ENKELI AARTEEN ETSINNÄSSÄ

Kuulin uskoon tuloni jälkeen kertomuksen. Se jäi minulle mieleeni, ja se on kaunis kertomus. 

Jumala taivaassa kutsui yhden enkelinsä luokseen. Jumala pyysi enkeliä menemään maan päälle noutamaan sieltä jotakin sellaista, minkä on Jumalalle erittäin arvokasta. Enkeli joutuisi itse etsimään ja arvioimaan, mikä maan päällä voisi olla Jumalalle taivaassa arvokasta.

Enkeli "matkusti" maan päälle. Hän alkoi innokkaasti etsiä arvokasta esinettä. Enkeli löysi kultaa. Hän ajatteli, että tätä kaikki ihmiset tahtovat omistaa ja tämä on todella arvokasta. Enkeli otti mukaansa niin paljon kultaa kuin hän jaksoi kantaa. Sitten hän aloitti kotimatkan Jumalan luokse. Mutta heti kun hän oli päässyt maan ilmakehästä ulos, hän huomasi, että Jumalan kaupungissa kadutkin ovat puhtaasta kullasta. "Ei, en voi viedä "asfalttia" pyhän Jumalan kasvojen eteen, enkeli ajatteli. Ei tämä ole minkään arvoista Jumalalle. Miten minä olen voinut erehtyä näin pahasti." Enkeli palautti kullan maan päälle.

Sitten enkeli alkoi uudestaan etsiä sitä, mikä olisi arvokasta Jumalalle. Enkeli löysi kalliita jalokiviä ja ajatteli, että nämä ovat arvokkaita. Hän otti jalokiviä ja lähti paluumatkalle. Päästyään vain vähän matkan päähän, hän tuli ajatelleeksi, että taivaassa Jumalan kaupungin uuden Jerusalemin portit ovat jalokivistä. Hän päätteli, että ei nämäkään ole kyllin arvokkaita Jumalalle. Enkeli palasi takaisin maan päälle. Enkeli jatkoi etsimistään, mutta mikään en tuntunut olevan tarpeeksi arvokasta, jotta sitä olisi voinut viedä Jumalalle. Enkeli oli nyt ihan toivoton. Mitä tehdä kun mikään maan päällä ei näytä täyttävän vaatimusta?

Enkeli istahti maaseudulla metsässä erään kannon päälle pohtimaan tilannetta. Hän painoi masentuneena päänsä alas. Hän sanoi itselleen: "Mitä ihmettä minä veisin Jumalalle kun mikään täällä maan päällä ihmisille arvokas ei ole taivaassa Jumalalle minkään arvoista." Enkeli ei tiennyt mitä tehdä. Hän istui kannon päällä masentuneena syvissä ajatuksissaan.

Yhtäkkiä enkeli oli kuulevinaan kummallista ääntä. "Mitä tämä on?" enkeli ajatteli ja kysyi itseltään. Ääni toistui ja tuntui voimistuvan. Enkeli nosti päätään ja alkoi tähystelemään ympärilleen mistä ääni tulee. Silloin hän näki nuoren miehen polvillaan ison kiven päällä. Mies itki nyt kovaan ääneen. Enkeli päätti mennä lähemmäksi katsomaan mitä miehelle tapahtuu ja miksi hän itkee. Kun enkeli oli päässyt miehen viereen, hän totesi, että nuori mies itki syntejään Jumalan edessä. Hän itkien rukoillen katui syntejään ja teki parannusta tunnustaen syntejään Jumalalle. Kyyneleet virtasivat puron lailla miehen silmistä poskipäitä pitkin.  Kyynelpisarat putoilivat kivelle miehen anoessa Jumalalta anteeksiantoa ja armahdusta.

Silloin enkeli huomasi, että nyt viimein olen löytänyt Jumalalle todella arvokasta. Enkeli meni aivan miehen viereen ja ojensi pienen astian miehen leuan alle. Miehen leuasta putosi kyyneleitä enkelin astiaan. "Nyt olen saanut sellaista, mitä Jumala varmasti arvostaa, ja mikä on Hänelle todella arvokasta", enkeli ajatteli. "Nyt voin palata rohkeasti taivaaseen Jumalan eteen ja luovuttaa hänelle nämä kyyneleet."

Niin hän lensi Jumalan eteen ja luovutti Jumalalle kyyneleet. Jumala ilahtui enkelin onnistuneesta matkasta ja hänen tuomistaan kyyneleistä. Hän sanoi enkelille: "Sinä ole todellakin onnistunut tehtävässäsi. Sinä olet löytänyt minulle rakkaan parannusta tekevän syntisen ihmisen vuodattamia arvokkaita katumuksen kyyneleitä. Tämän arvokkaampaa ei maan päällä ole, muuta kuin luomani ihminen itse. Hyvin tehty. Kiitos sinulle!

MIKSI ARVOKAS AARRE?

Joku voi nyt pohtia, että miksi jonkun ihmisen vuodatetut kyyneleet ovat Jumalalle niin arvokkaita, ettei mikään maailman aarre vedä niille vertoja. Eikö nyt kirjoittaja liioittele liian härskisti? Sinun tulee huomioida yksi asia: Jumala ei näe eikä katso asioita niin kuin ihminen näkee ne.  

Syntisen ihmisen katumuksen kyyneleet ovat arvokkaat Jumalalle koska ne ovat vuodatettu Jumalan antaman ja vaikuttaman synnintunnon kautta. Voimakkaassa synnintunnossa oleva ihminen on Jumalan puhuttelussa. Jumala vetää näin syntistä ihmistä Herran Jeesuksen Kristuksen luokse. Kukaan ei itke syntejään ellei Jumala vaikuta synnintuntoa.  Synnintunnossa oleva ihminen lähestyy siis Jumalaa itseään ja tulee Jumalan luokse. Silloin Jumala saa rakastamansa arvokkaan ihmisen yhteyteensä ikuisesti. Tämä on Jumalan suurin tahto meitä ihmisiä kohtaan.

Jokainen ihminen on niin arvokas Luojallemme, että Hän vetää meitä itsensä luokse. Sen Hän tekee usein juuri meissä vaikuttamansa synnintunnon kautta koska muuten ihminen ei ehkä tulisi Jumalan luokse. Siksi nämä kyyneleet ovat Jumalalle arvokkaat.  

https://www.jumala-kanssamme.se/439640427