Lakkaamaton rukous

Rukoilkaa lakkaamatta!

Raamattu kehottaa uskovia rukoilemaan lakkaamatta (1 Tess 5:17). Tämä kehotus voi tuntua kovalta vaatimukselta. Kuka sitä nyt jaksaa ihan jatkuvasti rukoilla ja miksi Jumala edes odottaisi, että me rukoilisimme koko ajan? Ymmärrämme, että Jumala ei voi tarkoittaa sellaista rukousta kuin mitä me yleensä tarkoitamme rukouksella. 

Koska Raamattu kehottaa meitä rukoilemaan lakkaamatta, rukous täytyy olla laajempi käsite kuin meidän polvillaan rukoilemiset tai kaiken muun jättäminen ja Jumalaan keskittyminen ja Hänelle puutelistan esittämistä, rukouksessa olemisemme.

Ymmärtääkseni rukous on yhteyttä Jumalaan. Uskovalla on jatkuva yhteys Jumalaan hengessä. Siksi uskova voi jatkuvasti olla yhteydessä Jumalaan ja kuulla Jumalan äänen ja puhua Jumalalle ihan jatkuvasti. Ihminen puhuu Jumalalle myös sanomattomilla huokauksilla ja ajatuksillaan. Rukous on siis mielestäni yksinkertaisesti Jumalan kanssa olemista. Ja siihen me kaikki uskovat kykenemme. Olemme Hänen kanssaan ja Hän on meidän kanssamme joka päivä ja joka hetki, ihan jatkuvasti.

Jumala itse loi yhteyden ihmisen kanssa Poikansa Jeesuksen Kristuksen ristin veren ja uhrin kautta. Jeesus sovitti syntimme ja niin poisti syntimme Jumalan ja meidän ihmisten välistä. Syntimme poistuvat meidän ja Jumalan välistä kun tuomme ne Jeesukselle Kristukselle, tunnustamme ja hylkäämme ne. Silloin Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Koska synti on poissa, meillä on jälleen yhteys Jumalan kanssa ja me voimme täydessä uskon varmuudessa rohkeasti lähestyä elävää Jumalaa. Saamme myös odottaa, että Hän kuulee, ja että Hän auttaa meitä meidän asioissamme. Varsinkin jos ja kun rukoilemme toisen ihmisen puolesta Jumalan tahdon mukaisesti.

 

RUKOUKSEN VOIMAKEINO

Kerron nyt yhden rukouksen "voimakeinon" jota itse käytän. Voit kokeilla kuinka voimakkaasti tämä toimii sinun rukouselämässäsi, sillä se toimii.  Mutta tämä asia ei ole sanoissa vaan sydämen asenteessa Jumalaa, syntiä ja itseä kohtaan sekä uskossa Jeesukseen Kristukseen. Koettele siksi itseäsi, rukoiletko koko sydämestäsi lähestyessäsi Jumalaa.

Ennen kuin paljasta oman "voimakeinon" totean seuraavaa: Rukouksen voima on hyvässä jumalasuhteessa. Se on siinä rakkaudellisessa luottamuksessa Jumalaan. Ilman yhteyttä Jumalaan Häneltä ei hyödytä pyytää muuta kuin pelastusta ja syntien anteeksiantamista. Sitten kun synnit on saatu anteeksi ja yhteys on syntynyt, voidaan lähestyä Jumalaa sydämen tasolla muissa rukousaiheissa, ja Jumala kuulee. Siis, etsimme ensin yhteyttä Jumalaan, pyrimme poistamaan sen, mikä estää yhteyttä: synnin. Rukouksen tärkein voima on yhteydessä Jumalaan.

Yleensä kun alan rukoilla keskittyneesti Jumalaa tuoden Hänelle omia konkreettisia rukousaiheitani ja omia tarpeitani, kiitän ensin Jumalaa Hänen armostaan ja rakkaudestaan minua kohtaan. Kiitän Jeesusta Hänen pyhästä verestään. Kerron Hänelle tulevani Hänen eteensä Hänen ristinsä veren ja ruumiinsa uhrin kautta. Kerron Jumalalle, että minulla ei olisi mitään mahdollisuutta tulla Sinun, Pyhän Jumalan, eteen rukoilemaan ja saada rukousvastauksia ellet Sinä itse olisi Pojassasi Jeesuksessa Kristuksessa sovittanut syntini ja poistanut ne Jeesuksen ristin veren ja uhrin kautta.

Koska tiedän, että en kykene elämään synnittömästi yhtään päivää, olen jatkuvasti riippuvainen Jeesuksen veren puhdistuksesta, pyydän Jeesuksen veren puhdistuksen kaikesta synnistä. Sitten kiitän Jeesusta siitä, että saan seistä Hänen edessään Hänen aloitteestaan Hänen itsensä kutsumana ja Hänen ansiollaan. Kiitän Jeesusta Kristusta siitä, että saan nyt olla synnistä puhdas, ja että siksi Hän kuulee minua.

