ole Jumalan kirkkautta, ei syntien anteeksiantamusta, ei Jumalan armoa ja Jumalan rakkautta eikä ikuista elämää. Silloin olemme tosi köyhiä. Olemme kurjia säälittäviä ihmisiä. Meillä ei ole Jumalaa, eikä Hänen lapsioikeuttaan. Elämme ilman Jumalaa maailmassa. Meillä ei silloin ole mitään.

Lapsioikeus antaa oikeuden kaikkeen siihen, mitä Isän luona on. Isän luona on armo ja anteeksiantamus, täysi lunastus (Psalmi 130:4,7, Luuk 15:17-24). Herran luona on myös vapaus ja kunnia, rikkaus ja varallisuus (2 Kor 3:17, San 8:18). Siis valtava aarre!!!

http://www.youtube.com/watch?v=_rR_Rdb1CTE

Lapsioikeus antaa myös oikeuden Isän omaisuuteen (Luuk 15:31, Ef 2:19). Ja Jumala on, kuten tiedämme, rikas (Nehemia 9:6).  "Herran on maan ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat" (Psalmi 24:1). Raamattu kertoo, että Hän on myös rikas antaja kaikille, jotka huutavat Häntä avuksi (Room 10:12). Jumala antaa ennen kaikkea pelastavan armonsa sitä Häneltä nöyrästi pyytävälle ihmiselle (San 3:34). Jumala on jo antanut pelastavan armonsa Jeesuksessa Kristuksessa. Tätä armoa, ja armoa tehdä kaikenlaista hyvää, Hän tarjoaa ihmisille Jeesuksessa Kristuksessa (Tiit 2:11, 1 Kor 1:4, 2 Kor 6:1, 9:8-15).

Jumala ei siis ole saita Isä. Hän antaa (hengellisesti) köyhille, Hän jakelee (2 Kor 9:9). Ja niin ihminen saa kokea todellisen rikkauden, hengellisen rikkauden, Herran luona ja Hänen yhteydessään jo tässä ajassa. Herra voi siis siunata ihmistä sekä hengellisesti, että aineellisesti. Aineellinen siunaus ilman hengellistä siunausta ei kuitenkaan ole mitään. Itse Herra Jeesus Kristus sydämissämme on aarteemme, ja suurin mahdollinen siunaus, millä Jumala koskaan on siunannut ja siunaa ihmistä. Jumala itse tuli Jeesuksessa Kristuksessa meille meidän rikkaudeksemme. Hänessä meillä on koko jumaluus ja Jumalan voimavarat (Kol 2:9-10).

Siis, ilman Jeesusta Kristusta sydämessämme elämme ilman Jumalaa ja ilman toivoa maailmassa (Ef 2:12). Se on tosi köyhyyttä vaikka pankkitilillämme olisi miljoona euroa rahaa. Mutta Kristuksessa Jeesuksessa meillä on kaikki. Meillä on Jumala, pelastus, ikuinen elämä, kaikki Jumalan siunaukset ja Jumalan omaisuus ja voimavarat, kaikki on meidän Kristuksessa (1 Kor 3:21-23, Room 8:17).

Jumala on jo siunannut jokaista ihmistä kaikella taivaan hengellisellä siunauksella. Ne siunaukset ovat Jeesuksessa Kristuksessa (Ef 1:3). Kristuksessa Jeesuksessa uskovalla on kaikki, mitä Jumalassa ja Jumalalla on. Jumala tarjoaa meille kaikkia näitä siunauksia Jeesuksessa Kristuksessa. Hän tahtoo siunata meitä kaikella tavalla. Silloin ymmärrämme, että elämä ilman Jeesusta on tosi köyhää elämää.

Omaa kokemusta asian tiimoilta.

Kohta uskoon tuloni jälkeen istuin junassa. Katselin ohi kiitäviä maisemia. Koin, että kaiken tämän, mitä näen ikkunasta: maat, metsät, talot, autot ja kaiken luomakunnan, minä omistan ne! Ihmiset luulevat, että he omistavat omaisuutensa, mutta Todellisuudessa, Kristuksessa Jeesuksessa (Kol 2:17), minä omistan tämän kaiken! Tämä ajatus oli hyvin voimakas, ja minä hymyilin tunteelleni koska ymmärsin, että Herra tämän minulle sanoo, niin näin on ja aamen! Minä koin olevani moni miljardööri. Olin rikastunut aivan kaikessa Kristuksessa Jeesuksessa.

(Voit lukea mitä tarkoitan ilmaisulla: "Todellisuudessa, Kristuksessa Jeesuksessa" osiosta "Jumalan valtakunta" otsikosta "Jeesus Todellisuus")

Olin nyt uskoon tultuani Jumalan lapsi Kristuksessa Jeesuksessa. Omistin Jumalan lapsena kaiken Kristuksessa Jeesuksessa. Omistin syntieni anteeksisaamisen, ikuisen elämän, Jumalan armon ja rakkauden sekä pelastuksen.

Voiko ihminen enää omistaa enempää! Tämä jo itsessään on valtava korvaamattoman arvokas aarre. Mutta, kaiken tämän hyvän lisäksi omistin koko maailman (omaisuuden 2 Kor 6:10). Ja minä olin tämän johdosta vapaa rahan tavoittelusta ja ahneudesta. Koin todellisen vapauden kaikesta maailmallisuudesta ja maailman himoista. Minun ei tarvinnut yrittää rikastua koska olin jo rikas. Minulla ei ollut haaveita siitä, mitä hankkisin, jos olisin rikas. Minulla oli jo Kristuksessa Jeesuksessa kaikki mitä tarvitsin. Olin rikas.

Kristuksessa Jeesuksessa minulla on siis kaikki, mitä tarvitsen elämääni ja jumalasuhteeseeni (2 Piet 1:3-4). Kaiken sen Jumala on jo lahjoittanut minulle Jeesuksessa. Jumala on jo siunannut minua kaikella taivaan hengellisellä siunauksella Kristuksessa Jeesuksessa (Ef 1:3-4). Mitä minulta silloin puuttuu Kristuksessa? EI MITÄÄN!!!

Jos joku kokee, että häneltä puuttuu jotakin edellä mainituista asioista, se johtuu siitä, että sinä et tunne Jumalaa. Et vielä tunne Jeesusta Kristusta riittävästi, jotta tietäisit, mitä Jumala on sinulle lahjoittanut Hänessä. Jumala on lahjoittanut nämä meille Jeesuksen Kristuksen (Jumalan Sanan) tuntemisen kautta (2 Piet 1:1-4).

Meidän tulee siis tuntea Jeesus, ja mitä Hänessä on. Paavali rukoilee, että uskovat saisivat viisauden ja ilmestyksen Hengen Hänen tuntemisessaan, jotta tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut, ja kuinka suuri on Hänen voimansa meitä kohtaan, jotka uskomme Jeesukseen (Ef 1:17-23, 1 Kor 2:12).

Tuhlaajapojan isoveli oli elänyt isän kodissa koko elämänsä ajan. Hän omisti isän kanssa kaiken isän omaisuuden, mutta hän ei ollut käsittänyt sitä (luuk 15:29-31). 

Oletko ajatellut kenelle omaisuutesi jää sinun kuoltuasi? Et saa siitä mitään mukaan! Omaisuuteni jää perilliselleni, sinä sanot. Mutta silloinhan se kaikki on sinulla vain lainassa, vain vähän aikaa. Et siis omista sitä! Kuka sen omistaa? Koko Jumalan luomakunta, koko maailma ja sen omaisuus, jää kerran Jumalan omille, Jumalan lapsille. 

VOIKO KÖYHÄ OLLA ONNELLINEN?

Jossakin uskonelämäni alkuvaiheessa olin rahallisesti todella köyhä. Köyhyyteni johtui kuitenkin siitä, että olin vilpittömässä uskossa seurannut Jeesusta Kristusta. Se oli vienyt minut elämään rahallisesti miltei kokonaan ilman tuloja. Minulla ei yhdessä vaiheessa ollut mitään tuloja.

Mutta se tässä on ihmeellistä, että juuri tuolloin, kun minulla ei ollut mitään tuloja, ja kun sitten tuloni olivat vielä miltei olemattomat, minä olin erittäin onnellinen. Jopa kaupassa ostoksia tehdessäni minun täytyi pidätellä, etten uskosta osattomien keskellä alkaisi kovin kielillä riemuitsemaan ja ylistelemään Herraa Jeesusta Kristusta. Ihmiset olisivat voineet soittaa minulle ambulanssin ja minut olisi ehkä viety psyykkiin. Sisälläni oleva riemun vaikuttama kielilläpuhuminen tulvi suustani. Sellainen valtava ilo ja sisäinen vapaus oli sisimmässäni.

Elämässäni on ollut kaksi aikajaksoa, joista voin todeta, että ne ovat olleet elämäni onnellisinta aikaa. Ensimmäinen onnellinen aikajakso oli lapsuudessani, jolloin en tarvinnut rahaa, enkä käsitellyt sitä. Minulla ei ollut elatuksen murheita koska maallinen isäni täytti kaikki tarpeeni.

Toinen elämäni onnellisin, ja ehkä se kaikkein onnellisin, jakso oli kolmekymppisenä äsken uskoon tulleena aikuisena, jolloin olin rahallisesti kaikkein köyhin. Tuolloinkin Isäni täytti tarpeeni. Mutta tällä kertaa Isäni, joka täytti tarpeeni, oli hengellinen Isäni, Taivaan Isä (Jes 64:7, Ps 27:10 RK).  Merkillistä, mutta totta, että elämäni onnellisimmat aikajaksot ajoittuvat aikoihin, jolloin minulla ei ollut rahaa ollenkaan, tai hyvin vähän rahaa.

Onnellisuus ja elämän onni ja tyytyväisyys ei siis perustu rahaan ja sen paljouteen. Onnellisuus perustuu hyvään elävään jumalasuhteeseen. Se perustuu Jeesukseen Kristukseen, joka on uskovassa. Jeesus uskovassa on Jumalan elämä, joka tuli meille taivaasta.

1 Joh 1:1-2 "Mikä on alusta asti ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet, siitä me puhumme: elämän Sanasta. Elämä ilmestyi, me olemme nähneet sen, ja siitä me todistamme. Me julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän luona ja ilmestyi meille."

