Tämä teksti on jatkoa kirjoitukselle "Oman uskoon tuloni".
Uskoon tulossa ihminen tulee Jumalan luokse. Silloin hän on Jumalan kanssa ja Jumala on uskovan kanssa. Siksi uskoon tulo on alku Jumalan kanssa kulkemiselle.
Uskoon tulossa astutaan Jumalan meille valmistamalle tielle. Uskossa eläminen on kulkemista eteenpäin tällä Jumalan suunnittelemalla ja valmistamalla tiellä. Uskon tiellä tarvitsemme Jumalan yliluonnollista voimaa Pyhää Henkeä. Siksi Herra antaa Pyhän Hengen tiellä kulkeville omilleen. https://www.youtube.com/watch?v=8uzHllthcKo&list=RD8uzHllthcKo
Pyhän Hengen täyteys ei ole pelastuksen edellytys. Se ei ole vaatimus yksilön pelastukselle. Pyhän Hengen täyteys on annettu lahjaksi pelastetulle Jumalan lapselle. Herralla on paljon siunauksia varattuna omilleen. Näistä siunauksista yksi on juuri Pyhän Hengen täyteys. Pyhä Henki on kuitenkin paljon enemmän kuin siunaus. Tästä tässä tekstissä sekä kirjoituksissani "Pyhä Henki seurakunnassa" ja "Kolminaisuudesta" ja kirjoituksessa "Missä Jumala on?" sekä "Hengen kaste/täyteys".
Huomaa, että Raamatun Sana on totta. Se, mitä Raamattu kertoo, ja mitä apostolit ja alkuseurakunta kokivat, sen voit sinä ja minä kokea tänä päivänä. Kaikki perustuu siihen tosiasiaan, että Jeesus Kristus on sama Jumala tänäkin päivänä. Hän ei ole muuttunut. Apostolit olivat tavallisia yhtä vajavia ihmisiä kuin sinä ja minä. Mutta heillä oli Jumala Jeesuksessa Kristuksessa. He olivat myös ottaneet vastaan Pyhän Hengen (Apt 1:4-8, 2:1-4, 8:14-19).
Tällä kertomuksellani tahdon sanoa; Puheet Pyhästä Hengestä ja Pyhän Hengen täyteydestä eivät ole pelkkiä hengellisiä teorioita. Pyhän Hengen täyteys toimii vielä tänäkin päivänä. Sinä voit täyttyä Pyhällä Hengellä ja puhua uusilla kielillä, jos tahdot ja janoat sitä. Jeesus huusi ihmisjoukolle: "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, niin kuin Raamatussa sanotaan, hänen sisimmästään juoksevat elävän veden virat." Tämän Hän sanoi Hengestä, jonka Häneen uskovat tulisivat saamaan" (Joh 7:37-39).
Pyhän Hengen lahja on luvattu uudestisyntyneelle uskovana kastetulle Jumalan lapselle. Oletko uudestisyntynyt? Oletko kastettu uskovien upotuskasteella? (Apt 2:38-39). Minun kohdallani se tapahtui kasteen jälkeen. Se tapahtuu myös sinulle. Usko ja ota vastaan Jeesuksen nimessä.
Mutta se uskovien upotuskaste? Tässäpä se ongelma on monella.
Olin itse tuon kysymyksen edessä 1990 luvun alussa. Olin tullut uskoon ja Jumala johdatti minut helluntaiseurakuntaan. Ennen uskoon tuloani minulla ei ollut mitään tarkoitusta liittyä helluntaiseurakuntaan. Helluntailaiset olivat mielestäni harhaoppisia hihhuleita, joita minun tulisi välttää.
Nyt olin kuitenkin saanut suuren Jumalan Sanan nälän. Havaitsin helluntailaiset minulle rakkaiksi hengellisiksi veljiksi ja sisariksi. He rakastivat minua ja minä heitä. Näin minä koin. Tahdoin nyt käydä kaikissa seurakunnan järjestämissä tilaisuuksissa kuulemassa Jumalan Sanaa ja tapaamassa löytämiäni suuren Jumalan perheen jäseniä. Tahdoin myös liittyä seurakuntaan. Mutta oli yksi vakava ongelma.
Tiesin helluntailaisten kastavan upottamalla jokaisen seurakunnan jäseneksi pyrkivän uskovan. En voinut ajatellakaan vain käyväni kaikissa tilaisuuksissa liittymättä seurakuntaan. Koin olevani yksi heistä ja kuuluvani tähän joukkoon. Minulla oli kuitenkin luterilainen ja laestadiolainen tausta. Ymmärsin, että on vain yksi kaste. Miten nyt saisin tietää, mikä kaste on se Jumalan asettama yksi kaste? Tässäpä kysymys. Tiesin vastauksen jos kysyisin ihmisiltä. Vastaus riippuisi siitä minkä seurakunnan edustajalta kysyn. En näin ollen voinut kysyä keneltäkään ihmiseltä.
Olin epävarma siitä mitä tehdä kunnes huomasin, että voisin kysyä suoraan Jumalalta. Näin teinkin. Herra sanoi lyhyesti ja ytimekkäästi: "Lue Raamattua". Luin Raamattua. Huomasin uskovien upotuskasteen raamatulliseksi ja oikeaksi kasteeksi. En löytänyt yhtään Raamatun jaetta, jossa olisi käsketty kastaa ja kastettu sylivauvoja. Huomasin alkuseurakunnan kastaneen vain uskoon tulleita ihmisiä. Siellä alkuseurakunnassa oli uskon juuret ja minä olin nyt tullut juurille. Pyysin seurakunnan pastoria kastamaan minut. Minut kastettiin uskovien upotuskasteella. Se oli siunattu tilaisuus.
Seuraava päivä oli todella erikoinen. Heti aamulla herättyäni olin valtavan rakkauden ympäröimä. Koin uivani Jumalan rakkaudessa. Olin ikään kuin pumpulimaisessa "massassa", joka oli Rakkaus. Tuntui siltä, että kävelin liidellen irti maasta. Askeleeni olivat keveitä ja pehmeitä koska astelin Rakkaudessa. Jumalan läsnäolo oli valtava.
Jumalan rakkaus minua kohtaan mursi minut täysin. Minä myös rakastin Jeesusta aivan käsittämättömän paljon. Rakastin kaikkia ja kaikkea. Jumalan rakkauden kokemisen tähden kyynelehdin koko päivän aamusta iltaan. Jeesus rakasti minua ja minä Häntä. En ollut koskaan aikaisemmin kokenut mitään niin suurta rakkautta. Olin vanhempieni kanssa veljeni luona tuon päivän. He puhelivat keskenään maallisia asioita, ja minä ihmettelin sitä. Kuinka he voivat puhua noin vähäpätöisiä ja turhia asioita kun minä kirjaimellisesti uin Jumalan läsnäolossa? Eivätkö he näe ja käsitä mitä minulle tapahtuu? Näin ajattelin. Ajatukseni olivat Jeesuksessa, ja vain Hänessä. Minua ei kiinnostanut mikään muu. Jeesus oli minun kanssani ja minussa todellisempana kuin koskaan aikaisemmin.
Olin saanut kasteen Jumalan läsnäoloon Pyhässä Hengessä, mutta en puhunut kielillä. Mark 1:8 jakeessa Johannes Kastaja todistaa Jeesuksesta: ”Minä olen kastanut teidät vedellä, mutta Hän kastaa teidät Pyhässä Hengessä.”
Tämän päivän jälkeen elämä normalisoitui. En enää kokenut Jumalaa niin voimakkaasti. Ja hyvä niin, sillä en varmasti olisi voinut tehdä töitä jos olisin kokenut jatkuvasti samaa voimakasta Jumalan rakkautta. Kävin töissä niin kuin ennenkin. Sitten tuli kesäloma ja minä matkustin vanhempieni luokse kesäksi Suomeen. Kesä kului normaaleissa tutuissa merkeissä.