Fil 4:6 ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,”

Olen huomannut, että kun näin kiitoksen kanssa lähestyn Jumalaa Jeesuksen ruumiin uhrin ja veren kautta (Heb 10:19-23), saan kokea, että Jumala on kanssani.  Yhteys on siinä. Se on Jeesuksen veressä. Olemme päässeet lähelle Jumalaa Hänen eteensä Kristuksen veressä ja veren kautta. Ennen uskoon tuloamme me kaikki elimme ilman Jumalaa ja Hänestä kaukana. "Mutta nyt Kristuksessa Jeesuksessa olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä" (Ef 2:12-13). Tämä on tärkeä muistaa rukoillessamme Jumalaa. "Hänet Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä" (Room 3:25). Armoistuin tarkoittaa sovituksen välinettä. Jumala on sovittanut syntimme Golgatalla Jeesuksessa Kristuksessa ja meillä on rauha Hänen kanssaan (Room 5:1-2). Jumalan pyhä viha syntiämme kohtaan on tyydytetty Kristuksen uhrin kautta. Siksi Jumala elää rauhassa meidän kanssa ja me koemme Hänen rakkautensa ja läsnäolonsa elämässämme. Siksi Hän kuulee meitä.

 

JUMALAN LUPAUKSET

Jumalan Sanassa on voimakkaita lupauksia. Miten näihin lupauksiin tulisi suhtautua? Miten voin kokea lupausten täyttymisiä kohdallani ja saada rukousvastauksia. Tästä aiheesta kirjoitan joitakin ajatuksia joita uskon saaneeni Jumalalta.

Markus 11:24 "Sen tähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva."

1 Joh 5:14-15. "Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä. Ja jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet."

Uskova on rukoillut jonkun asian puolesta. Hän on pyytänyt Jumalalta jotakin. Hän on todennut, että se mitä olen pyytänyt, on Jumalan tahdon mukainen pyyntö. Pyyntö ei siis ole ristiriidassa Jumalan Kirjoitetun Sanan ja tahdon kanssa.

Kun hän sitten lukee em. Jeesuksen neuvon ja siihen kytketyn lupauksen ja uskoo sen, hän tekee Sanan mukaisesti. Silloin Hän uskoo saaneensa jo rukousvastauksen. Hän otti vastaan Jumalan Sanan. Jumalan Sana, johon hän uskoo ja jonka hän on ottanut vastaan, alkaa nyt vaikuttaa hänessä sitä, mitä varten Jumala on sen hänelle antanut. Silloin luottamus ja ilo alkaa virtaan rukoilijan olemuksessa.

Hän kiittää Jeesusta siitä, että Hän on hyvin halukas ja Hänellä on valta ja voima ilmestyä tässä ko. asiassa, ja että Hän antaa/tekee sen, mitä Häneltä on pyydetty. Huomaa, että rukoukseen ja anomiseen liittyy kiinteästi kiitos (Fil 4:6). Kiitoksen jatkuessa Pyhä Henki antaa uskon siihen, että tapahtuu niin kuin on pyydetty.

Jumalan Sana on elävä ja se toimii uskovan elämässä uskon kautta. Huomaa tässä, että uskon vaikuttaa ja antaa Jeesus, Jumalan Sana vastaanotettuna. Silloin rukoilija on jo saanut rukousvastauksen Jumalan Hengen maailmoissa. Jumala kunnioittaa sitä, joka kunnioittaa Häntä ja Hänen Sanaansa. Ketä taas Jumala kunnioittaa, sitä hän kuulee ja auttaa.

Rukousvastauksen näkyminen konkreettisesti voi viipyä mutta uskova tietää, että asia on Jumalan hoidossa, ja että vastaus tulee kerran tuntuvalla ja näkyvällä tavalla esille. Hän tietää myös, että vastaus tulee aina oikeaan aikaan. Jumala ei voi myöhästyä.

JUMALASUHDE

Tärkeintä rukouksessa on rukoilijan oikea suhtautuminen Jumalaan itseensä. Rukoilija ei missään tapauksessa kyseenalaista Jumalaa millään tavalla. Jumala on rakkaus. Uskova on Jumalan lapsi. Silloin Jumala rakastaa uskovaa. Rakastaahan luonnollisetkin vanhemmat lapsiaan. Mutta heillä on Jumalalta saatua rakkautta lapsiaan kohtaan. He eivät ole rakkaus niin kuin Jumala on rakkaus. Jumalan olemus on siis RAKKAUS. Tässä on suuri ero Jumalan ja ihmisen kyvyllä rakastaa. Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan on tietenkin monin verroin suurempi ja parempi sekä puhtaampi kuin ihmisen kyky rakastaa. Koska Jumala rakastaa, Hän tahtoo uskovan parasta. Hän tahtoo antaa hyviä lahjoja. Jumalan tahtoa auttaa uskovaa ei siis tarvitse panna kyseenalaiseksi ja arvuutella sen kanssa.

Toinen tärkeä asia rukouksessa on rukoilijan suhtautuminen Jumalan Sanan lupauksiin. Kristuksessa Jumalan Sanassa ovat jo kaikki rukousvastaukset kaikkiin Jumalan tahdon mukaisiin rukouksiin mitä uskovat rukoilevat. Ne ovat Kristuksessa Jumalan Sanassa.  Sanassa/Sana on ON.

Jumala on lahjoittanut meille jokaiselle kaiken sen, mitä me tarvitsemme elämään ja Jumalasuhteeseemme Jumalan tuntemisen kautta. Lue: Jumalan Sanan (lupausten) tuntemisen kautta. Ne kaikki ovat Kristuksessa Jeesuksessa kätkettyinä. Jumala itse tulee Sanassa ihmisen luokse. Hänessä meillä on kaikki. Rukoilija ottaa vastaan ja ammentaa Kristuksesta, Jumalan Sanasta, rukousvastaukset uskon kautta.