Raamattu todistaa yhtäpitävästi uskovien kokemusten kanssa, että Jeesus Kristus on meidän elämämme (Kol 1:27, 3:4, Joh 14:6,16-20, 15:9-11, 17:13, 2 Kor 13:5). 

Ps 73:28 "Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä panen turvani Herraan Jumalaan, kertoakseni kaikista sinun töistäsi."

Psalmi 34:6 "Ne, jotka häneen katsovat, säteilevät iloa, eivätkä heidän kasvonsa häpeästä punastu."  

Psalmi 37:3-5 "Luota Herraan ja tee hyvää, asu maassa ja noudata totuutta. Olkoon ilosi Herrassa, niin hän antaa sinulle mitä sydämesi pyytää. Anna tiesi Herran haltuun ja luota Häneen, niin Hän sen tekee."

https://www.youtube.com/watch?v=oeUwSWuzF7Y&t=16s

YLIONNELLINEN LINJA-AUTON KULJETTAJA

Muistui mieleeni eräs tositapaus, joka tapahtui Ruotsissa. Luin joku aika sitten kuinka eräs linja-auton kuljettaja oli ollut ylitsevuotavan iloinen ajaessaan linja-autoa. Joku matkustaja oli soittanut Poliisille. Poliisi tuli ja otti mieheltä puhalluskokeen. Matkustaja luuli, että mies on humalassa, tai huumausaineiden vaikutuksen alaisena. Ei hän ollut humalassa eikä huumeissa. Hän oli Pyhässä Hengessä ja riemuitsi pelastuksesta ja yhteydestä Jumalaan Pyhässä Hengessä: Jumalassa.

Maailmalle on epätavallista, ja kohtapa sairasta, jos joku ihminen on ylitsevuotavan onnellinen ja kokee Jumalan elämää ja siunauksia. Sitä maailma ei käsitä. Siksi ylitsevuotavan onnellisella uskovalla on vaara tulla väärinymmärretyksi ja joutua ambulanssiin tai poliisiautoon.

Tämä edellä kertomani itseni kokema ilo johtui tietenkin siitä, että tottelin Jumalaa ja tein Hänen tahtoaan. En ollut riidassa Kaikkivaltiaan kanssa. Olin Hänen kanssaan sovinnossa.  Olin jopa Jumalan tahdon keskipisteessä, niin koin. Mutta ilo johtui myös siitä, että minulla ei ollut yhtään rahaa. Olin totaalisen riippuvainen Herran Jeesuksen Kristuksen huolenpidosta. Ja Hän piti minusta huolen. Olin Herran kukkarossa. Ja tämä antoi suuren vapauden ja ilon. En puhunut tarpeistani ihmisille. Puhuin vain Jumalalle, enkä kärsinyt puutetta. Eikö olekin ihmeellistä? Ja tämä on totta. 

Tästä johtuen uskon, että kykenen elämään myös puutteessa vähillä varoilla. Sillä, kun minulle tulee tarve, minä menen rikkaan Isäni eteen rukouksessa ja kerron Hänelle tarpeeni (Fil 4:6-7). Hän antaa minulle sen, mitä tarvitsen. Ja sitä, mitä minä en saa, minä ajattelen, että en tarvitsekaan, koska Isäni ei ole sitä minulle antanut. Taivaan Isäni tietää, mitä tarvitsen, ja Hän antaa sen minulle (Luuk 12:29-32).

Kaikki, mitä minulla on, on Jumalalta saatua armosta Jeesuksen Kristuksen suorittaman sovitustyön perustalla ja ansiolla. Minulla ei siis ole mitään omista ansioista johtuvaa hyvää. Kaikki on armosta ja armoa. Oikeastaan minä en omista mitään, kaikki on Jumalan omaisuutta. Minä itsekin kuulun Jumalalle Jeesuksen veren tähden.

Paavali todistaa Jeesuksesta:

Tiit 2:14 "Hän antoi itsensä meidän puolestamme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka ahkeroi hyviä tekoja." 

Jeesus Kristus on omalla verellään hankkinut/ansainnut meidät itselleen omaisuudekseen (Apt 20:28).

Jumalan huolenpito toimii silloin, kun uskova on Jumalan tahdossa ja tekee Hänen tahtoaan. Hän on siis Jumalan johdatuksesta johtuvassa elämän tilanteessa. Tai hän on erinäisistä syistä ajautunut vaikeaan elämän tilanteeseen, jossa hän tarvitsee Jumalan apua ja kääntyy Jumalan puoleen. Silloin Herra on varma apu. Psalmi 33:18-22, 34:8-20, 37:3-5,18-19, 25, 46:2-4, 50:15.

Dela den här sidan

VOIKO RIKAS OLLA ONNELLINEN?

Voisimme kääntää aikaisemman otsikon kysymyksen toisin päin ja kysyä - voiko rikas olla onnellinen? Onko tämä tyhmä kysymys? Onko siis varallisuus ja rikkaus sama asia kuin olla onnellinen?

Hyvin rikas ihminen voi olla onneton. Hänellä on kaikkea mahdollista ja mahdotonta maallista hyvää: on rahaa, on taloja, uima-allas, kesämökki, autoja, lumikelkkoja, moottoripyöriä, mönkijöitä, kallis vene ja kaikkea muuta tavaraa, mitä ihminen voi ajatella tarvitsevansa tullakseen onnelliseksi ja ollakseen onnellinen.

Kun rikas on saavuttanut kaiken haluamansa ja huomaa, ettei raha eikä tavara tee hänestä onnellista, hän voi masentua. Hänestä voi tulla hyvin onneton. Kun pettymys on suuri, hän ei enää tiedä mistä onnen löytää ja miten sen saa. Hän on tavoitellut onnea väärästä kohteesta. Hän on kiinnittänyt sydämensä rahaan ja omaisuuteen.

Ihmisen onni tai onnettomuus on hänen sydämessään, hänen sisimmässään. Se ei ole ihmisen itsensä ulkopuolisissa asioissa. Siksi meidän tulee saada onni sisimpäämme. Vain Herra Jeesus Kristus voi antaa onnen ja syvän tyydytyksen elämäämme. Silloin ihminen voi olla onnellinen vaikka elämän olosuhteet ympärillä olisivat vaikeat.   

Rikas voi olla onnellinen kun hän on kiinnittänyt sydämensä rakkauden Herraan Jeesukseen Kristukseen ja Jeesus on hänen sydämessään. Rikaskin ihminen voi olla uskossa ja kokea Jeesuksen antamaa ja vaikuttamaa iloa ja rauhaa sydämessään. Silloin hänen ilonsa on Herrassa, ei rahassa eikä tavarassa. 

On siis ensisijaisen tärkeää, että yhteys Jumalaan on kunnossa. Lue "Jumalan valtakunta" tekstini, jossa kerron Jeesuksen valtasuuruudesta ja miten se on koettavissa. 

TÄTÄ MINÄKIN TAVOITTELEN

Otan nyt esille ilmiön, joka luultavasti on melko yleinen ilmiö helluntailaisuudessa ja ehkä muissakin kristillisissä piireissä. Kysymys on saarnaajien suhtautuminen saarnaamaansa oppiin. Mitä tarkoitan?

Olin tullut uskoon ja seurakunnan yhteyteen. Olin 32 -33 -vuotias. Kokouksissa oli yleensä minua vanhempia keski-ikäisiä, tai sitä vanhempia, saarnaamassa ja opettamassa Jumalan Sanaa. He opettivat jostakin hengellisestä opista, ja siitä, kuinka se toimii, tai kuinka sen tulisi toimia uskovan elämässä. Kysymyksessä saattoi olla Jeesuksen seuraaminen uskon askelissa, uskovan suorittama pyhityselämä, rukous, armolahjat, Pyhän Hengen täyteys tms. hengellinen käytännön uskon elämän oppi. Sitten saarnaaja saattoi sanoa puheensa yhteydessä: "Tätä minäkin tavoittelen, ja tähän minäkin pyrin,  että tämä toteutuisi ja toimisi minunkin kohdallani."

Olin saarnan aikana kuunnellut tarkkaavaisesti opetusta, jotta sitten soveltaisin sitä käytäntöön omassa uskon elämässäni, ja opetus toteutuisi kohdallani, että sana tulisi minussa lihaksi. Kun kuulin, että saarnaajakin, joka saattoi olla yli 60 -vuotias, ei vielä ollut sitä saavuttanut, oppi ei vielä toimi hänen kohdallaan, minulta meni kerralla toivo saavuttaa ja päästä sisälle saarnattuun hengelliseen toimivaan elämään käytännössä. Ajattelin, että mikäli tuo vanha saarnamies, joka on ollut uskossa lapsesta tai nuoruudestaan asti, ei vieläkään ole saavuttanut tuota asiaa, mistä hän opettaa, eikä se toimi hänenkään kohdalla, ei myöskään minulla ole mitään mahdollisuutta sitä saavuttaa. Niin mitä sitä sitten edes yrittää, kun edes saarnaaja ei elä todeksi opettamaansa oppia.

Vieläkin, kun kuuntelen saarnoja, kuulen joskus jonkun sanovan "nöyrästi" - "Tähän minäkin pyrin". Ei se kyllä anna uskoa nuorille uskoville opin toteutumisesta heidän omassa elämässään.

Ymmärrän, että saarnaaja pyrkii esiintymään nöyränä. Saarnaaja kun ei useinkaan voi sanoa, että tämä oppi toimii minun omassa elämässäni. Sellainen tunnustus voitaisiin kokea ylpeytenä ja itsensä korottamisena. Ja sitä saarnaajat pelkäävät. Mutta minun mielestäni sellainen "nöyryys" on väärin. Se ei ole totta. Se antaa väärän kuvan nuorille uskoville opetetusta aiheesta ja sen toteutumisesta uskovan elämässä. Tai sitten saarnaaja todellakaan ei elä todeksi oppiaan. Mutta miksi silloin opettaa toisille sellaista, mikä ei toimi omassakaan elämässä? Uskon kuitenkin, että opit, joista saarnataan, yleensä toimivat saarnaajien omassa elämässä, ainakin jossakin määrin.