Alkusyksystä seurakuntaan tuli kaksi Herran palvelijaa. He pitivät viikonlopun aikana kokoussarjan Pyhästä Hengestä ja Pyhän Hengen täyteydestä. Tahdoin täyttyä Pyhällä Hengellä ja puhua uusilla kielillä samalla tavalla kuin alkuseurakunnan uskovat Apt. 2. luvussa ja kotiseurakuntani uskovat. Menin eteen esirukoukseen jokaisen saarnan jälkeen. Puolestani rukoiltiin, että täyttyisin Pyhällä Hengellä ja saisin kielilläpuhumisen armolahjan. Muistan, että pyysin Jeesukselta, että se jäisi minulle armolahjaksi. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut.
Ollessani toista kertaa Herran palvelijan käsien alla rukoiltavana, eikä mitään tapahtunut, hän sanoi minulle: "Ei minulla ole koko iltaa aikaa sinulle. Minulla on muitakin, joiden puolesta minun tulee rukoilla." Sitten hän nousi ja rukoili toisten uskovien puolesta. Minä jäin yksin polvilleni. Hämmästyin hänen yllättävää ja tylyä sanaansa.
Loukkaannuin mielessäni koska koin hänen suhtautuvan minuun halventavasti. Nousin ja istuin takaisin paikalleni. Katselin kuinka hän rukoili toisten uskovien puolesta. Jotkut uskovat näyttivät todella täyttyvän Hengellä. Minä en kokenut mitään.
Minulla tuli hyvin pahoja ajatuksia saarnaajaa kohtaan. Mietin, mitä pahaa sanoisin hänelle. Päätin illan päätteeksi viimeisenä ihmisenä mennä puhuttelemaan häntä. Sanoisin hänelle suorat sanat mitä minä ajattelen hänestä ja hänen toiminnastaan. Sanani eivät todellakaan olisi kilttejä. Olin hyvin loukkaantunut ja jopa vihainen hänelle.
Siinä istuessani ja miettiessäni mitä loukkaavaa sanoisin hänelle, sain muunkinlaisia ajatuksia. Ajatukseni tulivat kiltimmiksi ja nöyremmiksi. Kokouksen loputtua saarnaaja oli yksin salin edessä. Menin hänen luokseen ja sanoin: "Minä olen ollut esillä jo kaksi kertaa, mutta en ole osannut ottaa vastaan Pyhää Henkeä, koska olen tällainen juntti kuin olen. Minkä virheen olen tehnyt? Miten Pyhä Henki otetaan vastaan?" Saarnaaja piti minulle n.15 minuuttia kestävän raamattutunnin Pyhän Hengen vastaan ottamisesta. Sen jälkeen hän pyysi minua tulemaan seuraavan päivän kokouksiin. Menin asunnolle ilman Pyhän Hengen täyteyttä, mutta toiveikkaana.
Seuraavassa kokouksessa saarnaaja piti puheen. Hän puhui saman saarnan, jonka hän oli edellisenä iltana puhunut minulle. Menin taas esille. Hän siunasi minua ja sanoi, että olen jo saanut Pyhän Hengen. Minun tulisi nyt vain kiittää Jeesusta Pyhästä Hengestä ja antaa tulla suustani outoja sanoja. En kuitenkaan siinäkään kokenut yhtään mitään. Kävelin asunnolleni lievästi pettyneenä, mutta toiveikkaana.
Tultuani asuntoon, mielessäni oli vain yksi asia: täyttyä Pyhällä Hengellä. Polvistuin heti tuolin eteen pannen kyynärpääni tuolille. Rukoilin siinä hiljaa muutaman minuutin. Olin nyt saanut saarnojen kautta uskon siihen, että minäkin täytyn Pyhällä Hengellä ja puhun kielillä. Sanoin Jeesukselle: "Sinä, Herra Jeesus, olet luvannut minulle Pyhän Hengen lahjan. Palvelijasi sanoi kokouksessa, että olen jo saanut Pyhän Hengen. Minun tarvitsee vain avata suuni ja kiittää Sinua Pyhästä Hengestä. Siksi minä nyt vain kiitän Sinua Pyhästä Hengestä ja otan Hänet vastaan tässä ja nyt. Kiitos Jeesus Pyhästä Hengestä, kiitos, kiitos, kiitos."
Kun näin kiittelin Herraa Pyhän Hengen lahjasta, Herra vuodatti iloa sydämeeni. Ilo kasvoi sisälläni ja pyrki tulvimaan sieltä ulos. Samassa suustani alkoi tulla outoja sanoja. Aloin puhua vierasta kieltä, jota en ollut koskaan kuullut. Tiesin puhuvani aitoa kieltä, jota puhutaan jossakin maassa. Valtava riemu tulvi sydämessäni.
Olin täyttynyt Pyhällä Hengellä ja puhuin kielillä, aivan niin kuin apostolitkin. Puhuin ja puhuin ylistäen Jumalaa. Muistin Jeesuksen Sanat Mark 16. luvussa: "Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Minun nimessäni he puhuvat uusilla kielillä." Riemuitsin valtavasti koska ajattelin Jeesuksen lupausta, että se toimii minun elämässäni tässä ja nyt. Jos tämä on totta ja toimii, kaikki, mitä Raamattuun on kirjoitettu, on totta. Näin ajattelin mielessäni.
Jeesus näytti nyt lopullisesti tunnustavan uskoni Häneen - "Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat" (Mark 16:17). Eihän Hän olisi kastanut minua Pyhässä Hengessä, ja täyttänyt minua Pyhällä Hengellä, ja antanut kielillä puhumisen armolahjaa, jos en uskonut Häneen (Mark 1:8). Ajattelin huvittuneena, että nyt jo Jeesuskin tunnusti, että uskon Häneen.
ILTAKOKOUS
Seuraavana päivänä oli iltakokous. Menin iltapäivällä hyvissä ajoin ennen kokouksen alkamista erään uskovan kaverini luokse. Olin Pyhässä Hengessä ja täynnä Pyhää Henkeä. Pulpahtelin jatkuvasti Pyhän Hengen vaikutuksesta puhumaan kielillä. Maljani tulvi yli reunojensa. Pehmeän ihana olo ja suuri rauha oli minussa sanoin kuvaamattomalla tavalla.
Voi kunpa ihmiset ymmärtäisivät tämän! Kaikki tahtoisivat samaa! Mutta kun se menee Jeesuksen kautta! Siinäpä se ongelma on monella.
Liikkeeni tuntuivat pehmeän vaimennetuilta. Kaverini huomasi tilani. Hän ehdotti, että lähtisimme metsään kävelylenkille ennen illan kokousta. Voisimme sitten metsässä yhdessä ylistää Herraa vapaasti häiritsemättä toisia ihmisiä.
Kaverillani oli eri kielillä puhumisen armolahja. Hän puhui useita kieliä, joita hän ei osaa. Hän puhui venäjää ja jotain Ranskan sukuista kieltä vaihdellen kieliä. Minä puhuin tuntematonta kieltä, jonka olin juuri saanut Herralta lahjaksi. Ylistimme Jeesusta metsässä uusilla kielillä. Meillä oli todella siunattu kävelylenkki.
Kaverini ei tarvinnut kuin sanoa - "Kiitos Jeesus!" Silloin välittömästi koin valtavan sisäisen ilon. Maljani tulvi yli ja kieleni kääntyi kielillä puhumiseksi. Suomen kieli ei enää riittänyt ylistämään Jeesusta.
Kaverini Jeesus oli kasvanut. Hän sanoi leikillisesti: ”Kuulehan Jakob! Ennen minulla oli niin pieni Jeesus, että Hän olisi taskuun mahtunut, mutta nyt"… Silloin minä puhkesin taas ylistämään Jeesusta puhuen kielillä Pyhän Hengen vaikutuksesta. Myös kaverini puhe kääntyi siinä samassa kielillä puhumiseksi ja ilon täyttämäksi ylistykseksi. Mikä ilo, mikä vapaus!