 

USKON MERKITYS RUKOUKSESSA

Usko Jumalan mahdollisuuksiin ja tahtoon ilmestyä rukousaiheissamme on yhteydessä Jumalaan. Jumala, johon uskovalla on yhteys, on itse USKO. Hänessä on kaikki usko. Hän on uskon alku ja sen täydelliseksi tekijä (Heb 12:2). Koska uskosta osattomat ihmiset elävät ilman Jumalaa, eikä heillä ole yhteyttä Jumalaan, heillä ei ole uskoa rukoilla Jumalaa.

Mutta nyt puhumme uskovista, joilla ON yhteys Jumalaan.

Ilman uskoa Jumalan Sanaan on mahdotonta olla Jumalalle otollinen. Jos rukoilija ei usko Sanaan, rukousvastaukset jäävät saamatta koska rukoilija ei pyydä uskossa, sillä vastaukset ovat Sanassa uskon kautta. Vastaukset ovat Sanassa joka on ON. Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ja ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy. RK kääntää: "varmuus siitä, mikä ei näy". Usko ei siis ole kyseenalaistamista eikä epäilevää kyselemistä: "Miksi et kuule?  Miksi et vastaa?" Miksi et auta? Miksi sallit tämän vaikeuden? Tahdotko auttaa? Olenko liian huono uskova? Jne, jne. Tämä tällainen on epäuskoa. Usko ei ole toivomisia eikä olettamuksia olemattomasta. Usko on luja luottamus näkymättömiin todellisuuksiin. Siis asioihin, joita emme näe, mutta jotka ovat (jo) olemassa näkymättömässä Jumalan maailmassa.

Usko on luja luottamus Jumalan Sanaan, ja ojentautumista rukousvastausten saamiseen. Koska Jeesus on uskon alkaja ja sen täydelliseksi tekijä, Hän ei viihdy epäuskoisella maaperällä. Jeesus väistyy pois epäuskoiselta alueelta (Matt 13:58, Room 11:20, Jaak 1:6). Jos Jeesus väistyy, Jumalan Sana väistyy. Jos Jumalan Sana väistyy pois, väistyy pois myös Jumalan Sanan lupaukset. Emme saa hylätä Jumalan Sanaa.

Minä en ole mikään superuskova, joka poimii rukousvastauksia liukuhihnalta. Olen ihan tavallinen heikko vajava uskova toisten uskovien rinnalla. Paljon on asioita, joihin en ole vielä saanut rukousvastausta näkyvällä tavalla. Mutta kun katson taakseni, huomaan, että silloin kun olen saanut konkreettisia rukousvastauksia, Jumala on toiminut edellä kuvaamieni periaatteiden pohjalta. Uskon, että Jumala toimii näiden periaatteiden mukaan toistenkin uskovien elämässä.

 

ERÄS USKON RUKOUS

Minulla oli kerran lompakko hukassa kokonaisen viikon. Olin etsinyt sitä kotoani ja autostani jokaisesta kolosta. Rukoilin viikon aikana, että löytäisin lompakkoni. En löytänyt.

Sitten, kun lompakon katoamisesta oli kulunut kokonainen viikko, olin todella huolestunut, sillä nyt todellakin tarvitsin lompakkoni. Nyt se lompakko täytyy löytyä. Näin päätin. Menin polvilleni ja rukoilin TOSISSANI. En enää rukoillut puoli huolimattomasti jolloin ei edes odoteta, että saadaan heti rukousvastaus. Nyt minä olin ihan tosissani Jumalan edessä ja pyysin Herraa Jeesusta Kristusta antamaan lompakkoni käteeni tässä ja nyt. Selitin Hänelle, että minä en tiedä, missä se on mutta Sinä tiedät. Sinä voit sen palauttaa minulle, olkoonpa se joutunut mihin tahansa. Nyt minä suorastaan vaadin Jumalaa antamaan minulle lompakkoni. Tämä voi tuntua lukijasta kovalta, ja ettei Jumalalta voi vaatia, mutta tämä on tosi. Kerron rehellisesti kuinka nyt rukoilin. Rukoilin uskossa vaatien Jumalalta lompakon käteeni.

Nousin rukouksesta. Kävelin mitään ajattelematta suoraan keittiöön Pyhän Hengen voiman viemänä. Aukaisin erään laatiko ja panin käteni laatikkoon. Tunsin lompakon kämmeneni alla. Hämmästyin ja ihmettelin lompakon löytymistä. Olin aukaissut saman laatikon monta kertaa viikon aikana ja etsinyt lompakkoani sieltä. Mutta se ei ollut aikaisemmin ollut siellä.

Luonnollinen selitys lompakon löytymiselle olisi se, että lompakkoni oli ollut laatikossa koko ajan, mutta minä vain en ollut nähnyt sitä. Mutta koska minä olin tarkastanut viikon aikana tuon laatikon monta kertaa hyvin huolellisesti, silloin asia tulee kokonaan toiseen valoon, ja lompakon löytyminen saa leiman: Ihme. Ja sekin seikka, että "satuin löytämään" lompakkoni vasta kokosydämisen vakavan rukoukseni jälkeen jolloin suorastaan vaadin Herraa panemaan lompakkoni käteeni, todistaa uskonrukouksen voimasta.

Minulla on muitakin rukousvastauksia, jotka olen saanut vasta sitten, kun olen rukoillut tosissani tarkoittaen sitä, mitä pyydän ja myös odottanut ja suorastaan vaatinut Jumalalta rukousvastausta. Silloin olen myös ottanut uskossa vastaan rukousvastauksen.