Vai mitä sinä ajattelet tästä? Jos evankelista julistaisi uskosta osattomalle: "Jeesus pelastaa ja vapauttaa ja antaa synnit anteeksi". Mutta sitten sanoisi hänelle: "Tätä pelastusta ja vapautusta ja syntien anteeksi saamista minäkin tavoittelen ja odotan."

Tai joku opettaisi Pyhän Hengen täyteydestä ja sanoisi kuulijoilleen: "Tätä Pyhän Hengen täyteyttä ja lahjaa minäkin odotan ja tavoittelen." Tai joku vielä opettaisi kuinka Jumala johdattaa uskovaa ja sanoisi kuulijoilleen: "Minäkin odotan ja toivon, että Jumala joskus johdattaisi minua."

Ehkä tämä on yksi syy siihen, miksi minä pyrin kirjoituksissani todistamaan omista hengellisistä kokemuksista niiden oppien tiimoilta, joista kirjoitan. Tahdon näin todistaa, että Raamatun oppi toimii meidän elämässämme, mikäli me itse tavoittelemme hengellisiä asioita, ja tottelemme ja seuraamme Jeesusta Kristusta, ja annamme Hänen vaikuttaa elämässämme.

MÖKKI "OSTETTIIN" NOKKANI EDESTÄ

Minulle kävi kerran näin.

Olin kiinnostunut kesämökeistä ja etsin sopivaa kohdetta mahdollisesti ostaakseni sen. Lehdessä oli kiinteistönvälittäjän ilmoitus myytävästä kesämökistä. Kohde tuntui olevan minulle sopiva.

Soitin kiinteistönvälittäjäfirmaan. Sovimme tapaamisen mökillä. Ajoin mökille sovittuun aikaan. Kiinteistönvälittäjä oli jo siellä odottamassa minua. Hän oli vanhemman puoleinen mies, minä olin nuori mies. Hän alkoi esitellä minulle mökkiä, jonka totesin heti alkuun arvottomaksi röttelöksi. Siis, laho purkumökki, lyhyesti ja rehellisesti sanottuna. Tontti ja tontin sijainti oli myös hyvin kyseenalainen. Mökki oli sen näköinen, että se oli seissyt kylmillä käyttämättömänä kymmenen vuotta. Tontti oli myös hoitamaton. Petyin valtavasti.

Kiinteistönvälittäjä alkoi kertoa surkuteltavaa tapausta mökin omistavasta vanhasta uskovasta mummosta. Mummo oli joutunut rahavaikeuksiin tultuaan pahojen ihmisten pettämäksi. Rehellinen uskova mummo oli päättänyt myydä rakastamansa kesäpaikan saadakseen rahaa velkojensa maksuun. Mummo joutui nyt luopumaan rakkaasta mökistään noiden pahojen ihmisten tähden. Nyyh, - kovin ikävä ja hellyyttävä tapaus, täytyy myöntää.

Kun olimme päässeet mökin lahoille portaille ja olimme  menossa sisälle, kiinteistönvälittäjä pysähtyi ja alkoi hermostuneena vilkuilla tielle ja mökin pihalle. Minä ihmettelin sitä. Näytti siltä, että hän odotti jotakin. Aivan oikein! Viimein pihalle ajaa paukautti kovalla vauhdilla auto. Autosta nousi keski-ikäinen kovin innoissaan oleva mies. Hän huomioi ja tervehti vain kiinteistönvälittäjää. Hän alkoi heti innoissaan puhua hänelle. Minä olin hänelle kuin ilmaa, niin kuin minua ei olisi olemassakaan, tai olin hänelle täysin näkymätön. Minä hämmästyin. 

"Ei saa tuomita!" Ehkä hänellä oli huono näkö ja ehkä hän ei innostuksissaan huomannut minua? No, joka tapauksessa, Koin, että tässä on jotakin pahasti vialla. Varmasti tänne on koira haudattu. 

Tämä mies kertoi kiinteistönvälittäjälle, että hän oli yrittänyt saada häntä kiinni puhelimella ilman tulosta. Sitten hän oli päättänyt ajaa mökille arvellen kiinteistönvälittäjän olevan mökillä. Hän totesi "iloisena", että olipa hyvä, että sinä olet täällä, sillä minä olen kovin kiinnostunut tästä mahtavasta paikasta.

Nyt välittäjäkin jätti minut huomiotta. Hän keskittyi uuteen "ostajaehdokkaaseen" ja alkoi keskustella mökistä kovasti kiinnostuneen miehen kanssa. Näytti siltä, että mökki menee nokkani edestä. Nyt olisi kiire tehdä ostopäätös. Mutta, mutta, mutta...

Ymmärsin heti missä mennään. Tilanne oli kehittynyt niin kiusalliseksi, että päätin ottaa jalat alle. Miehille mitään sanomatta jätin heidät kehumaan "hienoa ja halpaa" mökkiä. Juoksin autolleni ja ajoin pois. Näin kuinka miehet seisoivat mökin portailla ja katsoivat hämmästyneenä perääni. He olivat sen näköisiä, niin kuin heiltä olisi suuri lohi päässyt karkuun. Minä en uinutkaan heidän heittämäänsä verkkoon. Heiltä kun puuttuivat näyttelijän lahjat totaalisesti.

LÄÄKÄRIN SANA(KO) PARANSI MINUT!

Minulle tehtiin kerran väittämä: "Mehän tiedämme mistä kipu johtuu. Ilman fyysistä ruumista ei voi tuntea kipua."

Vastasin:

Olet väärässä, valitettavasti. Ihminen voi tuntea konkreettista kipua ruumiissaan ilman, että siinä on mitään vikaa, joka aiheuttaisi kivun. Minulla itselläni on tällainen kokemus.  Lääketiede myös tunnustaa, että näin on. Kysymys on luulotaudista johtuvasta kivusta. Minä kerron:

Kerran monia vuosia sitten nuorempana miehenä aloin pelätä, että saisin erään vaivan. Ajattelin usein sitä vaivaa. Sitten aloin pikku hiljaa tuntea konkreettista kipua ruumiissani. Tämä todisti minulle; minä sain tuon vaivan.

Menin lääkäriin. Lääkäri tutki minua. Sitten hän istui kirjoituspöytänsä taakse ja alkoi kirjoittaa reseptiä. Olin kuullut "Hypokondi" luulotaudista. Minä aavistin, että tässä ei nyt ole kaikki ihan kohdallaan. Jokin lääkärin käyttäytymisessä paljasti sen. Kysyin häneltä, että onko minulla todellista sairautta ja tarvitsenko todella pillereitä. Sanoin hänelle tietäväni hypokondista. Lääkäri pani kynän pöydälle, katsoi minua ja sanoi:  

"Sinulla ei ole mitään sairautta. Olet täysin terve. Mutta, minä voin kirjoittaa sinulle lääkkeen, jos tahdot. Sitten minä sanon sinulle: "Ota tätä lääkettä yksi pilleri aamuisin ja yksi iltaisin kahden viikon ajan. Muutaman päivän kuluttua oireet vähenevät. Viikon päästä olet ilman kipuja ja täysin terve.""

Hän jatkoi: "Jos sinä uskot minua, ja teet, niin kuin minä sanon sinulle, sinä olet viikon päästä täysin terve. Mutta, - koska tässä on kysymyksessä psykologiset asiat, ei konkreettinen sairaus, sinä et tarvitse mitään lääkettä. Jos uskot minua, kun minä nyt sanon sinulle, että sinä olet täysin terve, et tarvitse lääkettä, jo huomenna olet oireeton ilman kipuja." Sanoin lääkärille, että uskon häntä, ja että en ota lääkettä. Kysyin sitten häneltä: "Jos olisin vaatinut lääkettä, olisitko kirjoittanut minulle sokeripillereitä tai joitakin vaarattomia kalkkipillereitä?" Lääkäri sanoi, että hän olisi kirjoittanut minulle täysin tehottomia ja vaarattomia pillereitä ja saattanut minut matkaan em. sanoilla.

Uskoin lääkärin sanan, en ottanut lääkettä. Seuraavana päivänä kivut ja oireet olivat poissa. Koska kipu ei ollut minun lihassani, ts. ruumiissani, missä se oli?

Nyt minulle tulee ajatus. Jos sairastumme, kun uskomme sairauteen, ja parannumme, kun uskomme lääkärin sanan, mitä tapahtuu, jos meillä on lääkärin toteama konkreettinen sairaus, mutta emme usko sairautta vaan Jumalan Sanan?

Jes 53:4-5 "Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän kärsi. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu."

Ps. 103:2-13 "Ylistä Herraa, minun sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää hän on tehnyt. Hän antaa kaikki syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sairautesi. Hän lunastaa sinun elämäsi turmiosta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella. Hän tyydyttää sinun kaipauksesi hyvyydellään; sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotka. Herra on laupias ja armahtava, pitkämielinen ja suuri armossaan. Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa ikuisesti. Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä maksa meille pahojen tekojemme mukaan. Sillä niin korkealla kuin taivas on maan yllä, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme. Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin Herrakin armahtaa niitä, jotka häntä pelkäävät."

2 Ms 15:26 "Minä olen Herra, sinun parantajasi."

Onhan selvää, että jos lääkärin sana parantaa luulosairaan uskon kautta lääkärin sanaan, Jumalan Sana on monin verroin tehokkaampi lääke, ja voi parantaa oikeat sairaudet uskon kautta Jumalan Sanaan. Raamattu todistaa, että Jumalan Sana on lääke koko ihmisen ruumiille. Hän on Herra, meidän parantajamme.

Mikäli sinulla on lääkärin toteama sairaus, ja uskot nyt Jumalan Sanan parantumisestasi, ota kuitenkin lääkkeet lääkärin määräysten mukaisesti siihen asti, kunnes lääkäri toteaa sinut  terveeksi ja vapauttaa sinut lääkkeistä. Kun Jumala parantaa,  ihminen kestää lääkkeet siihen asti, kunnes lääkäri vapauttaa niistä. Älä missään tapauksessa jätä lääkkeitä uhmamielessä ajatellen, että kyllä Jumala minut parantaa, jos jätän lääkkeet pois. Jätä lääkkeet vasta sitten kun lääkäri on todennut sinut  terveeksi ja antanut sinulle luvan jättää lääkkeet pois. 