Tultuamme kokouspaikalle istuimme vierekkäin salin perälle. Meidän takanamme istui muutama teinityttö. Tytöt sipisivät ja naurahtelivat koko kokouksen ajan. Minulla oli vaikeuksia pitää suuni kiinni ja olla hiljaa, sillä niin siunattu oli tuo kokous. Jumalan läsnäolo oli voimakas. Maljani vuotaessa yli, kielillä puhumiseni suorastaan tulvi. Pyhän Hengen suloinen läsnäolon virta huuhteli sisäistä olemustani.
Pelkäsin häiritseväni kokousta. Silloin kaverini teki minulle yllättävän kysymyksen. Hän kysyi, jos tyttöjen sipinä ja naurun tirskahdukset häiritsevät minua. Minulla oli sellainen rauha, ettei minua olisi häirinnyt, vaikka juna olisi ajanut metrin päästä minusta. Siksi kysymys huvitti ja kiusasikin minua. Ajattelin, mitä hän tuollaisia turhia joutavia kysyy.
Kokouksen lopussa menin taas Herran palvelijoiden kätten alle siunattavaksi. He panivat kätensä päälleni ja pyysivät minua ylistämään Jeesusta sillä kielellä, jonka olen juuri saanut. Kun aukaisin suuni ja aloin puhua kielillä, ylleni tuli valtava Jumalan voima. Puhuin Jumalan voiman vaikutuksesta niin voimakkaasti uudella kielellä, että koko sali raikui ja kaikki sen kuulivat.
Hetken kuluttua Herran palvelija sanoi: "Riittää." Silloin välittömästi Jumalan voima poistui yltäni ja kielillä puhumiseni loppui, niin kuin olisi puukolla virtajohto katkaistu. Hän tunnisti puhumani kielen. Hän oli näet lähetyssaarnaaja ja oli kuullut puhumaani kieltä lähetyskentällä, jolla oli työskennellyt.
Tämän jälkeen kävelin vapaasti kokoussalissa. Uskovia istui vielä paikoillaan. Osa oli jo lähtenyt ulos. Herran Henki veti minua kohti erästä uskonveljeä. Henki kehotti voimakkaasti panemaan käteni hänen päällensä. En olisi millään tahtonut mennä hänen luokseen ja panna käsiäni hänen päälleen. Olin itsessäni hyvin ujo ja arka vasta kääntynyt uskova. Ajattelin, että mikä minä, äsken kääntynyt, olen panemaan käteni hänen päälleen ja siunaamaan häntä, vanhempaa uskovaa. Henki kuitenkin veti minua veljeä kohti. Ymmärsin kehottavan voiman olevan Jumalasta ja päätin totella Jumalaa. Panin vastahakoisesti käteni veljen päälle ja puhuin voimakkaasti kielillä Pyhän Hengen vaikutuksesta.
Monia vuosia tämän tapauksen jälkeen keskustelin hänen kanssaan tästä kokouksesta, ja tapahtumista siellä. Hän kertoi, että hänellä oli silloin ollut vaikea aika. Rukoukseni kielillä puhuen Pyhässä Hengessä oli vapauttanut hänet niistä paineista, joiden alla hän oli taistellut.
Näin Pyhä Henki toimii niiden kautta, jotka Hän saa valtaansa, ja joita Hän saa käyttää. Pyhän Hengen täyteyden tarkoitus onkin se, että Pyhä Henki hallitsee ja johtaa uskovaa. Siksi Jumala tahtoo täyttää omiaan Pyhällä Hengellä. Tästä lisää edellä.
Tämän kokoussarjan aikana monet uskovat täyttyivät Pyhällä Hengellä. Minun kertomukseni on vain yksi tapaus monien joukossa. https://www.youtube.com/watch?v=qWyQsQxxvC8
RAKENSIN AHKERASTI ITSEÄNI
Muistan nuo päivät melko hyvin. Olin saanut opetusta kielilläpuhumisen tärkeydestä. Kielillä puhuva rakentaa itseään (1 Kor 14:4). Päätin painaa päälle ja rakentaa itseäni mahdollisimman paljon nyt kun minulla on siihen mahdollisuus armolahjan kautta. Siksi puhuin kielillä ihan jatkuvasti aina ollessani yksin.
Tulin sitten taas työmaalle. Nyt pitäisi alkaa puhua suomea suomalaisten työtovereideni kanssa. Kun aloin puhua suomea, kaverini katsoivat minuun hämmästynyt ilme kasvoillaan. Minä huomasin heidän hämmästyksensä syyn. Puheessani oli voimakas ulkomaalainen painotus. Olin puhunut kielillä vierasta kieltä niin paljon ja pitkään, yhtä kyytiä, että nyt Suomen kielen sanat olivat minulle vaikeita lausua.
LOPPUTOTEAMUS
Paavalin julistuksen tarkoitus oli se, että syntyisi uskon kuuliaisuus Jeesuksen nimeä kohtaan kaikissa pakanakansoissa (Room 1:5). Sinun tulee siis totella selvää Raamatun oppia uskovien upotuskasteesta. Raamattu meille nämä asiat osoittaa. Ei uskovien kaste ole ihmisistä. Se on Jumalasta. Jeesus, vaikka Hän oli synnitön Jumalan Poika, meni kolmekymppisenä miehenä upotuskasteelle. Tämän Hän teki meidän vuoksemme näyttäen meille esimerkkiä. Jeesus on tie totuus ja elämä. On turvallista seurata Jeesusta ja aloittaa se Jeesuksen esimerkin mukaisesti kasteella käymisellä.
"Salli se nyt, sillä näin MEIDÄN sopii täyttää koko vanhurskaus" = Jeesus ja sinä kasteessa (Matt 3:15). "Meidät on siis yhdessä HÄNEN KANSSAAN haudattu kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä" (Room 6:4).
Tottele Jumalaa, niin sinäkin saat tuon ihmeellisen Puolustajan, Pyhän Hengen. Hän opettaa sinua. Silloin Jumalan Sana avautuu sinulle ja sinä ymmärrät hengellisiä asioita kokonaan uudessa valossa; Pyhän Hengen valaisemalla ymmärryksellä. Siis mitä viivyttelet? Juokse kasteelle ja ota vastaan siunaus, jonka saat kasteessa!
Pyhä Henki seurakunnassa on ratkaiseva. Olen edellä kertonut joistakin Pyhän Hengen vaikutuksista yksilöuskovassa ja seurakunnassa. Ilman Pyhän Hengen työtä ja vaikutusta seurakunnassa seurakuntaelämä ja yksilöuskovan henkilökohtainen uskon elämä on kuivaa ja raskasta. Seurakunta ilman Pyhää Henkeä on kuollut seurakunta. Jumala tuo voimansa, rakkautensa, elämänsä ja läsnäolonsa seurakuntaan ja yksilöuskovaan Pyhässä Hengessä (Joh 14:18,23, Apt 2:1-4, 16-18). Siksi Pyhä Henki on tärkeä yksilöuskovalle ja seurakunnalle. https://www.youtube.com/watch?v=9wgMXkQOjWU
LISÄÄ PYHÄN HENGEN VAIKUTUKSIA
Näiden henkikaste/Pyhän Hengen täyteys kokemuksieni jälkeen minä elin Pyhässä Hengessä ja Herran sylissä. Jokaisessa kokouksessa oli Jumalan läsnäolon tuntu. Tulin aina siunatuksi Hänen läsnäolossaan. Uskovien ei tarvinnut rukoustilanteissa käskeä, eikä edes pyytää, minua ylistämään Jeesusta. Riitti, että yksi uskova sanoi - "Kiitos Jeesus", ja minä olin heti Hengessä. Rukous ja ylistys oli helppoa. Ei ollut yhtään huonoa kokousta. Seuraavassa kerron lisää Pyhän Hengen vaikuttamista asioista.
Muistan erikoisesti erään kokouksen tuolta ajalta. Kokoukseen odotettiin vierailevaa saarnaajaa, joka tulisi julistamaan Jumalan Sanaa. Saarnaaja tuli muutaman minuutin myöhässä. Erikoista tuossa tilanteessa oli se, että koko seurakunta oli tullut kokoukseen erittäin hyvissä ajoin. Seurakunta oli istunut paikoillaan aivan hiljaa kymmenen-, ehkä viisitoista minuuttia. Pyhän Hengen vaikutus oli käsin kosketeltavaa. Harvinainen hiljaisuuuuusss.