Huomauttaisin tässä, että tämä väkevä rukousvastaus oli Herran itsensä luomassa yhteydessä, jossa minä elin. Minä siis elin sydämessäni lähellä Jumalaa ja Hänen kanssaan. Hänen yhteydessään minulla oli myös usko Hänen mahdollisuuteensa antaa välitön rukousvastaus. Usko on ja se toimii yhteydessä Jumalaan ja rukousvastaukset saadaan yhteydessä Jumalaan.  

Uskovat voivat rukoilla puolihuolimattomasti eivätkä edes odota, että he saisivat rukousvastauksen. Rukous voidaan myös unohtaa. Silloin Jumala ei myöskään tee heidän pyyntöjensä mukaan. Ethän ole tarkoittanut sitä, mitä olet Jumalalle puhunut. Olet puhunut rukouksen tähden, ehkä tyydyttääksesi omaatuntoasi: ”Minä olen nyt rukoillut - vähän, kiitos Jumalalle!”  Jumala tulee ottaa tosissaan, ei rukoilla vain rukouksen tähden. Rukousvastaukset tulee ottaa myös uskossa vastaan. Tulee uskoa, että Jumala on, ja että Hän kuulee, ja että Hän vastaa. Täytyy myös uskoa ja luottaa siihen, että Jumala tahtoo antaa rukousvastauksen. Jumalan hyvää tahtoa ei saa kyseenalaistaa. Se loukkaa Jumalaa ja on jarruna, jos ei esteenä, rukousvastauksille.

Tässä on Jeesuksen antama avain rukousvastauksiin.

Markus 11:24 "Sen tähden minä sanon teille: kaiken, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, niin se tulee teille."

Olen toki rukoillut rukouksia, jotka olen sitten melkein unohtanut heti rukoiltuani. Olen myöhemmin saanut selvän rukousvastauksen joihinkin sellaisiinkin rukouksiin. Silloin olen muistanut rukoilleeni asian puolesta. Mutta aina silloin, kun olen saanut selvän rukousvastauksen, olen myöhemmin huomannut, että rukoilin harkitusti uskossa tarkoittaen sitä mitä pyysin. Ei siis umpimähkään pyydetä vain jotakin rukouksen tähden. Sellaisia pyyntöjä, mitä ei tarkoitetakaan ja joihin ei edes odoteta vastausta.

KIELILLÄ PUHUMINEN RUKOUKSESSA 

Joskus meillä voi olla asiat sellaisessa jumittuneessa tilassa, ettemme tiedä, miten tulisi rukoilla ja millä sanoilla tulisi rukoilla. Koemme ettemme osaa rukoilla oikein. Sellaisiin(kin) tilanteisiin Jumalalla on vastaus. Jumala on antanut kielillä puhumisen armolahjan jokaiselle uskovalle. Se armolahja on Kristuksessa Jeesuksessa ja Pyhässä Hengessä valmiina vastaan otettavaksi (1 Kor 1:4-7, 12:31, 14:1-5, 12,39). Sitä tulee pyytää ja ottaa vastaan uskossa. Anova saa ja etsivä löytää.

Kielillä puhumisen armolahja on rukouksessa hyvin tärkeä. Se on yliluonnollinen osa rukouselämäämme. Siihen Jumala tahtoo viedä meidät. Pyhä Henki antaa rukoilijalle sanat, millä rukoilla, ja rukoilija rukoilee varmasti oikein ja oikeilla sanoilla oikean asian puolesta. Emme tiedä, mitä ja miten rukoilla, mutta Pyhä Henki tietää ja rukoilee meidän itsemme suulla. Aika valtava asia, eikö totta!

 

KIELILLÄ PUHUMISEN ARMOLAHJA ON TARKOITETTU JOKAISELLE USKOVALLE.

Totesin tuossa edellä, että Jumala on antanut kielillä puhumisen armolahjan jokaiselle uskovalle. Näin olen todellakin ymmärtänyt Jumalan Sanan. Paavali toteaa ikävänä tosiasiana, ei Jumalan tahtona, ettei kaikki uskovat puhu kielillä (1 Kor 12:30). Kielillä puhuva rakentaa itseään. Siksi Paavali (ja Jumala) tahtoo kaikkien uskovien puhuvan kielillä (1 Kor 14:4-5).

Jumala siis tahtoo, että sinä ja minä rakennamme itseämme puhuen kielillä. Jumala tahtoo, että sinä ja minä rukoilemme myös hengessä kielillä puhuen (1 Kor 12:14-17). Vai voiko joku uskova väittää, ettei Jumala tahdo hänen rakentavan itseään kielillä puhuen, ja että siksi Jumala ei ole antanut, eikä anna, hänelle kielilläpuhumisen armolahjaa vaikka hän tavoittelisi ja pyytäisi sitä Jumalalta? "Kyllä tuo toinen voi rakentaa itseään kielillä puhuen mutta ei Jumala anna sitä armolahjaa minulle." Niinkö? Mihin perustat sen, että sinä olisit poikkeus Jumalan tahdosta tässä asiassa? Jos olet poikkeus tässä asiassa, missä muissa asioissa olet poikkeus Jumalan tahdosta? Mitä muita lahjoja Jumala on tarkoittanut muille, mutta ei sinulle? Mihin perustat oppisi, itseesikö? Perustaako Jumala oppinsa sinuun vai itseensä? Jumala jakaa tahtonsa mukaisesti, kyllä. Hän tahtoo antaa runsaasti armolahjoja koska Hän kehottaa meitä tavoittelemaan niitä runsaasti (1 Kor 14:12).