MYIN AUTOLIIKKEESSÄ UUDEN AUTON

Olen aina ollut kiinnostunut autoista. Minulla on tapana käydä autoliikkeissä katselemassa minkälaisia ja minkä hintaisia autoja on myynnissä. Voitaisiin sanoa, että tämä on yksi minun harrastus. Näin olen joskus löytänyt hyvin pidettyjä ja vähän ajettuja autoja, joista olen sitten tehnyt mielestäni onnistuneet kaupat.

Olin kerran taas eräässä merkkiliikkeessä. Katselin uusia autoja ja haaveilin sellaisesta. Silloin minua tuli puhuttelemaan minua ehkä kymmenen - viisitoista vuotta vanhempi mies. Hän vaikutti hyvin tuttavalliselta ja miellyttävältä henkilöltä. Aloimme yhdessä keskustella liikkeen edustamista autoista.

Aukaisin vieressämme uuden myytävänä olevan auton konepellin ja esittelin miehelle auton moottoria ja sen ihmeellistä tekniikkaa. Minä pidin tuosta autosta ja siksi esittelin hänelle autoa hyvin positiivisessa mielessä. Olisin varmasti itse ostanut sellaisen auton, mikäli minulla olisi ollut varaa. Keskustelimme auton hinnasta, ja kaikesta, mitä nyt myytävästä autosta voidaan keskustella. Puhuimme jopa siitä, sisältyykö mahdollisesti talvirenkaat hintaan.

Keskusteltuamme autosta ehkä n. 20.n minuutin ajan, mies katsoi minua päättäväisesti ja sanoi: "Minä ostan tämän auton." Minä hämmästyin koska auto oli kallis. Kysyin häneltä, että aikooko hän todella ostaa tämän auton? Hän sanoi ostavansa auton ja maksavan käteisellä. Hän pyysi minua toimistoon, sillä Hän tahtoi kirjoittaa nimensä kauppakirjaan.  

Silloin minä huomasin, että hän luulee minua automyyjäksi. Minä kerroin hänelle, että minä en ole automyyjä. Minä olen asiakas niin kuin hänkin. Hän hämmästyi ja kysyi: "Etkö sinä olekaan automyyjä? Minä kun luulin sinua myyjäksi." Minä sanoin, että en ole automyyjä. Osoitin kädelläni toimistoa, jossa istui mies. Pyysin häntä menemään sinne tekemään kaupat autosta. Mies silmäili hämillään ympärilleen ja käveli toimistoon. 

Minä jäin miettimään, että ehkä minä olisin hyvä automyyjä koska olin vahingossa tietämättäni myynyt kalliin uuden auton. Jospa hakisin töitä tästä liikkeestä.

KAHVIKO SYNTIÄ?

luultavasti kaikissa vähän suuremmissa seurakunnissa on lakihenkisiä lain saarnaajia. Nämä uskovat ovat lain alla. Koska he ovat itse lain alla, he eivät tahdo päästää muitakaan uskovia vapauteen lain orjuudesta. He luulevat uskovien todistaman vapauden kokemisensa vapaudeksi tehdä syntiä. Siksi he yrittävät kaikin voimin pitää uskovat kiinni omatekoisissa laeissa ja säännöissä. He käyttävät ovelasti myös Raamatun Sanaa tarkoitusperiensä toteuttamiseen. He pyrkivät opetuksillaan viemään vasta uskoon tulleet vapauden Kristuksessa Jeesuksessa löytäneet uskovat takaisin lain alle lain orjuuteen. He eivät ymmärrä vapautta Kristuksessa, koska he eivät itse elä vapaudessa. Siksi he eivät salli vapautta toisillekaan.  

Näin oli myös siinä seurakunnassa, minkä yhteydessä tulin uskoon ja jossa aloin käymään uskoon tultuani. Mutta minä en mennyt näiden lakisaarnaajien ansaan. Jumala oli kanssani ja puhui ja varjeli. Kerron yhden tapauksen.

Istuin uskovien kanssa kahvilla seurakunnan kahvilassa. Muutama uskova joi teetä. Mutta yksi uskova ei juonut kumpaakaan. Hänen mielestään kahvi ja tee ovat syntiä. Hän sanoi minullekin, että sinä teet syntiä kun juot kahvia. Ihmettelin, että mitä syntiä kahvissa ja kahvin juomisessa on. Jumala ei ollut nuhdellut minua kahvista. Siksi hänen puheensa vaikutti oudolta. Hän selitti minulle, että sinä olet riippuvainen kahvista koska et voi olla juomatta kahvia. Silloin kahvi ja sen himo hallitsee sinua, ja sinä teet syntiä siinä, että sinä annat kahvin himon hallita itseäsi ja tyydytät himosi kahvilla.

Koin voimakkaasti, että hänen väittämänsä ei pidä paikkaansa. Minulla ei ole kahvin himoa eikä kahvi hallitse elämääni. En ole siitä riippuvainen. Sanoin hänelle rohkeasti: "Ei minulla ole kahvin himoa. Voisi yhtä hyvin olla ilman kahviakin. Koska minulla ei ole kahvin himoa, voin juoda kahvia eikä se ole minulle syntiä." Muistan säikähtäneeni sanojani ja ajatelleeni, että mitä tuli sanottua ja olinko puhunut liikaa.

Olin jo tuolloin lukenut Raamattua ja tiesin, että hän on väärässä. Ymmärsin, että hän yrittää saada minut noudattamaan hänen minulle asettamia lakeja. Hän pyrkii hallitsemaan minua. Jos lähtisin tottelemaan häntä, kohta hän tulisi lisämääräysten kanssa, joita minun tulisi myös noudattaa. Näin ajattelin. Minua huvitti, mutta samalla myös kiusasi, hänen puheensa. Ymmärsin, että hänen puheensa ei ole Jumalasta.

Koska minä olin äsken tullut uskoon, ja olin vilpitön uskossani, ja hänen puheensa jäi vaivaamaan minua, päätin kokeilla, olenko riippuvainen kahvista, ja onko minulla kahvin himoa, joka hallitsee minua. Olin juonut kahvia useita kuppeja miltei joka ikinen päivä viimeiset 16 vuotta. Olin siis aikamoinen kahvisieni.

Eräänä aamuna päätin, että tänään en keitä enkä juo kahvia. Olin muutaman päivän ilman kahvia ja teetä. Minulla ei ollut mitään kahvin himoa enkä tarvinnut kahvia. Kahvi ei yksinkertaisesti maistunut. Minä tuskin muistin, että kahvia on edes olemassa. Koska minulla ei ollut mitään kahvin halua, puhumattakaan himosta, päätin olla ilman kahvia pitemmän aikaa.

Kuukausi kului enkä ollut juonut kahvia, edes maistanut, yhtään kupillista. Sitten eräänä aamuna istuin keittiön pöydän ääreen arvioimaan kahvin syntisyyttä tai synnittömyyttä minulle. Mietin, mitä tehdä jatkossa kahvin suhteen. Koska minä nyt koin, että kahvi ei hallitse elämääni, en ollut siitä riippuvainen, olin todistanut sen itselleni olemalla ilman kahvia kokonaisen kuukauden, päätin keittää kahvit. Keitin ja join kahvit hyvällä omallatunnolla.

Jos joskus olen ollut vilpitön ja elänyt lähellä Jumalaa, silloin elin todella lähellä Jumalaa.

1 Kor 6:12 "Kaikki on minulle luvallista, mutta kaikki ei ole hyödyksi. Kaikki on minulle luvallista, mutta minä en anna minkään hallita itseäni."

Room 10:4 "Kristus on näet lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo."

1 Tim 1:9 10 "Tiedämme myös, että lakia ei ole säädetty vanhurskaan takia vaan lainrikkojien, kurittomien, jumalattomien ja syntisten, rienaajien, epähurskaiden ja saastaisten, isän- ja äidintappajien, murhaajien, haureellisten ja homoseksuaalisuuden harjoittajien, ihmiskauppiaiden, valehtelijoiden, valansa rikkojien ja kaiken muun takia, mikä on vastoin tervettä oppia, jota minulle uskottu autuaan Jumalan kirkkauden evankeliumi opettaa."

Kol 2: 20-21 "Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet maailman alkeisvoimille, miksi te, ikään kuin eläisitte maailmassa, annatte määrätä itsellenne sääntöjä, kuten "älä tartu, älä maista, älä koske!"

Tiit 1:15 "Puhtaille kaikki on puhdasta, mutta saastaisille ja epäuskoisille mikään ei ole puhdasta, vaan heidän mielensä ja omatuntonsa on saastunut."

USKOVAN ALKOHOLIN KÄYTTÖ

Olen ymmärtänyt, että alkoholin nauttiminen uskovien keskuudessa on melko yleistä, ja että se on lisääntymään päin. Uskovan alkoholin nauttimisessa on kuitenkin se ongelma, että mikäli uskova pitää alkoholin nauttimista hyväksyttävänä, ilmeisesti hän ei ole täynnä Pyhää Henkeä, ei ainakaan siinä hetkessä. Raamattu kehottaa uskovaa täyttymään Hengellä ja kieltää häntä juopumasta viinistä. Syykin sanotaan: "Sillä siitä tulee irstas meno"  (Ef 5:18) . Siis, alkoholin juomisesta seuraa synnillinen irstas meno. Siksi alkoholin käyttö, joka johtaa juopumukseen ja synnilliseen menoon, on syntiä.

Raamattu antaa meille vastauksen miksi tulee täyttyä Hengellä. "Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauha ja iloa Pyhässä Hengessä." Jumalan valtakunta tuli keskellemme ja meihin uskoviin Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen Pyhässä Hengessään. Jeesus tahtoo tuoda ilonsa ja rauhansa uskovaan Pyhässä Hengessä. Pyhä Henki uskovassa vaikuttaa vanhurskautta.

Voitko ajatella uskovaa, joka on juuri täyttynyt Pyhällä Hengellä ja ylistää ja kiittää Jeesusta autuaana uusin kielin, ottamassa saunakaljaa? Ei kalja hänelle maistu koska hän on täynnä Pyhää Henkeä. Koska uskovat eivät ole aina täynnä Henkeä, kaljakin voi joskus maistua.