Kun sitten saarnaaja tuli vaimonsa kanssa ovesta sisään, hänen mukanaan tuli myös näkymätön henkilö. Tämä näkymätön henkilö oli Herra Jeesus Kristus Pyhässä Hengessä. Näin minä koin. Olin tuolloin miltei aina Hengessä, täynnä Pyhää Henkeä, ja hyvin herkkä Pyhän Hengen vaikutuksille. Niin myös tässä kokouksessa.
Puhkesin Herran voimakkaassa läsnäolossa puhumaan kielillä. En itse omasta aloitteestani aloittanut kielilläpuhumistani, en varmasti tahtonut esiintyä. Olin itsessäni ujo ja arka. Mutta tunsin Jeesuksen läsnäolon niin voimakkaasti, että en voinut hillitä itseäni. Pulpahtelin jatkuvasti puhumaan kielillä. Taistelin koko kokouksen ajan kielilläpuhumistani vastaan, etten häiritsisi kokousta. Mutta täysi astia vain pyrki tulvimaan yli. Miten sen tulvan saa hillittyä kun Herra kaataa jatkuvasti lisää? No, ei mitenkään! (Psalmi 23:5).
https://www.youtube.com/watch?v=kMg_eRnIz-E
Ymmärsin, että kyseessä ei ole profetaalisessa Hengessä puhuttu kielilläpuhuminen. Sellaistakin kielilläpuhumista esiintyy. Silloin siinä on profetaalinen voitelu ja sanoma. Mutta minun kielilläpuhumisessani ei ollut mitään sanomaa, eikä profetaalista voitelua. Se johtui mielestäni ainoastaan Herran voimakkaasta läsnäolosta ja Pyhän Hengen täyteydestä johtuvasta hengellisestä herkkyydestä. Koko kokous oli Herran läsnäolon täyttämä.
SYNNIN KAUHISTUS
Uskonelämäni alkuvaiheissa en aina kokenut Herran läsnäoloa. Olin joskus laakson pohjalla. Olin nyt ns. "kylmällä paikalla", ainakin omasta mielestäni. En varmasti ollut täynnä Pyhää Henkeä. Pyysin Herraa uudistamaan minut ja uskoni Häneen.
Seurakunta piti telttakokouksia. Paikalle oli tullut uskovia läheisiltä paikkakunnilta, lähinnä helluntailaisia. Teltta oli täynnä väkeä. Tuossa kokouksessa oli myös erikoinen tavallisuudesta poikkeava Herran läsnäolon tuntu. Minun puolestani ei kukaan rukoillut, en käynyt edessä siunattavana. Mutta istuessani kokouksessa, kokouksen aikana, minä tulin Herran siunaamaksi tavalla, jota ei voi sanoilla kertoa.
Kun kokouksen lopussa kävelin ulos teltasta, minä olin niin Hengen valtaama, että olisin tahtonut pudota polvilleni kiittämään ja ylistämään Jeesusta Kristusta. Suloista oli jälleen kokea Herran hyvyyttä (Ps. 23:6). Maljani vuoti taas yli suloisella tavalla. Herra Jeesus oli täyttänyt sen jälleen kerran hyvyydellään, Pyhällä Hengellä.
Koin, että en voi polvistua kiitos- ja ylistysrukoukseen koska olin uskovien ympäröimänä, ja monet näkisivät minun "hurskastelun". Ajattelin kävellä syrjään yksinäisyyteen ylistämään Jeesusta ihmisten näköpiirin ulottumattomiin. Mutta totesin, että se ei ole mahdollista; ihmisiä oli joka paikassa. Päättelin mielessäni; en pelkää ihmisiä, enkä jätä polvirukousta, johon koin niin suurta vetoa. Totesin, että jos olisin yksin, polvistuisin varmasti ylistämään Jeesusta. Päätin, että en anna ihmisten läsnäolon vaikuttaa minuun. Niin minä ihmisistä välittämättä polvistuin rukoukseen ja kiitokseen ihmisvirran keskelle.
Olin polvillani vain hetken. Näin kuinka minua seurattiin katseilla. Ajattelin nyt, että olen fariseus, joka rukoilee katujen kulmissa jotta ihmiset näkisivät, kuinka hurskas olen. En voi rukoilla tässä. Nousin ylös ja istuin autooni ja suunnistin kotia kohden.
Ajaessani autolla tunsin Herran läsnäolon voimakkaasti. Olin "pumpulissa". Minulle tuli sellainen voimakas ajatus, tunne, että en enää koskaan tahdo murehduttaa Herraa millään synnillä. Kaikki synti kauhistutti minua. Nyt kaikki synti oli jotakin aivan käsittämättömän vastenmielistä. En tahtonut olla missään tekemisissä minkään synnin kanssa. Minua hämmästytti tämä voimakas tunteeni synnin hirvittävyydestä ja sen vastenmielisyydestä. En ollut koskaan aikaisemmin kokenut syntiä tällä tavalla. Uskon, että Jumala antoi minun kokea jotakin siitä inhosta ja vastenmielisyydestä, jota Hän kokee syntiä kohtaan. Eihän tämä tuntemus voinut olla minun omani. Koin siis Jumalan inhoa syntiä kohtaan.
Jos uskova vaeltaisi jatkuvasti tässä Pyhän Hengen täyteyden tilassa, hän ei saattaisi tehdä syntiä. Se olisi hänelle mahdottomuus.
Mietin, miten tästä lähtien voisin säilyttää tämän Herran suloisen läsnäolon elämässäni ja elää täysin ilman syntiä, etten missään kohtaa erehtyisi. Pelkäsin, että jos nyt tekisin vaikka vain vahingossa pienenkin synnin, Herra syntiin kauhistuneena vetäytyisi pois. Ajattelin menettäväni tämän ihanan Herran läsnäolon jos vaikka rikkoisin vain yhtä liikennesääntöä vastaan. En tahtonut liata itseäni millään synnillä. Päätin, että en varmasti ajaisi ylinopeutta, enkä rikkoisi mitään liikennesääntöä vastaan. Tällä kertaa ajoin erikoisen tarkkana ja lainkuuliaisena kansalaisena.
Ps 34:9 "Maistakaa ja nähkää, että Herra on hyvä." https://www.youtube.com/watch?v=A9BisBbU0ek
PYHÄ HENKI VOIMA SYNTIÄ VASTAAN.
Tämä kokemukseni todistaa minulle Pyhän Hengen vaikutuksesta uskovassa. Pyhässä Hengessä, Hengen täyteydessä, vaeltava ja elävä uskova ei voi tehdä syntiä. Se on hänelle mahdottomuus. Sellainen uskova ei saata tehdä syntiä. Tästä johtuen Pyhän Hengen täyteys, ja siinä eläminen, on voimakkain ja tehokkain ase taistelussa syntiä vastaan. Pyhä Henki uskovassa kun taistelee uskovan puolesta. Näinhän Raamattu todistaa -
Ef 5:18 "Täyttykää Hengellä..."
Gal 5:16-17 "Vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan, nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte."
Room 8:13-14 ”Mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin te saatte elää. Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia."
Mutta uskovan ongelma on juuri siinä, että harva meistä uskovista on jatkuvasti ja aina täynnä Pyhää Henkeä (ei kukaan). Siksi me uskovat lankeilemme ja epäonnistumme. Mutta kaste Pyhässä Hengessä, ja Pyhän Hengen täyteys, on mahdollista saada ja kokea. Siinä on myös mahdollista elää ja vaeltaa. Jumalan Sana todistaa, että se on mahdollista.
Gal 5:25 "Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme."
Myös kokemukseni todistaa, että tämä on mahdollista. En usko, että olen ainoa uskova, jolla on tällaisia kokemuksia Pyhän Hengen syntiä vastaan taistelevasta voimasta.