Paavalin ilmoittama tahto, että kaikki uskovat puhuisivat kielillä, on Jeesuksen tahdon ilmaus. Paavalin Kirjeiden Sanat ovat Jumalan Sanaa.

Jumala on antanut kielilläpuhumisen armolahjan jokaiselle uskovalle Jeesuksessa Kristuksessa. Hänessä meiltä ei puutu mitään missään armolahjassa (1 Kor 1:4-7). Hänessä on kaikki, myös armolahjat. Pyydetään niitä Häneltä ja otetaan vastaan Jeesuksen nimessä. Silloin toteutamme Jumalan tahtoa.

 

KIELILLÄ PUHUMISEN TÄRKEYDESTÄ

Minulla on monta tapausta, joissa tarvitsin kipeästi Jumalan apua. Mutta en todellakaan tiennyt miten ja millä sanoilla rukoilla. Silloin rukoilin kielillä puhuen ja sain vastauksen, joskus välittömästi hetken kielilläpuhumisen jälkeen ja joskus vähän myöhemmin.

Yleensä Pyhä Henki johdattaa tällaisissa vaikeissa tilanteissa uskovan rukoilemaan kielillä puhuen. Silloin uskova kokee, että Pyhä Henki kehottaa ja "painaa päälle", että tulee puhua kielillä. Kun Henki sitten "poistuu" päältä, rukoilija kokee, että rukousvastaus on saatu, tai se on tulossa ja rukouksen voi lopettaa. Näin olen kokenut monta kertaa. Joskus on ollut täydellinen mahdottomuus edessä. Mutta rukoiltuani hetken kielillä, mahdottomuus on muuttunut mahdollisuudeksi ja Herra on auttanut.

Olin vuosia sitten erään uskovan kaverini kanssa vierailulla eräässä seurakunnassa. Meillä oli kaksi kokousta saman päivän aikana. Ensimmäinen kokous oli aamupäivällä ja toinen kokous iltapäivällä. Minulla oli pääpuhujavastuu näissä molemmissa kokouksissa. Kokousten välissä oli monen tunnin tauko, lepoaikaa, jolloin seurusteltiin paikallisten uskovien kanssa ja syötiin ruokaa ja juotiin kahvit. Tämän jälkeen valmistautumisaikaa seuraavaan kokoukseen jäi kokonainen tunti. 

Aamupäivän kokouksen puheessa en kokenut mitään Pyhän Hengen voimaa, innoitusta tai vaikutusta. Siksi minulla oli suuria vaikeuksia. Kuulijat kuuntelivat puolihuolimattomasti toisella korvalla, jos kuuntelivat ollenkaan, ja vilkuilivat kelloa. Minä käsitin miksi: Jumala ei antanut sanomaani voimaansa ja elämäänsä. Puheessani ei ollut Pyhän Hengen voimaa. Siksi puhe oli tuskallista väkisin vääntämistä. Ehkä olin valmistautunut huolimattomasti ajatellen, että kyllä se siittä menee ja Herra auttaa. Mutta eipäs se niin helppoa ollutkaan.

Kokouksen jälkeen puheeni hävetti minua ja ajattelin, että ehkä minä en saa puhua seuraavassa kokouksessa. Ehkä kaverini esittää minulle kohteliaasti mutta päättäväisesti, että hän puhuu iltapäivän kokouksessa koska on nyt saanut sanoman Jumalalta. Se olisi ollut minulle helpotus, mutta myös lopullinen tuomio puheeni täydellisestä epäonnistumisesta. Väliajalla tauolla ajattelin kauhulla seuraavaa kokousta ja tulevaa puhettani.

Kun seuraavaan kokoukseen oli enää vain tunti aikaa, minä menin rukoilemaan kokoussalin lavalle kävellen lavalla edestakaisin. Rukoilin ensin ymmärryksellä suuri hätä ja murhe sydämessäni; kuinka minä selviän tästä puheesta kun ensimmäinen puhe meni penkin alle? Pyysin Herraa auttamaan minua ja meitä ja antamaan seurakunnalle sanaa. Sitten koin, että minun tulee rukoilla myös kielillä puhuen. Rukoukseni kielillä puhuen kesti 20 - 30 minuuttia. Tiesin, että rukoilen Pyhän Hengen voimassa Pyhässä Hengessä. Sitten koin, että nyt Herra on mukana ja antaa sanoman. Pyhän Hengen innoitus rukoilla kielillä loppui.

Minulla oli tuohon kokoukseen valmistettuna saarna Pyhän Hengen täyteydestä. Päätin pysyä tässä aiheessa. Tästä saarnatekstistäni ei kukaan ihminen tiennyt.

Kun kokous alkoi, kaverini kääntyi minun puoleeni ja sanoi: "Nyt tulee hyvä kokous". Minä myös koin, että nyt Herra on  mukana aivan eri tavalla kuin aamupäivän "pilalle menneessä" kokouksessa. Väkeä oli tullut enemmän kuin aamupäivän kokoukseen. Se oli hyvä merkki. 