Koska Jumala tarjoaa alkoholista humaltumiselle vaihtoehdoksi Pyhän Hengen täyteyttä ja käskee täyttymään Hengellä, se on mahdollista täyttyä Hengellä ja saada siitä paljon parempi fiilis kuin alkoholista. Opetuslasten luultiin olevan humalassa kun he olivat saaneet ja ottaneet vastaan Pyhän Hengen. He olivatkin "humalassa" Pyhästä Hengestä.

Apt. 2:12-17 "Eivät nämä ole juovuksissa, niin kuin te luulette, onhan nyt vasta päivän kolmas tunti, vaan tämä on sitä, mistä on puhuttu profeetta Jooelin kautta: "Viimeisinä päivinä on tapahtuva, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle."  

Alkoholi huonona korvikkeena voi joskus maistua uskovallekin, mikäli Pyhä Henki ei hallitse eikä saa täyttää häntä. Mutta, mikäli uskova nauttii kohtuullisesti, vaikka ottaa yhden saunakaljan, vaikka vahvankin oluen, minä en tuomitse häntä siitä. Vapauteen Kristus vapautti meidät. Mutta älkää salliko vapautenne olla yllykkeeksi lihalle, niin että olette kuuliaiset sen himoille, ja alatte elämään lihan mukaan.

Uskovan ei myöskään tule antaa sitoa itseään orjuuteen. Alkoholi voi aiheuttaa riippuvuutta ja se voi orjuuttaa uskovaa ja tehdä hänestä viinan orjan ts. alkoholistin (Gal 5:1,13). Jatkuva ryypiskely on lihan mukaan elämistä. Se taas murehduttaa Pyhää Henkeä. Uskovan tulee elää Hengen mukaan Hengen hallinnassa, eikä lihan mukaan lihan hallinnassa (Room. 8:4-8, 12-14). Raamattu varottaa uskovaa murehduttamasta Pyhää Henkeä, joka asuu uskovassa (Ef 4:30).

Fil 1:9-11 "Rukoilen myös, että teidän rakkautenne kasvaisi ja tieto ja kaikenlainen ymmärrys lisääntyisi runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä, niin että voisitte tutkia, mikä on parasta, ja olisitte puhtaita ja moitteettomia Kristuksen päivään saakka, täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi." 

Voitaisiin kysyä; sisältyykö kaljottelu tähän: "Mikä on parasta"? Entä olemmeko puhtaat ja moitteettomat humalassa? Tärkein pointti, joka tuossa Raamatun Sanassa esiintyy, on kuitenkin tämä: "Täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi."

Onko alkoholista humaltuminen ja siitä seuraavat teot vanhurskauden hedelmää, jota Jeesus Kristus saa aikaan? Ei varmasti ole! Saako Jumala kunniaa ja ylistystä uskovan juomisesta ja sen seurauksista? Ei varmasti! Jeesus Kristus saa aikaan vanhurskauden hedelmää uskovassa. Jeesus asuu uskovassa ja hallitsee häntä Pyhässä Hengessä.

Alkoholi vähentää Pyhän Hengen hallintavaltaa ja vaikutusta uskovassa. Tämä koska uskova vaihtaa Pyhän Hengen antaman ja vaikuttaman ilon alkoholiin. Pyhä Henki joutuu väistymään murheellisena syrjään ja antamaan tilaa uskovan valitsemalle toiselle vaikutukselle; alkoholille. Silloin Pyhän Hengen, Jeesuksen Hengen, vaikuttama hedelmä; rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys ja itsehillintä voi vähentyä, estyä tai poistua uskovasta (Gal 5:16-26).

Raamattu käskee meitä uskovia elämään ja vaeltamaan Hengessä (Gal 5:25). Silloin uskova ei seuraa lihaa ja sen himoja eikä myöskään janoa alkoholia (Gal 5:16). Jeesus varottaa meitä päihtymisestä ja juoppoudesta:

Luuk 21:34 "Pitäkää varanne, ettei päihtymys ja juopottelu eivätkä maalliset murheet raskauta teidän sydäntänne, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta."  

Jeesuksen mukaan päihtymys on sydämen taakka, se on rasite, varsinkin hengelliselle ihmiselle.   Jumala ei ole tarkoittanut meille tätä rasitetta. Jumala käskee meitä varjelemaan sydämemme ja pitämään sen puhtaana, sillä sieltä elämä lähtee.

San 4:23 "Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee."

Olisiko aihetta varjella sydän alkoholin aiheuttamilta rasitteilta?

Näistä syistä uskon, että uskovan tulee elää raittiisti ilman alkoholia. Mikäli uskova kuitenkin juo, hänen tulee juoda kohtuullisesti kotonaan, niin että hän ei ole loukkaukseksi toisille ihmisille, ei uskoville eikä uskosta osattomille kanssamatkaajilleen. Hänen ei tule, eikä saa, esiintyä humalassa missään. Mutta vähästäkin juomisesta on seurauksena omat ongelmansa. Edellä jo kerroin.

Yhteenvetona totean: En tuomitse uskovaa, joka ottaa olutta tai viiniä kohtuullisesti joskus omissa oloissaan esimerkiksi ruokajuomana tai jossakin juhlatilanteessa. Mutta Raamattu antaa ymmärtää, että uskovan ei tule juoda humalahakuisesti. Jumala tarjoaa hänelle Pyhää Henkeä. Kun hän ottaa vastaan ja täyttyy Hengellä, oluet unohtuvat varmasti. Pyhällä Hengellä voidaan täyttyä jatkuvasti koska Raamattu kehottaa täyttymään Hengellä jatkuvasti ja päivittäin.

ILMAISET MAKSAVAT VAROJEN HOITAJAT

Minulle soitti eräs pankkivirkailija. Hän oli kovin kiinnostunut lainaamaan minulle lisää rahaa. Minulla on ennestään tuossa Pankissa pienempi laina. Nyt minun sitten pitäisi ottaa lisää lainaa. Keskustelimme asiasta pitkään. Sain sitten myöhemmin myös kirjallisen lainatarjouksen. Korko oli mielestäni aivan liian korkea, mutta rahan saaminen oli helppoa. Laina oli jo myönnetty. Minun tulisi nyt vain lisätä tilinumero, jolle tahdon saada rahat maksetuksi, allekirjoittaa velkakirja, lähettää se vastauskuoressa Pankkiin, niin rahat tulevat tilille. En ole allekirjoittanut enkä tee sitä.

Tällaista käyttäytymistä voisi sanoa hyvin hyökkääväksi rahan markkinoinniksi. En ole aikaisemmin saanut näin voimakasta lainatarjousta yhdeltäkään Pankilta. Hyökkäävää tarjousta olisi helpompi ymmärtää, mikäli minulle olisi tarjottu jotakin tuotetta tai palvelua ostettavaksi. Mutta nyt kun oli kysymys rahan tarjonnasta, niin se tuntui oudolta. Herää kysymys, että miksi Pankki suorastaan tyrkyttää ihmisille rahaa. 

Tästä johtuen olen miettinyt Pankkien ja niiden asiakkaiden välistä suhdetta seuraavasti:

Yleensä ihmisillä on sellainen käsitys, että jos sinä olet velkaa Pankille, Pankki on melkein vihainen sinulle siitä. Sinä häpeät mennä Pankkiin asioille koska sinulla on paljon velkaa heille. Ajattelet ehkä, että jos minulla olisi tarpeeksi rahaa, menisin Pankkiin ja läjäyttäisin kerralla koko lainasumman tiskiin ja maksaisin kerralla pois koko velkani. Silloin pankkivirkailija varmasti ilahtuisi ja minä olisin hyvä asiakas pankille. Mutta onko näin?

Ajatellaan teoreettisesti näin: Sinä olet voittanut 50 miljoonaa euroa eurolotossa. Muutaman päivän kuluttua arvokuljetusauto ajaa pihaasi. Autosta nousee neljä miestä, jotka alkavat kantamaan rahalaatikoita sisään. He latovat pöydällesi laatikoissa olevia niputettuja euroseteleitä. Sitten he sanovat sinulle: "Ole hyvä, tässä nyt nämä sinun 50 miljoonaa euroa ovat." Sitten he kääntävät sinulle selkänsä ja kävelevät ulos, nousevat autoonsa ja ajavat pois.

Nyt sinä istut kodissasi keittiön pöydän äärellä katsellen laatikoita, jotka sisältävät 50 miljoonaa euroa. Nyt sinulla on ongelma. Alat huolestuneena vilkuilemaan ympärillesi näkikö joku, että sinulle tuotiin 50 milliä. Mitä sinä teet rahoillasi? Mihin sinä panet ne? Panetko ne patjan alle, vai piilotatko sinä ne asuntoosi? Huomaat varmasti, että se ei ole kovin viisasta. Joku kopla voi ryöstää sinut putipuhtaaksi, tai talo voi palaa ja rahat talon mukana. Sinä et voi jättää rahojasi kotiisi. Sinun on saatava ne turvaan. Sinun on sijoitettava ne johonkin.

Nyt sinä ehkä ajattelet, että sinä viet rahasi lähimpään Pankkiin ja niin ne ovat siellä turvassa. Sitten sinä ehkä tulet ajatelleeksi, että Pankki voi tässä epävarmassa maailmantilanteessa ajautua konkurssiin. Siinä tapauksessa menettäisit kaikki rahasi viimeistä euroa myöten. Mikään valtion säästötakuukaan ei kata sellaista summaa. Sinä päätät jakaa rahasi useammalle Pankille vähentääksesi riskiä. Mutta sitten sinä varmasti ajattelet, että mikäli yksi Pankki voi mennä konkurssiin, kaikki Pankit voivat romahtaa yhdessä yössä mikäli tapahtuu maailmanlaajuinen pankkiromahdus, tai vaikka suuri sota. Nyt sinulla on todella  ongelma. Sinä et voi luottaa Pankkeihinkaan. Rahasi eivät ole täysin turvassa missään Pankissa. Mitä teet?

Nyt sinä ehkä ajattelet, että sinä sijoitat rahasi useisiin kohteisiin ja niin sinä olet jakanut riskin laajalle pohjalle ja rahasi ovat turvassa. Sinä yksinkertaisesti lainaat rahasi yrityksille ja yksityisille ihmisille. He ottavat vastuun rahoistasi ja hoitavat niitä sinulle. Mutta, sinä tietenkin tahdot, että nämä lainan ottajat kykenevät sopimuksen mukaisesti maksamaan sinulle lainan takaisin korkoineen. Siksi lainan ottajien tulee olla vakaavaraisia ja varmoja luotettavia rahojesi hoitajia. Sinä valitset mieleisesi yritykset ja yksityiset ihmiset ja teet heille lainatarjouksen. Sinä tarjoat heille rahaa korkoa vastaan. Niin sinä sirottelet rahasi laajalle pohjalle useille lainanottajille. 