Koska sekä Jumalan Sana, että uskovien oma kokemus, on yhtäpitävä, tämä ei ole mahdottomuus, eikä se ole utopiaa. Jumala tahtoo täyttää omiaan Pyhällä Hengellä jatkuvasti joka päivä, jotta me eläisimme Hänen hallintavallassaan. Pyhän Hengen täyteydessä Pyhä Henki uskovassa voittaa, kuolettaa, synnin himot ja houkutukset. Siksi...
Jeesus oli ja vaelsi täynnä Pyhää Henkeä (luuk 4:1).
Johannes oli ja vaelsi täynnä Pyhää Henkeä (Luuk 1:15-17). Pietari oli ja vaelsi täynnä Pyhää Henkeä (Apt 2:1-4, 4:8). Stefanos oli ja vaelsi täynnä Pyhää Henkeä (Apt 7:55). Paavali oli ja vaelsi täynnä Pyhä Henkeä (Apt 13:9).
Opetuslapset olivat täynnä Pyhää Henkeä, ja heitä täytettiin jatkuvasti päivittäin Pyhällä Hengellä (Luuk 24:46-49, Apt 1:8, 4:31-33, 9:31, 13:52).
Vanhan liiton pyhät olivat tavallisia ihmisiä, yhtä vajavia kuin sinä ja minä (Jaak 5:17). Eivät he siis olleet mitään yli-ihmisiä. Mitä heillä ja heissä oli erikoista? Heillä ja heissä oli Pyhä Henki.
Jeesuksen opetuslapset olivat tavallisia ihmisiä kansan keskeltä. He olivat kalastajia, tullivirkailijoita ja lääkäreitä. Siis ihan tavallisia ihmisiä, jotka lähtivät seuraamaan Jeesusta Kristusta. Mutta he ottivat vastaan ja he saivat Pyhän Hengen. Heitä myös täytettiin jatkuvasti Pyhällä Hengellä. Siksi Pyhä Henki heissä, ja heidän kauttaan, teki heidän menestyksekkään hengellisen työn ja taistelun syntiä vastaan mahdolliseksi.
Näin on meidänkin kohdalla. Emmehän ole heitä erikoisempia ihmisiä? Tarvitsemme Pyhää Henkeä samoin kuin opetuslapset tarvitsivat Pyhää Henkeä.
"Siksi pyydän sulta, Jumalani, oi kuule rukoustani: "Ain ollos luonani". Näin halki elon tahdon seurassasi olla. En yksin jaksa polkuani vaeltaa. Ilman sun Henkeäsi oisin tappiolla. Sen tähden valtaa sieluin kokonaan. Silloin riemuin laulan: "Jumalani, oot aina turvanani, oot suojalinnani"." https://www.youtube.com/watch?v=-wXB1JgbEO0
Dela den här sidan
PYHÄ HENKI TÄYTTI JA UUDISTI KOTIKOKOUKSESSA
Muistan erään toisen kokemukseni, jolloin Herra kohtasi minua uudistaen Pyhän Hengen täyteydellä. Olin väsynyt ja huonovointinen, eikä uskovien seura ja rukous kiinnostanut minua kovinkaan paljon. Uskoni oli hiipumassa. Pyysin Herraa uudistamaan minut.
Eräs kaverini pyysi minua ja muutamaa muuta uskovaa kotiinsa rukoilemaan. Ajattelin, että jos hän tietäisi hengellisen tilani, hän ei pyytäisi minua kotiinsa rukoilemaan. Koin, että en jaksa rukoilla, mutta voinhan istua kotikokouksessa ja kuunnella toisten rukousta. Siksi menin sinne vähän vastahakoisesti.
Istuin olohuoneen sohvalla kaverini vieressä. Hän oli erittäin hengellinen ja palava uskova. Nyt hän alkoi kiittää Jeesusta aivan tavallisella normaalilla ja hiljaisella äänellä. Ei siinä ollut mitään erikoista. Hän esitti asian mistä kiittää ja sanoi: "Kiitos Jeesus pelastuksesta, Kiitos Jeesus elämästä, Kiitos Jeesus verestäsi.” Näin hän jatkoi kiittämistä esittäen aina uuden asian mistä kiittää. Minä istuin hänen vieressään väsyneenä ja kaikkeen kyllästyneenä. Rukous ja kiitos ei maistunut ollenkaan, en jaksa. Ajattelin, että kunpa tämä kokous päättyisi pian, ja minä pääsisin kotiin sänkyyn. Mutta, mutta …
Nyt kun hän siinä kiitteli Jeesusta, minä koin yllättäen Herran kosketuksen; täytyin Pyhällä Hengellä. Aloin puhua voimakkaasti kielillä Pyhän Hengen vaikutuksesta. Kaverini pysähtyivät ihmettelemään kielilläpuhumistulvaani. Minä puhuin ja puhuin kielillä. En voinut hillitä itseäni. Väsymys ja välinpitämättömyys oli nyt tipotiessään.
Koska muut huoneessa olijat eivät näyttäneet kokevan yhtään mitään, minua säälitti ja harmitti heidän tilansa. Olisin tahtonut välittää heille Hengen täyteyden ja siunauksen, jonka itse olin saanut. Nousin ylös ja kävelin huoneen keskiosaan kohottaen käteni ystävieni puoleen siunaamaan heitä. Kaverini alkoivat nousta ylös. Minä yritin selittää heille: "Älkää nousko, minä siunaan teitä siihen sohvaan." Mutta en saanut yhtään suomenkielistä sanaa suustani vaan puhuin kielillä koko ajan. Kaverini nousivat ylös ja ottivat minua käsistä kiinni. Annoin heidän johtaa tilannetta, koska en saanut suomenkielisiä sanoja suustani. Muodostimme rukousrenkaan minun puhuessa kielillä lakkaamatta. Minä olin ainoa, joka täyttyi Hengellä tuossa tilaisuudessa.
PYHÄ HENKI VIRVOITTI JA NOSTI VOIMALLISESTI
Me pelastumme Jumalan voimasta uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Näin Raamattu 1 Piet 1:5. Jumalan Voima on siis uskovaa kantava Voima. Pyhä Henki on Jumalan Voima. Tätä Jumalan kantavaa ja nostavaa Pyhän Hengen Voimaa saa uskova kokea elämänsä aikana. Ilman Jumalan Voimaa ei kukaan voisi olla uskossa ja pelastua.
Meillä ON taistelu henkivaltoja vastaan (Ef 6:10-18). Sielujemme vihollinen pyrkii masentamaan meitä uskovia ja painamaan meidät turpeeseen. Mutta silloin Pyhä Henki tulee apuun ja nostaa meidät jälleen ylistyskukkulalle kun turvaamme Häneen. Kerron:
Olin vapaamuotoisessa kokouksessa, jossa juotiin kahvia ja seurusteltiin. Kokouksessa oli laulua ja todistuksia sekä lyhyt saarna. Istuin muutaman seurakuntalaisen kanssa samassa pöydässä.
Siinä istuessani ja kuunnellessani kokouksen juontajaa, laulajia, todistajia sekä saarnaajaa, minulle tuli ihan hirvittävän raskas olo. Ei ruumiillisesti fyysisesti vaan hengellisesti. Minä koin olevani täysin arvoton. Ajattelin, että en osaa yhtään mitään, eikä minusta ole mihinkään. Olen täydellinen nolla ja lahjani menee vieläpä paljon miinuksen puolelle. En osaa laulaa, en soittaa mitään instrumenttia, en todistaa, en saarnata, enkä yhtään mitään muutakaan osaa tehdä. Tunsin olevani maailman tyhjänpäiväisin olento ja arvottomampi kuin maan matonen. Aivan niin - arvottomampi kuin maan matonen! Tunne oli aivan hirvittävä.
En ole koskaan tätä ennen, enkä tämän jälkeen, kokenut mitään vastaavaa. Tämä oli siis ensimmäinen, ja toivottavasti myös viimeinen, kerta kun olen kokenut tällaisia tuntemuksia itsestäni.