Kuoro aloitti kokouksen laulamalla Pyhästä Hengestä ja Hengen täyteydestä. Minä koin, että tässä on nyt Pyhän Hengen johdatus, sillä kukaan ei tiennyt, että tulisin saarnaamaan Pyhän Hengen täyteydestä. Koin Pyhän Hengen läsnäolon aivan kokouksen alusta alkaen. Puhe eteni nyt aivan eri tavalla kuin aamupäivällä. Nyt puheessa oli Jumalan Henki ja minä sain tuoda sanomani Pyhässä Hengessä.

Puheen jälkeen Pyhän Hengen voima laskeutui yleisön ylle ja  ihmisiä alkoi tulla esille eteen. He tahtoivat täyttyä Pyhällä Hengellä. Herran läsnäolo oli niin voimakas, että minä ihmettelin sitä.   

Ehkä joku nyt huomasi yhden rukouksen merkityksen. Ennen kokosydämistä antaumuksellista rukoustani minä olin saarnannut omassa voimassani omilla kyvyilläni. Ja koska minulla ei ole puhujan lahjoja, en ole hyvä puhuja, saarna meni penkin alle. Sitten kun olin rukoillut, Pyhä Henki tuli mukaan puheeseen ja koko kokoukseen ja alkoi antamaan sanaa. Silloin puheeni tuntui minusta helpolta ja miellyttävältä. Ja kuulijat saivat Jumalalta sanaa. 

Hengellisessä työssä, ja erikoisesti sananjulistuksessa, ei siis ole niinkään kysymys ihmisen työstä Herralle vaan Herran työstä ihmisessä ja ihmisen kautta. Jos ja kun me olemme täysin riippuvaisia Herrasta, emme luota itseemme ja omiin kykyihimme, me rukoilemme. Jos koemme, että kyllä minä selviän ilmankin, luotamme itseemme ja omiin puhujan lahjoihimme, me emme tietenkään rukoile. Mitä sitä rukoilee Jumalaa jos kerran selviää ilman Jumalaakin?

Jumala tahtoo viedä meidät sydämemme tasolla lähelle Häntä ja riippuvuussuhteeseen Hänestä. Silloin Hän voi sallia meidän epäonnistua ja saa meidät rukoilemaa Häntä. Jumala siis tahtoo, että me rukoilemme ja olemme jatkuvasti "kiinni Hänessä" ja eläisimme Hänessä Hänen kauttansa (1 Joh 4:9). Usein me luotamme liikaa itseemme ja omiin lahjoihimme ja niin elämme ja toimimme itsemme ja omien kykyjemme kautta, Ei niin!

Me siis saamme rukoilemalla, rukouksen kautta, Jumalan mukaan työhömme. Silloin me elämme Jeesuksen kautta. Tai asia voitaisiin ilmaista toisin päin. Silloin se on myös enemmän oikein. Siis, ... kun me rukoilemme, me lähestymme Jumalaa sydämessämme. Silloin Jumala saa meidät mukaan työhönsä ja me elämme ja teemme Herran työtä Hänen kanssaan Hänen kauttansa. Työ on Herran, ei meidän ihmisten. Me uskovat olemme Herran työtovereita. Herra tekee omaa työtään meidän kauttamme (2 Kor 6:1).

"Jos Timoteus saapuu, katsokaa, että hän voi olla luonanne pelotta, sillä hän tekee Herran työtä niin kuin minäkin" (1 Kor 16:10). "Olkaa siis, rakkaat veljeni, lujia ja järkähtämättömiä, aina innokkaita Herran työssä, ja tietäkää, että vaivannäkönne Herrassa ei ole turhaa." (1 Kor 15:58).  

PYHÄ HENKI VIE AVARALLE PAIKALLE

Luin kerran tapauksen. Eräs uskova oli lukittu ahtaaseen komeroon, niin ettei hän päässyt sieltä pois. Hänellä oli ahtaan paikan kammo. Hän oli erittäin peloissaan joutuessaan ahtaaseen paikkaan. Hän ei kestäisi sitä. Mutta hän oli uskossa Jeesukseen Kristukseen ja hänellä oli kielillä puhumisen armolahja. Hän alkoi puhua kielillä. Silloin hän koki hengessään, sisäisessä maailmassaan, että hänet pantiin avaraan paikkaan. Hän oli ahtaassa komerossa, hengessä hän oli avarassa paikassa. Jumala teki ihmeen hänen kohdallaan ja antoi hänelle avaran tilan.

"Ahdingossani minä huusin Herraa. Hän vastasi minulle ja vei minut avaralle paikalle. Herra on minun puolellani, en minä pelkää. Mitä voi ihminen minulle tehdä!" (Ps 118:5-6).

Jos sinä olet uskossa, mutta et puhu kielillä, pyydä periksi antamattomassa rukouksessa Jeesukselta tätä armolahjaa. Vetoa Hänen Sanansa lupauksiin. Pyhä Henki jakaa armolahjoja niitä Häneltä pyytävälle uskovalle. Hän jakaa niitä tahtonsa mukaan. Tahtonsa Hän on ilmoittanut Sanassaan. Hänen tahtonsa on, että sinä puhut kielillä. En puhu teoreettisista asioista. Puhun todellisista asioista, joita sinä ja minä voimme kokea tänä päivänä. Voit lukea Pyhän Hengen lahjasta tällä sivustolla.

 

ANTEEKSI ANTAMINEN VÄLTTÄMÄTÖNTÄ

Nyt tullaan vielä yhteen hyvin tärkeään asiaan joka vaikuttaa rukousvastausten saamiseen. Puhumme anteeksi antamisesta joka on välttämätön.