Kun rahasi on jaettu näille lainanottajille, ne ovat hyvässä turvassa, ja sinä voit istua turvallisin mielin ja nukkua yösi rauhassa. Kukaan ei voi ryöstää sinulta näitä 50 miljoonaa euroa. Eikä sinulle merkitse paljoakaan, vaikka muutamia lainanottajia menisi konkurssiin, eikä he siksi kykenisi maksamaan takaisin lainaansa. Konkurssin tehneellä lainanottajalla olisi vain pieni osa alkuperäisestä pääomastasi. Sitä paitsi sinä saat nyt joka kuukausi korkorahoja tilillesi ja pääomasi kasvaa.

Voitaisiin sanoa, että sinä olet ovela. Sinulla oli ongelma kun sinulla oli rahaa. Sinun tuli hoitaa pääomaasi parhaalla mahdollisella tavalla, mutta sinä et itse kyennyt siihen. Nyt sinä olet saanut toiset ihmiset säilyttämään ja hoitamaan rahasi puolestasi ja ottamaan niistä täyden vastuun. Mutta mikä parasta; HE MYÖS MAKSAVAT SINULLE SIITÄ!

Kuka hoitaa toisen omaisuutta ilmaiseksi ja vieläpä maksaa siitä omaisuuden omistajalle? Vastaus; PANKKIEN JA RAHOITUSYRITYSTEN LAINAN OTTAJAT.

Isäni oli yrittäjä. Hänellä oli aina velkaa tukkuliikkeille, tavaran toimittajille ja Pankeille, niin kuin kaikilla yrittäjillä on aina velkaa. On mahdoton olla yrittäjä ilman velkaa. Velkaa on aina, joko lyhytaikaista tai pitkäaikaista, mutta sitä on aina. Isälläni oli usein "paljon" käteistä rahaa kotona muovipussissa. Kun hän laski rahoja ja valmisti niitä Pankkiin vietäväksi, hän sanoi meille lapsille: "Eivät nämä ole meidän rahoja. Ne ovat Keskon ja Pankin rahoja. Minä vain hoidan niitä heille." Hänen mielestään oli näin; Kun kaikki laskut ja kaikki velat ovat maksettu, se raha, mikä jää jäljelle, on omaa rahaa. Koska hänellä oli aina velkaa, hän ei pitänyt mitään rahaa omanaan.

Pankin rahat eivät kasva heidän omilla tileillään eikä pankkiholveissa. Pankit ja rahoitusyhtiöt eivät kokoa rahojaan pankkiholveihin tai pankkitileilleen Roope Ankan tavoin. Heidän tarvitsee saada rahat ulos tekemään työtä ja niin kasvamaan korkoa.  Heidän on sijoitettava rahansa joihinkin kohteisiin. Niin he saavat rahat "pois käsistään".

Kun joku asiakas maksaa lainansa kokonaan, Pankilla on ongelma; mitä tehdä palautetulla rahalla? Pankki ei voi panna rahaa toimettomaksi "työttömyyskortistoon" pankkiholviin. Pankki joutuu nyt etsimään rahalleen uuden työnantajan, lainanottajan, joka sitoutuu maksamaan Pankille siitä, että hän saa hoitaa Pankin rahoja. Näin raha on ulkona Pankista toiselle työnantajalle töissä. Pankki itse on vapaa vastuusta ja saa korkoa rahoilleen.

Näin me, heidän asiakkaansa, olemme heidän rahasäiliönsä. Karhukopla ei voi räjäyttää tätä säiliötä. Ovelaa, eikö!

HYVÄ ASIAKAS?

Minkälainen asiakas on hyvä asiakas Pankille? Kuulin äskettäin erään rahoitusyrityksen johtajan haastattelun. Häneltä kysyttiin, että minkälainen asiakas on teille hyvä asiakas. Hän kertoi, että hyvä asiakas on sellainen asiakas, joka ei maksa laskuaan eräpäivään mennessä vaan myöhemmin. Hän selitti miksi näin. Kun asiakas ei maksa laskuaan eräpäivään mennessä, he saavat ottaa asiakkaalta muistutuksesta lisämaksua ja viivästyskorkoa. Näin he saavat myöhään maksavilta asiakkailta enemmän rahaa.

Hyvä asiakas Pankille on siis asiakas, joka ei maksa eräpäivään mennessä, mutta maksaa kuitenkin myöhemmin.

SIUNAUKSIA JA VAPAUTTA

EI OOO PAREMPAA!!!

Muistan uskon elämäni alkuvaiheesta erään tapauksen. Olin seurakunnan järjestämässä hengellisessä kokouksessa. Eräs vanhemmistoveli otti kitaran ja astui lavalle. Hän alkoi laulaa laulua, jonka sanoman olin juuri kokenut konkreettisesti omalle kohdalleni tapahtuneeksi. Siksi laulu siunasi minua siinä määrin, että en kyennyt enää istumaan paikoillani. Taisin nousta seisomaan ja lauloin laulajan mukana referengiä toisten seurakuntalaisten istuessa paikoillaan. Ihmettelin sitä, että toiset eivät nousseet seisomaan, sillä niin siunattu oli tuo laulu. Näin minä muistan tapahtuneen. Minä samaistuin laulun sanomaan:

"Olen saanut syntini anteeksi. Olen saanut syntyä uudesti.                                                        Olen löytänyt aarteen kalleimman, Olen löytänyt Jeesuksen."

Kokouksen jälkeen laulun referengi jäi soimaan päässäni ja sydämessäni. Minulla oli silloin sellainen työ, jossa minun ei tarvinnut ajatella itse työtä mitä teen ja miten teen. Minä vain panin "autopilotin" päälle. Toistin työssäni aina samoja liikkeitä. Olin vuosien varrella kehittänyt ja hienohionut jokaisen liikkeeni niin, että työn tulos oli hyvä. Kun sitten näitä samoja liikkeitä toistaa tunnista toiseen ja päivästä toiseen seitsemän tuntia päivässä, viisi päivää viikossa, kaksikymmentä päivää kuukaudessa, sitä vuosien varrella muuttuu robotiksi. Se oli niin kuin olisin painanut nappia ja robotti oli työssä. Ja robotti tekee tasaisempaa ja parempaa laatua kuin ihminen. Siksi kehitin itsestäni robotin.

Tästä johtuen sain työni lomassa ajatella aivan muita asioita. Ajatukseni oli aina omissa asioissani. Muistan, että tuon kokouksen jälkeisellä viikolla lauloin työmaalla työni lomassa "Uusi luomus" laulua. Ja minä olin siunattu. Tämän laulun sanoma on hyvää matkaevästä. Jos joskus makaan kuolinvuoteella, minä laulan tuota laulua, jos en huulillani, niin kuitenkin sydämessäni voin aina laulaa.

Muistan kun olin tullut uskoon. Heitin kaikki maailmalliset LP levyni ja kasettini juhlallisesti kaatopaikalle Jeesuksen nimessä. Kuuntelin silloin ainoastaan hengellistä musiikkia. Nyt muutama vuosi sitten löysin sukuni yhteiseltä mökiltä ison läjän vanhoja -70 luvun nuoruusvuosieni LP levyjä ja levysoittimen. Kuuntelin mökillä noita levyjä yhden illan. Muistiini tuli -70 luku ja nuoruusvuodet. Monen laulun sanat jäivät soimaan päässäni. Se häiritsi minua. Minä en tahtonut, että päässäni soivat maailmalliset rillutukset ja lallatukset vaikka sen yhden illan aikana olinkin nostalginen ja kuuntelin niitä rillutuksia.

Sitten muutama vuosi sitten latasin Spotifyn koneelleni. Kuuntelin taas noita rillutuksia ja lallatuksia. Huomasin, että voin niistä huonosti. Sitten poistin Spotifyn koneeltani ja lopetin maailmallisen musiikin kuuntelun. Mutta vieläkin Youtuben kautta kuuntelen joskus myös maailman musiikkia. Mutta sama asia. Jostakin syystä voin niiden kuuntelusta huonosti, en kuitenkaan voi huonosti ihan kaikista. On hyvääkin musiikkia, joka ei ole hengellistä. Jos kuuntelen, ei hengellistä musiikkia, valitsen laulut, joista nautin ja joista en voi huonosti. Mutta kuuntelen enimmäkseen hengellistä musiikkia. Hengellinen musiikki nostaa minua ylös iloisemmille valoisille maisemille. Moni maailmallinen musiikki masentaa. Se ei anna sitä, mitä henkeni kaipaa. Sielu kyllä nauttii maailmallisestakin musiikista, mutta henki jää tyhjäksi. Hengellinen musiikki menee ihmisen henkeen asti ja se tyydyttää ihmisen sisintä aivan eri tasolla. Näin olen ymmärtänyt ja kokenut.

Joku aika sitten eräs henkilö kertoi uskovasta miehestä, joka kyllä oli ollut uskossa koko elämänsä ajan, mutta että hän kuunteli paljon tanssimusiikkia ja muuta maailmallista musiikkia. Hän oli kiinnostunut niistä ja piti niistä paljon. Sitten hän sairastui vakavasti. Hän makasi sairaalassa kuolinvuoteellaan. Seurakunnan pastori tuli tapaamaan häntä. Hän oli erittäin surullinen siitä, että hän oli käyttänyt koko elämänsä maailmallisen musiikin kuunteluun. Nyt nuo lallatukset soivat hänen päässään jatkuvasti, eikä hän saanut niitä pois. Hän totesi itse, että nämä eväät eivät nyt anna hänelle yhtään mitään. Ne eivät riitä kun kuolema koputtaa ovelle.