En sietänyt sitä, että joku näkee minut, koska olin täysin arvoton, kaikkien mitta-asteikkojen alapuolella. Arvoni ei siis olisi edes mitattavissa. Olisin tahtonut vajota maan alle, jos se olisi ollut mahdollista, ja poistua paikalta huomaamattomasti. En voinut puhua mitään tovereideni kanssa. Minua suorastaan järkytti ajatuskin siitä, että he nyt yrittäisivät puhutella minua. Kauhistuin sitä mahdollisuutta, että joku nyt kääntyisi puoleeni yrittäen saada minua sanomaan jotakin. En kestäisi sitä, että joku huomioisi minua jollain tavalla. Puhumattakaan siitä, että olisin kyennyt puhumaan.
Olisin tahtonut muuttua näkymättömäksi, niin kuin lapsuudessani näkemäni lasten elokuvasankari Vinski, joka paikan Vinski, poika. Vinski oli siitä erikoinen poika, että hänellä oli kyky muuttua näkymättömäksi ja kävellä seinien läpi. Nyt minä todellakin kaipasin tuota yliluonnollista kykyä; mahdollisuutta poistua tilaisuudesta näkymättömänä kenenkään mitenkään huomioimatta minua. Mutta eihän se ollut mahdollista. Jos olisin noussut ylös, joku olisi luonut katseensa minuun, ja pahimmassa tapauksessa sanonut minulle jotakin, ja minä en kestäisi sitä.
Minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin istua liikahtamatta aivan hiljaa ja toivoa, ettei kukaan huomaa minua. Kyyneleet alkoivat ihan väkisin valua pitkin poskipäitäni. Ihmettelin, että mistä tässä oikein on kysymys, ja miksi minä voin nyt näin huonosti.
Kyseessä ei ollut paha itsesääli, eikä psyykkinen sairaus. Kyse oli paljon vakavammasta ja syvällisemmästä tunteesta. Kyseessä oli Saatanan enkeli, ts. demoninen painostus. Saatana yritti mitätöidä minut maan matoseksi ja tuhota minut tyystin. Joku on sanonut, että siellä, missä Jumala, Jeesus, on ja vaikuttaa, siellä on myös Saatana. Lihansa päivinä Jeesus kohtasi Saatanan konkreettisesti monia kertoja ja voitti aina.
Jumala puuttuu asiaan.
Kokouksen lopussa juontaja otti läsnäolijoilta rukousaiheita. Sitten hän alkoi rukoilla näiden asioiden puolesta ja kiitteli Jeesusta. Silloin yhtäkkiä minä koin, niin kuin olisi raskas reppu nostettu selästäni. Oloni tuli keveäksi ja helpoksi. Nyt huomasin, että minähän olen Jumalan lapsi, ja että Jumala rakastaa minua. Voi valtavaa! MINÄ OLEN ARVOKAS! Olin nyt tavattoman iloinen ja täysin vapaa.
Nousin ylös ja kävelin kohti toisella pöydällä olevaa termospulloa. Tarkoitukseni oli ottaa lisää kahvia. Enhän ollut voinut liikahtaakaan pitkään aikaan. Siinä kun nousin seisomaan pyyhkien kädelläni kyyneleitä poskipäiltäni, Herra täytti minut Pyhällä Hengellä, ja minä tulin hyvin virvoitetuksi. Puhkesin puhumaan kielillä. Olin valtavan iloinen ja täysin vapaa. Hallelujaa!!! Kiitos Jeesukselle Kristukselle!
Miten tämä voi olla mahdollista? Vain muutama sekunti aikaisemmin olin tuhon partaalla kykenemättä edes liikahtamaan, ja nyt olin iloinen ja vapaa kuin Peipponen keväällä. Ja tämä muutos tapahtui noin kymmenessä sekunnissa.
Joh 8:36 "Kenet Ihmisen Poika tekee vapaaksi, hän tulee todella vapaaksi."
Eräs sisar katsoi minua hymy suin. Hän sanoi: "Tuo on Pyhästä Hengestä." Tällä sisarella on profetoimisen armolahja, ja uskon, että hänellä on myös henkien erottamisen armolahja. Vaikka ei minun kokemusta arvioivalla tarvinnut olla armolahjaa voidakseen tietää, että kokemukseni oli Pyhän Hengen työtä. Olin kohdannut Pyhän Hengen vapauttavan Voiman. Olin kohdannut Jeesuksen Kristuksen, joka vapautti minut Saatanan painostuksen alta. https://www.youtube.com/watch?v=uBw-4YRQV3U
TEOLOGIAA ASIAN TIIMOILTA.
Jumala on näkymätön Henki, ja Herra on Henki (Joh 4:24, 2 Kor 3:17-18). Jeesus Kristus on Herra (2 Kor 4:5) ja Henki (Apt 16:6-7, 1 Piet 1:11) ilmoitettu lihassa (1 Tim 3:16, Fil 2. luku). Jeesus on siis lihaksi tullut Jumalan Sana (Joh 1:1,14).
Jumalan Sana on Henki ja elämä, ja niin myös Jumala (Joh 6:63). Pyhä Henki on näin ollen Jumala ja Jumalan Sanan (Jumalan) Hengen Voima (Ps 33:6,9). Jeesus on Jumala (Room 9:5, 1 Joh 5:20, Kol 2:9) ja Jumalan Voima (1 Kor 1:24). Jumalan Sana, Jeesus Kristus, on Jumalan luomakuntaa koossapitävä Pyhän Hengen Voima (Kol 1:14-17, 2 Piet 3:5-7, Heb 1:3,10). Silloin Jeesus on Jumala, joka itsessään pitää koossa koko luomakuntaansa."
Kol 1:16-17 Hänessä luotiin kaikki, hänen kauttaan ja häneen. Hänessä kaikki pysyy voimassa.
Koska Isä ja Poika ovat yksi Jumala, Kristus Jeesus on Pyhässä Hengessä ja Jumalan Voimassa. Pyhän Hengen kohdannut uskova ei kiitä Pyhää Henkeä, vaikka ei sekään väärin ole. Hän kiittää Jeesusta Kristusta. Tämä koska Pyhä Henki osoittaa ja korottaa sekä selittää lihassa ilmoitettua Jumalaa: Jeesusta Kristusta. Pyhä Henki tekee kaikki Jeesuksen teot. Ja Jeesus tekee ainoastaan Isän Jumalan tekoja. Näin oli Jeesuksen ihmisen lihassa olon aikana, ja näin on nytkin. Jeesus sanoi, ja Pyhä Henki toteutti Jeesuksen Sanan, niin että tapahtui Jeesuksen Sanan mukaisesti. Kaikista Pyhän Hengen teoista saa Jeesus Kristus kiitoksen ja kunnian. Ja ne on Jumala tehnyt.
Et voi kohdata Pyhää Henkeä ilman Jeesusta Kristusta. Et voi kohdata Jeesusta Kristusta ilman Pyhää Henkeä. Jeesuksen ja Pyhän Hengen kokeminen ja kohtaaminen on sama asia. Jeesus on Pyhässä Hengessä ja Jumalan Voimassa uskovan luona ja uskovassa. Raamattu puhuu Jeesuksen Hengestä, Kristuksen Hengestä, Pojan Hengestä ja Jumalan Hengestä. Kyseessä on yksi ja sama Henki: Pyhä Henki: Jumala.
PYHÄ HENKI VAPAUTTI TAAKOISTA
Tämä kokemukseni, ja myös Jumalan Sana, todistaa, että uskon elämä ei ole aina helppoa ruusuilla tanssimista. Se ei ole, eikä se voi olla, jatkuvaa hallelujaa kukkulalla iloista ylistämistä. Kyllä siellä kipuillaan ja kohdataan monenlaista vaikeutta. Uskova voi kokea ahdistusta, masennusta ja suurta väsymystä. Joskus hän voi joutua kovinkin ahtaalle ja tulla taakoitetuksi monista eri syistä.
Mutta näissä kaikissa Herra Jeesus on mukana ja valvoo tilannetta. Me voitamme vaikeutemme Herran avulla. Ei Hän jätä vaikeuksissa olevaa uskovaa. Hän on ajan tasalla ja auttaa. Sain tästä jälleen kerran hyvän opetuksen niin sanoakseni "kantapään kautta".