Uskovan jumalasuhde on ylöspäin Jumalaan, mutta se on myös vaakatasossa toisiin ihmisiin. Kumpikin taso täytyy olla kunnossa jotta rukouselämä toimii ja rukousvastauksia nähdään ja koetaan. Minulla täytyy siis olla asiat kunnossa myös ihmisten kanssa, mikäli se minusta on kiinni. Jumala ei vaadi mahdottomuuksia. Mutta mikäli se on minusta kiinni, asiat pannaan kuntoon ihmisten kanssa.

Room 12:18 ”Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.”

Markus 11:25 "Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne."

Matt 6:14-15 "Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne."

Jos uskova ei anna anteeksi jollekin ihmiselle hänen rikkomuksiaan, hän elää anteeksi antamattomuudessa. Silloin Jumala ei anna hänellekään anteeksi hänen omia syntejään. Koska Jumala ei anna anteeksi uskovalle, hänen syntinsä erottavat hänet Jumalasta. Silloin Jumala ei kuule häntä eikä vastaa hänen rukouksiinsa. Rukousvastauksia ei tule.

Synnistä on päästävä eroon jotta saisi rukousvastauksia. Jos siis joku uskova ihmettelee, miksi hän ei saa rukousvastauksia, taivas tuntuu olevan suljettu, hänen tulee kysyä itseltään: Olenko antanut anteeksi kaikille ihmisille jotka ovat rikkoneet minua vastaan? Anteeksi on annettava vaikka anteeksi ei pyydettäisikään.

Huomaa erikoisesti Matt 18:19. Jeesus lupaa rukousvastaukset kun kaksi keskenään sopii jostakin asiasta, ja he pyytävät sitä Jumalalta. Se on suora ja varma lupaus. Välittömästi tämän jälkeen Pietari tekee Jeesukselle kysymyksen:

"Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?" Pietari ajattelee, että seitsemän kertaa on paljon. Jeesus kuitenkin vastaa hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän."

Näillä sanoilla Jeesus antaa Pietarin ymmärtää, että hänen tulee elää anteeksi antamisessa koko ajan. Seitsemän on täydellisyyden luku. Meidän tulee antaa anteeksi niin monta kertaa kuin meitä vastaan rikotaan. Ei siis tule sitä kertaa jolloin ei enää tarvitsisi antaa anteeksi (Matt 18:21-22).

Jumala itse antaa meille jatkuvasti anteeksi meidän syntimme (1 Joh 1:7-9). Jeesus elää niin kuin Hän opettaa. Jeesus antaa meille itsellemme jatkuvasti anteeksi. Tätä jatkuvaa anteeksi antamista Hän edellyttää myös meiltä Häneen uskoviltaan.

Ef 4:32 "Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja hyväsydämisiä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi."

Minä yritän omalta kohdaltani elää anteeksi antamisessa koska Jumalakin elää anteeksi antamisessa minua kohtaan.

JUMALA ON TAITAVA KASVATTAJA

Vielä tähän loppuun yksi tärkeä asia. Jumala ei voi antaa meille kaikkea mitä pyydämme. Me voimme pyytää sellaista, mikä vahingoittaa meitä tai toisia ihmisiä, sellaista, mikä ei ole hyväksi. Jos Jumala antaisi aina kaiken pyytämämme heti kun vähän piipitämme, meistä tulisi hemmoteltuja laiskoja kakaroita.

Uskova on Jumalan lapsi. Jumala kohteleekin meitä lapsinaan. Jumala on myös täydellinen kasvattaja joka kasvattaa meitä täydellisellä viisaudella ja taidolla. Hän ei tee virheitä. Me ihmiset voimme hemmotella lapsemme pilalle ja antamalla heille kaiken mitä he tahtovat ja pyytävät. Mutta sellaisesta lapsesta kehittyy huonosti voiva ongelmaihminen. Hänet on hemmoteltu pilalle. Siksi ei ole viisasta, eikä oikein, antaa lapselle kaikkea, mitä hän pyytää. Jos hän on tottunut saamaan aina kaiken pyytämänsä, hän ei pärjää tässä kovassa maailmassa jossa oma tahto ei kuitenkaan aina voi toteutua, eikä aina voi saada kaikkea, mitä sormella osoittaa. Aina kaiken tahtomansa saanut ihminen on onneton ihminen. Jumala tahtoo tehdä meistä onnellisia ihmisiä. Me saamme Häneltä sellaista, mikä on myös Hänen tahtonsa. Pyyntömme tulee siis olla sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa.

Ihmisillä on myös taipumusta tulla vaativiksi ja kiittämättömiksi. Jos on totuttu aina saamaan, sitä vaaditaan jatkuvasti lisää. Nälkä kasvaa syödessä. Mitä enemmän ja  useammin joku antaa jollekin esim. ilmaista rahaa, sitä enemmän saaja vaatii. Ja kiitollisuudesta ei ole häivääkään. Ilmaisen rahan saaja ei tule koskaan jatkuvan antajan luokse ja sano, että kiitos, nyt olen saanut tarpeeksi, kiitos! en tarvitse enempää rahaa! Tästä on esimerkkejä elävästä elämästä.