Mutta ajatella, että meillä on mahdollisuus kuunnella hyvää hengellistä musiikkia, joka vielä kuolinvuoteellammekin on hyvää matkaevästä ja virvoittaa henkeämme vaikka tätä maallista majaamme ollaankin purkamassa ja purkutyö on jo miltei valmis. Hengellinen musiikki antaa todella paljon ja se siunaa uskovaa. Tämä koska monet hengelliset laulut ovat syntyneet Pyhässä Hengessä. Niitä ei siis ole kukaan tehnyt. Ne ovat syntyneet tekijän sydämessä. Pyhä Henki on ne antanut.

Koska Pyhä Henki on synnyttänyt ne laulut, Hän elää ja vaikuttaa niissä. Sen tähden uskova nauttii lauluista, joissa Pyhä Henki vaikuttaa ja siunaa. Kiitos kaaleet tästä linkistä ja laulusta! Kiitos myös laulun tekijälle ja vanhemmisto veljelle, joka lauloi siinä kokouksessa. Mutta kiitos ennen kaikkea Jeesukselle Kristukselle, että tämän laulun sanoma on koettavissa ja Hän luo uusia luomuksia vielä tänäkin päivänä. Tahdoin kertoa tämän todistukseksi siitä, kuinka yksi laulu ja yksi poika/tyttö/mies/nainen kitaran kanssa, tai ilman soittovempainta, seurakunnassa voi siunata kuulijaa kun laulu on Pyhästä Hengestä ja laulaja on Pyhässä Hengessä. Kiitos!

NUKUTKO HUONOSTI?

Joku kirjoitti eräässä nettikeskustelussa:

"Suomen koululaitos jotenkin ihmeellisesti saa aikaan tällä hetkellä luvattoman paljon nuoria alle 25-vuotiaita mielenterveysongelmaisia, jotka eivät yksinkertaisesti pärjää, vaikka todistukset voisivat muuta kertoa."

Kirjoittaja tunnustaa tässä, että Suomen nuoret voivat huonosti. Mistä tämä nuorten huonovointisuus johtuu ja onko tähän lääkettä?

Suomen koululaitos on syytön nuorten ja lasten mielenterveys ongelmiin. Yksi suuri syyllinen on internet ja televisio. Sieltä tulee sellaista ohjelmaa, että olisi ihme, mikäli nuorten keskuudessa ei esiintyisi mielenterveydellisiä ongelmia. Nuoret kun katsovat juuri sellaisia ohjelmia, joita heidän ei tulisi katsoa. Tarkoitan lähinnä elokuvia, joissa veri lentää ja ihmisiä tapetaan liukuhihnalla. Sitten on ohjelmia, jotka ovat Saatanan palvojien tekemiä Saatanan propagandaa. Sitten on okkultistisia elokuvia, joissa on niin hirveitä ötököitä, että vähemmälläkin ihminen voi huonosti.

Lasten ohjelmiakaan minä en voi katsoa kun niissäkin on mitä kauhistuttavimpia olioita. Sitten niissä on kovin stressaava henki, kovaa jatkuvaa menoa ja huutoa. Näissä kaikissa ohjelmissa on henkivallat ja ne tulevat nuorten ja lasten elämään näiden televisio-ohjelmien kautta. Henkivallat sitten aiheuttavat masennusta, huonovointisuutta ja itsemurha-ajatuksia.

Nuoret voivat voida jopa niin huonosti, että he eivät saa edes nukkua öitä rauhassa. Kunnollinen yöuni on hyvin tärkeä ihmiselle, ja varsinkin nuorelle ihmiselle. Kun nuoren yöuni häiriintyy, mielenterveys voi kärsiä. Sitten kun siinä on vielä demoninen painostus, se aiheuttaa sosiaalisia fobioita. Nuori ei voi enää olla ihmisten kanssa tekemisissä kun hän voi niin huonosti.  Rauhattomuus ja itsensä huonona ihmisenä pitäminen, itsensä tuomitseminen, on jokapäiväistä elämää. Mistä apu?

Uskosta osattomat psykiatrit eivät voi auttaa näissä ongelmissa koska ne johtuvat hengellisistä syistä. He voivat antaa pillereitä ja keskusteluterapiaa. Mutta syytä huonovointisuuteen he eivät voi poistaa eikä parantaa, koska he eivät ymmärrä ongelman hengellistä juurta. Uskosta osaton psykiatri ei välttämättä ymmärrä ollenkaan henkimaailman asioita. Silloin hän ei voi auttaa näissä asioissa. http://www.expressen.se/halsoliv/manga-tonaringar-har-psykiska-besvar/

Kuulin kerran todistuksen. Nuori mies kertoi eläneensä edellä kuvatunlaista helvetillistä elämää. Hän ei ollut voinut nukkua pitkään aikaan yhtään yötä rauhassa. Joku tuntematon voima herätti hänet öisin ja häiritsi hänen yöuniaan. Poika koki persoonallisen Pahan läsnäoloa ja pelkoa.

Hänen äitinsä oli uskova. Äiti näki nuoren poikansa voivan erittäin huonosti. Kerran pojan äiti tuli hänen makuuhuoneeseen kun poika oli panemassa nukkumaan. Äiti näki, että poika oli todella huonossa kunnossa psyykkisesti. Poika tarvitsi lepoa. Hän pyysi poikaa omaan huoneeseensa ja sänkyynsä nukkumaan. Äiti kertoi lukevansa Raamattua ja että poika saisi sitten rauhan ja voisi nukkua. Poika ei ollut uskossa. Hän koki inhoa ja vihaa kristinuskoa kohtaan. Mutta koska hän oli niin loppu, ettei hän enää jaksaisi valvoa, hän päätti lähteä äidin mukaan hänen sänkyynsä. Hänellä kun ei siinä ollut mitään häviämistäkään.

Poika pani maata äidin sänkyyn. Äiti istui viereen ja alkoi lukea Raamattua. Poika koki välittömän rauhan ja levollisen tunteen, sellaisen tunteen, jota hän ei ollut koskaan kokenut. Hän nukahti välittömästi ja nukkui koko yön levollisesti. Aamulla kun hän heräsi, hän huomasi, että hän oli pirteä, ja että hän oli nukkunut koko yön heräämättä yhtään kertaa. Tällaista onnea hän ei ollut kokenut vuosikausiin.

Tämä kokemus matkaeväänä hän sitten joitakin vuosia myöhemmin tuli uskoon. 

Tästä johtuen minä suosittelisin huonosti voiville ihmisille: Ottakaa Raamattu ja lukekaa siitä yksi tai muutama Psalmi. Vaikka Psalmi 23 tai 34 ja/tai Psalmi 91 nukkumaan panon yhteydessä. Huomaatte varmasti, että Raamatun Sanalla on positiivinen vaikutus. Sinä saat rauhan ja sinä saat nukkua yösi levollisesti. Jumala on sinun kanssasi Raamatun Sanassa ja antaa sinulle rauhan ja levon. Ja jos otat Sanan sydämeesi, Hän poistaa ahdistuksen ja pelon sinun sydämestäsi. Voit myös rukoilla "Isä meidän" rukouksen. 

Matt 6:9-13 ”Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.” 

Jos joku ajattelee, että Raamatun lukeminen ei voi auttaa, tahtoisin muistuttaa sinua; Raamatun Sana on lääke koko ihmisen ruumiille. Sana on siis lääke mutta myös elämä. Sitä kannattaa ottaa, ainakin kokeilla, sillä se on tehokas lääke.

Sananlaskut 4:20-22 ”Poikani, tarkkaa minun puhettani, kallista korvasi sanoilleni. Älkööt ne väistykö silmistäsi, varjele niitä sydämesi sisimmässä,  sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiilleen.”   

VAKAVA VAROITUS!

Vielä kehottaisin teitä nuoret ja vanhemmatkin ihmiset: Älkää missään tapauksessa katsoko okkultisia ja välivaltaisia ihme-elokuvia! Älkää myöskään pelatko sellaisia tietokonepelejä. Niissä vilisee demoneja. Ne voivat vaikuttaa sinuun. Vaarallista toimintaa. Varokaa ja paetkaa sitä saastaa! Pankaa telkku kiinni tai kävelkää ulos. Niin varjelette itseänne demoniselta vaikutukselta. Raamattu kehottaa meitä varjelemaan itseämme niin, ettei maailma saastuta (Jaak 1:27). Lue hyviä hengellisiä kirjoja ja Raamattua!

JUOKSUHARRASTUKSEN KATASTROFAALINEN LOPPUMINEN

Harrastin juoksua 1980 ja 1990 -luvuilla. Joskus kovastikin ja minulla oli hyvä kunto. Sitten tapahtui jotakin, mikä sai minut lopettamaan kaiken liikunnan siihen paikkaan. Kerron miten ja miksi lopetin.

Aloitin liikuntaharrastukseni n. 24 vuoden iässä lyhyillä kävelylenkeillä. Kävelymatkat pitenivät viikkojen ja kuukausien kuluessa. Viimein aloin pikkuhiljaa juosta lönkyttään. Sitten siirryin juoksuun. Lopulta juoksin kymmenen kilometriä viitenä päivänä viikossa. Siis 50 kilometriä viikossa. Aika kohtuullinen matka!  En kuitenkaan juossut tuota matkaa aina lönkyttäen. Juoksin joskus todella lujaa. Nostin kuntoa pikkuhiljaa juosten mäkiä ylös ja alas. Tein ns. nopeita pikamatkoja jolloin juoksin lyhyen matkan täysillä kaikki pillit auki. Sillä tavalla kehitin hapenottokykyä. Harjoittelin myös hengitystekniikkaa.

Työkaverini oli vanhempi mies ja tottuneempi ja kovempi juoksija. Hän toimi "valmentajanani". Sain häneltä hyviä neuvoja. Kuntoni nousi ja vauhti kasvoi ja minä voin hyvin. Siksi olin motivoitunut jatkamaan.

Tein tuolloin vuorotöitä. Kun tulin kotiin myöhään iltavuorosta, kävin 10.n kilometrin lenkin. Vasta sen jälkeen otin suuhunpantavaa iltapalaa ennen nukkumaan panoa. Aamuvuorossa juoksin aikaisemmin illalla. Joskus ruumiini vaati enemmän. Silloin kävin lenkillä sekä aamulla että illalla jolloin matkaa kertyi jopa 20 kilometriä. Harrastin sen lisäksi lihasvoimistelua muutamia tunteja päivässä. Kaiken kaikkiaan liikuntaharrastukseni otti aikaa 2-3 tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa. Mutta sitten tuli katastrofi mikä sai minut lopettamaan. 