Ps 34:8 "Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka pelkäävät Herraa, ja vapauttaa heidät."
Olin ollut pitemmän aikaa huonossa kunnossa hengellisesti. Minulla oli ahdistusta ja masennusta ja tuntui, että uskoni oli hiipumassa. Olin väsynyt ja taakoitettu. Tarvitsin kipeästi vapautusta. Ajattelin, että jos Herra ei nyt auta, minä en jaksa enää kauan. Pelkäsin jo, että tähänkö uskoni loppuu? Vaikka olin kokenut monta kertaa vuosien varrella kuinka Herra oli yliluonnollisesti virvoittanut ja nostanut masennuksen suosta, tällä kertaa tuntui todella, että tästä suosta en enää nouse. Tilanteeni vaikutti toivottomalta. Mutta oli yksi pieni mahdollisuus. Päätin ottaa sen.
Matkustin ruotsinsuomalaisten järjestämään helluntaikonferenssiin Södertäljeen. Pyysin Jumalaa puhumaan minulle kokouksissa. Ajattelin, että Jumala puhuu minulle profetian kautta, ja minä tulisin virvoitetuksi saatuani Jumalalta sanan. Jaksaisin sitten eteenpäin uskon tiellä. Olin todella niin väsynyt, että mikäli en näillä päivillä saisi kohdata Vapahtajaa, minä en enää jaksaisi. Olin elämäni siihenastisessa suurimmassa uskon kriisissä.
Ensimmäisen kokouksen jälkeen olin pettynyt, mutta toiveikas. Jumala ei ollut puhunut minulle, eikä kohdannut minua mitenkään. Olin vailla Hänen apuaan. Mutta, olihan vielä paljon kokouksia, joissa Jumala voisi ilmestyä minulle jollakin tapaa. Toisen kokouksen jälkeen oli sama tilanne. En ollut saanut mitään konkreettista apua Jumalalta. Näin meni monta kokousta. Olin aina pettynyt kokouksen jälkeen.
Kokoussalin eteisen lähettyvillä oli iso sielunhoitohuone. Aina kun kävelin tuon sielunhoitohuoneen ohi, minä koin, että minun tulisi käydä siellä saamassa sielunhoitoa. Ajattelin tämän merkitsevän sitä, että puhuisin ongelmastani jollekin ihmiselle ja siinä tapauksessa turvautuvani ihmiseen. Se soti minun omaa teologiaani vastaan. En ollut tottunut kääntymään ihmisten puoleen ja valittamaan ihmiselle huonovointisuuttani. Ei ollut minun tapaistani pyytää ihmisiä rukoilemaan puolestani. Siksi en tahtonut mennä sielunhoitoon.
Koska minä en kuitenkaan ollut saanut apua kokouksissa profetian sanan, enkä saarnan kautta, eikä Pyhä Henki ollut siunannut minua niin, että olisin kokenut saaneeni apua, ajattelin sitten, että ehkä minun kuitenkin täytyy mennä sielunhoitohuoneeseen. Seisoin käytävällä huoneen oven edessä näissä ajatuksissa. Oloni oli raskas ja minua suorastaan itketti.
Ovi aukeni ja huoneesta tuli ulos muutama ihminen. Katsoin sisälle ja huomasin huoneen melko tyhjäksi. Siellä oli vain muutamia ihmisiä, ja huone oli tosi suuri. Näin huoneessa erään tunnetun ja arvostetun vanhemman helluntaisaarnaajan. Ajattelin, että jos hän tulee hoitamaan sieluani, minä saan avun Jumalalta. Uskoin, että Jumala voi käyttää häntä minun auttamisessa.
Astuin sisälle huoneeseen ja kävelin huoneen perällä olevan pöydän luokse. Istuin pöytään ja jäin odottamaan. Tuo tunnettu saarnaaja keskusteli erään henkilön kanssa huoneen toisessa päässä. Sitten he molemmat nousivat ja saarnaaja lähti kävelemään ovea kohti. Ymmärsin hänen olevan lähtemässä pois. Minua se huolestutti, koska ajattelin, että mikäli hän nyt jättää minut tänne, minä en saa täälläkään mitään apua.
Sitten oven lähellä eräs nainen pysäytti saarnaajan. Hän osoitti kädellään minua ja sanoi saarnaajalle jotakin. Silloin saarnaaja lähti kävelemään minua kohti. Ja minä purskahdin itkuun, sillä koin Jeesuksen lähestyvän minua, ja olin hyvin ahdistettu. Painoin pääni alas kyyneltulvan kastellessa käteni.
Saarnaaja istui pöydän ääreen minua vastapäätä. Hän kysyi: "Mitä sinä odotat Herralta?" Minua hävetti koska itkin enkä kyennyt vastaamaan hänelle sanaakaan. Istuin itkien suuressa ahdistuksessa taakoitettuna pää alas painettuna. Saarnaaja istui hiljaa. Minä odotin, että tässä syntyy nyt sielunhoitokeskustelu, kunhan minä selkiän ja kykenen puhumaan.
Jonkin ajan kuluttua saarnaaja sanoi: "Se taakka, joka sinulla on, otetaan tässä hetkessä sinulta pois." Sitten hän istui vielä ehkä puoli minuuttia, nousi minulle mitään sanomatta, ja käveli ulos huoneesta.
Saarnaajan lähdettyä pois minä jäin istumaan yksin. Petyin valtavasti, koska saarnaaja lähti pois, ja minä en ollut vielä saanut apua. En ollut ehtinyt sanoa hänelle sanaakaan. Ajattelin, näinkö tässä nyt kävi, että tällaisena minun täytyy lähteä kotiin näiltä päiviltä, ilman että olisin saanut mitään apua? Miten jaksaisin?
Huoneessa oli enää vain muutama ihminen. Ymmärsin, että kukaan ei tule enää auttamaan minua, eikä rukoile puolestani. Olinhan jo "puhutellut" tunnettua ja arvostettua saarnaajaa, niin olin jo saanut avun. Minä en kuitenkaan kokenut mitään, en yhtikäs mitään. Tässä minä nyt istun, ja tuo tunnettu saarnaaja ohitti minut helpolla sanomalla vain muutaman sanan. Oliko hän puhunut nuo sanat päästäkseen äkkiä ja helpolla minusta eroon? Ehkä hänellä oli kiire kahville tai syömään tai vessaan? Ehkä siksi hän ei antanutkaan minulle sitä sielunhoitoa, jota olin toivonut saavani.
Päättelin mielessäni, että ehkä hänen lupauksensa taakan poistumisesta on Jumalan ilmoitus minulle. Jos niin on, minä olen vapaa taakastani. Mutta en kokenut mitään. Ajattelin sitten, että en minä kuitenkaan voi tähänkään jäädä istumaan. Niin nousin ylös ja kävelin murheellisena raskain askelin ulos huoneesta.
Tultuani käytävälle huomasin, että olin vapaa taakastani. Taakkani oli jäänyt sielunhoito huoneeseen. Se putosi päältäni oven kynnyksellä. Olin nyt iloinen ja oloni oli todella kevyt. Minä ihmettelin sitä, koska ero aikaisempaan oli niin valtavan suuri. Nyt elämä hymyili ja ylistysmieli täytti sydämeni. Ajattelin, että näinkö kevyttä ja ihanaa elämä voi olla. Muistan ihmetelleeni: "Näinkö Herra pitää huolen omistaan ja tulee ja vapauttaa aina oikeaan aikaan? Koska näin on, minä voin jatkossakin luottaa Herraan, että Hän auttaa" (Psalmi 34).