Luin joku aika sitten järkyttävän tositapauksen. Eräs hyvin rikas mies oli elättänyt poikaansa kolmekymppiseksi mieheksi. Poika eli lyxi elämää isän rahoilla. Hänellä ei ollut mitään työtä eikä omaa rahaa. Hän eli täysin joutilaana juhlien kavereidensa kanssa. Isä rahoitti pojan loisteliasta elämää. Poika ei ollut  siitä kiitollinen isälle vaan vaati jatkuvasti lisää rahaa, ja isä antoi koska hänellä oli siihen varaa ja koska hän oli tottunut antamaan pojalle kaiken.

Viimein isä kyllästyi ja vaati poikaa itsenäistymään ja hankkimaan itselleen töitä ja omat ansiotulot. Poika ei kuunnellut ollenkaan isän puhetta vaan jatkoi entistä rataa. Lopulta isä pani rahahanat kiinni ja pojan rahan saanti isältä lopppui. Poika ei tietenkään pitänyt siitä. Hän ei ollut kiitollinen isälle siitä, että isä oli rahoittanut kolmekymmentä vuotta hänen loisteliasta elämäänsä. Hän suuttui isälle. Tämä tapaus päättyi siten, että poika tappoi isänsä. Isä joutui lautoihin ja poika rautoihin. 

Järkevä viisas isä ei siis anna lapselleen kaikkea, mitä lapsi häneltä odottaa tai jopa vaatii. 

Toivottavasti Pyhä Henki on avannut sinulle jotakin rukouksesta. 

 

LOPPUROHKAISUA

Tahtoisin ottaa esille vielä yhden asian koskien tätä rukousaihetta. Jokaisen uskovan usko koetellaan. Silloin voi olla, että Jumala tuntuu haihtuvan olemattomiin eikä kuule eikä vastaa. Silloinkin Jumala ON ja Hän kuulee ja vastaa omalla ajallaan. Mutta ehkä Hän koettelee meidän uskoa ja luottamusta Häneen. Ei siis pidä hätääntyä eikä menettää uskoa eikä toivoa jos rukoukset eivät tunnu nousevan päätä korkeammalle eikä vastauksia kuulu eikä näy. Kyllä Jumala kuulee ja näkee ja tietää kaiken. Ei hosuta. Levätään Hänessä ja odotetaan Jumalan aikaa.

Olin kerran rukoillut Jumalalta erästä konkreettista asiaa. Olin pannut Jumalalle määräajan, jopa minuutin tarkkuudella, johon mennessä minun tulisi saada rukousvastaus. En saanut rukousvastausta määräaikaan mennessä. Unohdin koko asian. Kului muutama viikko, ehkä kuukausi pari. Sitten aivan yllättävästi sain konkreettisen rukousvastauksen. Sain täsmälleen sen, mitä olin pyytänyt. Silloin ylistin Jeesusta Kristusta suurella äänellä siitä, että Hän näkee minut ja kuulee minua ja vastaa minulle. Ilo oli siinä, että Elävä Jumala näkee minut ja kuulee minua ja välittää minusta ja rukouksistani. Siinä Herraa ylistäessäni Pyhä Henki sanoi: "Minä kuulen sinun rukouksesi ja vastaan niihin. Mutta älä pane minulle aikarajoja."    https://www.youtube.com/watch?v=-it4VWrAQ1I

 

LOPUKSI

Jotta kelleen ei jäisi minusta väärää superuskovan kuvaa joka liukuhihnalta poimii rukousvastauksia, tahdon vielä tähän loppuun tunnustaa; en ole saanut kaikkiin pyyntöihini vastausta. Paljon on rukouksia, joihin odotan vastausta. Kukaan uskova ei saa automaationa Jumalalta kaikkea pyytämäänsä. Jumala ei ole mikään toivomusautomaatti, josta poimitaan kaikki toivomukset. Emme myöskään voi käskeä Jumalaa tekemään tahtomme mukaan. Meidän tahtomme tulee alistua Jumalan tahtoon. 

Tämä, että emme saa kaikkea toivomaamme, ja että joudumme monesti odottamaan rukousvastauksia, johtuu meistä itsestämme. Jokaisen meidän jumalasuhde on vajava ja meillä tahtoo olla heikko usko. Mutta tässä tekstissäni tahdon kertoa rukouksen mahdollisuuksista Sanan pohjalla ja pohjalta. Kerron myös vähän omaa kokemusperäistä tietä rukousvastauksiin. Jumala kehottaa meitä olemaan rukouksessa kestäviä ja siinä valvomaan (Room 12:12, Kol 4:2, Ef 6:18).

Hyvässä elävässä suhteessa Elävän Jumalan kanssa meillä on kuitenkin mahdollista kokea väkeviä Jumalan antamia rukousvastauksia. Tästä olen tahtonut todistaa. Me siis etsimme ennen kaikkea hyvää yhteyttä Elävään Jumalaan. Se on rakkaussuhde Häneen. Silloin kun me rakastamme Jumalaa, me teemme mitä Jumala pyytä meitä tekemään. Me tottelemme Jumalaa. Silloin me palvelemme Häntä uskon kuuliaisuudessa.

Kun me olemme kuuliaisia Jumalalle ja teemme sitä, mitä Hän meiltä pyytää, Jumala omalta puoleltaan tekee sitä, mitä me pyydämme Häneltä. Siksi kuuliaisuus Jumalalle avaa rukouksen ihmeellisen maailman. Jumalalle on kaikki mahdollista, ja sille, joka uskoo ja elää Hänen yhteydessään.