Minua valmentanut työkaverini osallistui juoksukilpailuun. Kilpailu oli joukkuekilpailu.  Kaverini kokosi joukkueen, ja minä olin siinä mukana. Juoksimme 2,5.n kilometrin pituista rataa ympäri. Se joukkue, joka ehti juosta eniten kierroksia radan ympäri määrätyssä ajassa (taisi olla kolme tuntia aikaa), voitti kilpailun. Joukkueen juoksemat kierrokset ratkaisivat, ei se, kuka joukkueesta ne kierrokset juoksi.

Kun tulin kilpailupaikalle, kohtasin kaverini. Hän kertoi, että meitä on vain muutama, sillä moni hänen pyytämänsä ja lupautunut juoksija oli jäänyt tulematta paikalle. Kaverini kertoi, että hän on jo juossut niin monta kierrosta, että hän ei enää jaksa juosta. Hän oli tyytyväinen, että minä tulin paikalle. Niin sain alkaa juosta välittömästi.

Olin varautunut juoksemaan lujaa enintään 2-3 kierrosta. Luulin jokaiselle uudelle kierrokselle lähtiessäni, että tämä on nyt se viimeinen kierros, ja että joku toinen joukkueesta lähtee juoksemaan minun tultuani maaliin. Siksi juoksin täysillä koko kierroksen. Kun tulin maaliin, kaverini huusi minulle: "Jatka! Juokse vielä yksi kierros!" No, minä juoksin vielä kierroksen ajatellen, että tämä kierros on se viimeinen. Mutta ei. Maalissa kaverini pyysi minua jatkamaan vielä yhden kierroksen. En voinut lopettaa vaikka olin jo väsynyt. Näin juoksin kaiken kaikkiaan täysillä muistaakseni 15-17 kilometriä.

En ollut koskaan juossut niin pitkää matkaa samalla lenkillä, enkä niin lujaa kuin nyt jouduin juoksemaan täysillä. Kun viimein sain lopettaa juoksemisen, olin aivan loppu. Menin suihkuun. Ruumiini suorastaan tärisi väsymyksestä. Kun sitten pukeuduin, siinä minä tein kohtalokkaan päätöksen. En enää koskaan juoksisi metriäkään. Enkä ole isommasti juossut sen jälkeen. Nyt tätä kirjoittaessa on ikää tullut 50+ ja juoksut on ehkä juostu. En syytä tästä ketään. Totean vain oman päätökseni seurauksen.  

Jos tätä lukee joku äsken juoksuharrastuksen aloittanut lukija, tai juoksuharrastusta harkitseva lukija, antaisin sinulle muutamia neuvoja.

AMATÖÖRIN NEUVOJA

Hanki juoksuun tarkoitetut hyvälaatuiset lenkkikengät. Aloita varovasti ensin kävellen lyhyempiä matkoja. Näin totutat jalkasi lihakset ja nilkkasi jänteet liikuntaan, niin ne eivät sitten kipeydy myöhemmässä vaiheessa vaan "pääsevät matkaan". Lisää kävelymatkaa kuntosi noustessa. Ala sitten juosta osa matkasta keveästi lönkyttäen sen mukaan kuin koet että kuntosi kestää. Älä koskaan juokse lenkkeillessäsi itseäsi aivan loppuun. Varo väsyttäväsi itseäsi niin väsyksiin, että juokseminen alkaa maistua puulle. Juokseminen täytyy pitää siinä rajassa, että se tuntuu hyvältä.

Älä "ahnehdi liikaa" kun kunto alkaa nousta. Nosta kuntoa hitaasti määrätietoisesti ja harkiten. Älä hätäile kunnon nousun kanssa. Anna kunnon nousulle aikaa. Vaihtele juoksun nopeutta. Ota joskus, ehkä kerran viikossa, koko lenkki rennosti vain keveästi lönkytellen. Tee joskus, kun siltä tuntuu, nopeita 50-100 metrin pikamatkoja.

Vaihtele juoksualustaa lenkkipolusta asfaltille ja lenkkeile joskus myös maastossa. Juokse mäkiä ylös ja alas. Näin saat pidemmät askeleet ja hapenottokykysi kasvaa. Ole "kova" itseäsi kohtaan äläkä anna minkään tekosyyn varastaa lenkkiäsi. Lenkkeile säännöllisesti oli sää mikä tahansa, joskus vaikka lyhyempikin lenkki kuin että jättäisit sen kokonaan väliin.   Erikoisen epäedullinen sää on tietysti poikkeus tähän sääntöön.  Käytä omaa tervettä harkintaa ja luota siihen. Sinä itse tunnet ruumiisi parhaiten ja tiedät mitä se kestää.

Älä juokse kovalla pakkasella. Älä myöskään liukkaalla kelillä. Vesisade ei haittaa juoksua, vaan on hyväksi. Kostea ilma sisältää enemmän happea kuin kuiva ilma. Siksi sateella ja sumuisella ilmalla juoksu voi tuntua miellyttävältä ja helpolta.

Usein lenkille lähtö tuntuu vastenmieliseltä. Olisi mukavampi jäädä telkun tai koneen äärelle istumaan tai löhötä sohvalla. Pakota itsesi ylös ja lenkille. Kun olet saanut lenkkikengät jalkoihisi, jo silloin helpottaa ja tuntuu jopa hyvältä. Kun olet päässyt ulos ja alat juosta, sinä olet iloinen ja kiitollinen itsellesi siitä, että pakotit itsesi lenkille, vaikka se tällä kertaa tuntui vastenmieliseltä.

Ruumiisi tarvitsee myös lepoa. Valitse kaksi (mieluimmin) peräkkäistä päivää viikosta jolloin lepäät juoksulta ja kaikelta liikunnalta. Ota itsellesi "valmentaja", mikäli sellainen on saatavilla, vanhemmasta ja tottuneemmasta lenkkeilijästä, joka antaa sinulle hyviä neuvoja. Älä missään tapauksessa lenkkeile flunssassa, äläkä varsinkaan jos sinulla on kuumetta.

Kaikki ruumiisi lihakset vaikuttavat juoksuun ja juoksun nopeuteen. Mikäli tahdot lisää nopeutta, sinun on harjoitettava myös kaikkia lihaksiasi. Käsiesi lihakset niin kuin selkälihaksetkin vaikuttavat nopeuteen. Katso huippu-urheilijoita. Heidän kehonsa kaikki lihakset ovat harjoitetut ja hyvässä kunnossa.

Jos sinulla on joku sairaus tai vamma, et ole täysin terve, kysy ensin lääkäriltä mitä liikuntaa sinä voit harrastaa. Minä en ole lääkäri. Mutta olen joskus juossut ja luulen jotakin tietäväni. Epävarmassa terveyteen liittyvissä asioissa käänny aina lääkärin puoleen.

Sitten se ihan viimeinen neuvo: Älä tee samaa virhettä minkä minä tein. Älä koskaan päätä lopettaa liikuntaharrastusta lopullisesti. Jos joskus kyllästyt perin pohjin, jätä kuitenkin itsellesi ovi raolleen liikunnan jatkamiseen sitten myöhemmin kun se taas alkaa maistua. 

Siunausta ja menestystä liikuntapolulle!

PALOVAMMAA EI TULLUT

Elämämme aikana tapahtuu monenlaisia kommelluksia ja jopa onnettomuuksia. Silloin kun jotakin vakavaa tapahtuu, on hyvä osata toimia oikein. Oikea nopea toiminta voi huomattavasti vähentää tapahtuneen onnettomuuden seurauksia.

Joskus me itse, tai lähellämme oleva henkilö, polttaa itsensä, joskus pahastikin.  Esimerkiksi lapsi voi saada päälleen kiehuvaa vettä tai jotakin muuta kuumaa nestettä. Palovamma etenee ja syvenee seuraavien minuuttien aikana, mikäli palanutta ruumiinosaa ei jäähdytetä heti. Siksi palanut ruumiinosa on saatava mahdollisimman nopeasti mahdollisimman kylmään veteen. Kylmä vesi jäähdyttää ihon ja palovamman eteneminen pysähtyy. Palanutta ruumiinosaa tulee pitää juoksevan kylmän veden alla 3 – 5 minuuttia.

Minä poltin kerran itseni pahasti. Mutta koska olin aikaisemmin lukenut jostakin, mitä palovamman sattuessa tulee tehdä, osasin toimia oikein ja selvisin pelkällä säikähdyksellä, melkein.

Olin muutaman ystäväni kanssa keittiössäni. Meillä oli mielenkiintoinen keskusteluaihe. Minä seisoin tiskipöytään nojaten, kaverini istuivat  pöydän ympärillä. Päätin siinä keskustelun lomassa paistaa muutaman kananmunan. Otin rautaisen paistinpannun ja laitoin sen levylle ja levy kuutoselle. Sitten käännyin kavereideni puoleen sanoakseni heille jotakin ja unohdin pannun levylle.  

Muutamien minuuttien kuluttua palanut rauta alkoi tuoksahdella. Huomasin unohtaneeni tyhjän kuivan pannun levylle. Vaistomaisesti mitään ajattelematta tartuin kiinni pannun rautakahvasta tarkoituksena nostaa pannu levyltä. Sitä minun ei olisi pitänyt tehdä. Tunsin, ja jopa kuulin, kuinka kädessäni sähähti. Irrotin välittömästi otteen pannusta. Ymmärsin, että olin polttanut käteni pahasti. Siinä ihan lieden vieressä oli vesikraana. Laitoin välittömästi käteni kraanan alle ja valoin jääkylmää vettä käteeni huuhdellen niitä kohtia kämmenessä, jotka tiesin olleen kosketuksessa pannun kahvaan.

Viiden minuutin käden paleluttamiskärsimyksen jälkeen suljin kraanan ja tarkastin käteni: ei mitään palovammaa. Kun kättä tarkasteli oikein huolella, huomasi muutamassa kohtaa pienenpienen palovamman aavistuksen, mutta palovammaa ei tullut. Olin saanut käteni kylmään veteen muutamassa sekunnissa palovamman saamisesta. Siksi selvisin tilanteesta säikähdyksellä ja viiden minuutin käden paleluttamisella.