Seisoin hetken käytävällä katsellen ihmeissäni sielunhoito huoneen ovea. Oli todella erikoinen tunne. Ajattelin, että pitäisikö minun kokeilla, mitä tapahtuu, jos astun takaisin huoneeseen? Saisinko taakan takaisin huoneessa? En kuitenkaan uskaltanut ottaa sitä riskiä, että taakka palautuisi minulle. Niin lähdin paikalta iloisena kiitellen Jeesusta Kristusta vapaudesta. Astelin seuraavaan kokoukseen täysin vapaana ja muuttuneena miehenä. https://www.youtube.com/watch?v=GtcBURtm5Aw
Joskus uskova joutuu pimeään laaksoon. Tämä on väistämätöntä jokaiselle uskovalle. Daavid sanoo: ""Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa." "Laaksot kuuluu elämään. Daavid sanookin, että sinä olet minun kanssani, sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. Olennaista ei ole se, missä me ollaan, ollaammeko me pimeässä laaksossa vai siellä korkealla ylängöllä, vaan olennaista on se, kuka on meidän kanssamme."
PYHÄ HENKI JAKAA ARMOLAHJOJA
Raamattu kertoo, että Pyhä Henki jakaa armolahjoja uskoville Jumalan lapsille. Paavali käskee uskovia tavoittelemaan kaikkia armolahjoja, ja varsinkin profetoimisen armolahjaa (1 Kor 12. ja 14. luvut). Tämän Paavali on kirjoittanut Raamattuun Jeesuksen käskystä Jeesuksen Sanana. Minä tahdoin tietenkin totella Jumalaa ja tehdä Hänen Sanansa mukaan. Niin pyysin Jumalalta erikoisesti profetian armolahjaa. Uskoin, että Jumala on kuullut rukoukseni, ja että nyt minulla on profetoimisen armolahja.
Olin kerran valmistautumassa illan kokoukseen. Mieleeni tuli ajatus: "Jumala tahtoo puhua jollekin uskovalle tässä kokouksessa profetian kautta. Ehkä Hän voi käyttää minua sanomansa esille tuomisessa. Minäpä kysyn Herralta mitä Hän tahtoo sanoa."
Polvistuin rukoukseen olohuoneen lattialle. Pyysin Herralta sanomaa, mikäli Hän voisi käyttää minua. Sanoin Hänelle: "Sinä, Jeesus, tahdot varmasti puhua kokouksessa profetian kautta. Tässä minä olen, puhu minulle ja minun kauttani mikäli Sinä voit käyttää minua kokouksessa." Olin sitten hiljaa polvillani muutaman minuutin ajan. Kuuntelin, että mitä Herra puhuisi minulle. Sain ajatuksiini Raamatusta Apt 3:6 lauseen: "Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan." Ymmärsin, että Pyhä Henki antoi tuon Sanan. Kysyin Herralta, että mitä Sinä tällä tarkoitat. Herra vastasi:
"Kokouksessa on uskova, joka kokee olevansa hyödytön, ja ettei hänellä ole mitään hengellistä annettavaa seurakunnalle. Minä olen kuitenkin käyttänyt häntä siunauksieni välikappaleena. Minä tahdon käyttää häntä tulevaisuudessa enemmän, kuin mitä olen tähän asti voinut häntä käyttää. Hänen tulee siksi antaa seurakunnalle sitä, mitä hänellä kuitenkin on, ja minä lisään hänelle antamista ja siunaan häntä. Sinun tulee rohkaista häntä jatkamaan minun palvelemistani."
Pyysin Herralta uskoa ja rohkeutta sekä johdatusta tuoda sanoma oikeaan aikaan.
Kokouksessa oli vapaa ilmapiiri. Katsoin kokouksen osaanottajia ja minua alkoi jänistää; vaarallisia nuo jänikset jos ne pääsevät hyppäämään housuihin, totisesti. Minä en tiennyt kenelle sanomani olisi. Sitä paitsi aloin kyseenalaistaa sanomaani ja sen alkuperää. En uskaltaisi nousta esille ja profetoida. Enhän ollut koskaan aikaisemmin profetoinut.
Ymmärsin profetoimiseni ajan lähestyvän. Menin hermostuneena vessaan toisten laulaessa kokouksessa. Rukoilin siellä kysellen Herralta onko todella sanoma Häneltä, ja tuleeko minun puhua se kaikkien edessä. Sain voimakkaan varmuuden siitä, että sanomani on Jumalasta, ja minun tulee puhua se.
Menin sitten istumaan toisten seuraan. Jonkun ajan kuluttua kokouksen juontaja sanoi: "Oikeastaan me voitaisiin ottaa tähän väliin yhden todistuksen. Nyt jos täällä on joku, joka kokee saaneensa sanoman Jumalalta, astu rohkeasti esille ja tule nyt tuomaan sanomasi." Katsoin ympärilleni ja totesin, että kukaan toinen ei nouse. Nousin ylös ja kävelin arkana esille ihmisten eteen. Kerroin mitä olin kodissani kokenut. Sitten toin sanomani. Istuin sitten paikalleni ja kokous jatkui.
Kokouksen jälkeen ajoin kotiin. Tultuani kotiin puhelin soi. Eräs kokouksessa mukana ollut uskova soitti. Hän kertoi, että sanoma, jonka olin tuonut kokouksessa, oli hänelle, ja että se oli Jumalasta. Hän sanoi rukoilleensa ja pyytäneensä Jumalaa puhumaan hänelle profetian kautta. Hän kertoi, että tuomani profetia oli Jumalan vastaus hänen Jumalalle esittämään ongelmaansa. Jumala oli siis puhunut hänelle kauttani.
Iloitsin, koska ymmärsin, että olin saanut olla Jumalan suuna siunauksen välikappaleena välittämässä Jumalalta tullutta tuoretta sanomaa tuolle uskovalle (Jer 15:19).
Kerron vielä yhden vastaavanlaisen tapauksen.
Meitä uskovia oli eräässä kodissa koolla ehkä n. 20 henkilöä. Oltiin juotu kahvit, laulettu ja keskusteltu hengellisistä asioista. Sitten joku ehdotti, että mentäisiin Herran eteen hiljaiseen rukoukseen. Uskovat istuivat melko tilavan olohuoneen tuoleilla ja sohvassa, joku lattialla selkä huoneen seinää vasten. Ehkä joku seisoi.
Uskovat olivat siinä aivan hiljaa. Minä seisoin vähän kauempana toisen huoneen puolella koska väkeä oli paljon. Seurasin katseellani uskovia arvioiden tilannetta. Koin, että olin vähän niin kuin syrjässä. Minun tulisi olla mukana rukouksessa eikä syrjässä. Katseeni pysähtyi huoneen keskellä olevaan tyhjään tilaan ja mattoon. Koin kehotusta mennä polvilleni matolle. Ajattelin mielessäni, että en voi polvistua uskovien keskelle koska kaikki muut uskovat istuvat. En voi sillä tavalla hurskastella. Kuitenkin koin kehotusta polvistua siihen matolle. Kävelin muutaman uskovan ohi matolle ja polvistuin rukoukseen.
Olin siinä polvillani aivan hiljaa. Seurakunta ympärilläni oli myös hiljaa. Silloin sain ajatuksiini sanoman jollekin uskovalle. Olin varma siitä, että ajatuksiin tulleet sanat ovat Jumalan viesti jollekin läsnä olevalle uskovalle. Toin sanoman profetiana. Lähelläni istuva uskova liikuttui. Hän sanoi, että sanoma oli hänelle ja kiitti minua siitä, että olin välittänyt hänelle sanoman Jumalalta.
Maailmassa on paljon tärkeitä tehtäviä. Mutta ehkä kaikkein tärkein ja siunatuin tehtävä on välittää Jumalan Sanaa kanssamatkaajillemme. Tässä Pyhä Henki tahtoo auttaa meitä vajavia heikkoja uskovia. Mutta antaudummeko me Hänen täytettäväkseen ja käytettäväkseen? Tahdommeko me elää Hänen läsnäolossaan ja palvella Häntä? Olemmeko halukkaat elämään Jeesuksen kautta (1 Joh 4:9). Se maksaa. Voit lukea tästä hinnasta osiossa "Jumalan valtakunta" tekstissä "Ristin kautta Jumalan läsnäoloon".
Ristin kautta | Jumala kanssamme (jumala-kanssamme.se)
PYHÄ HENKI JOHDATTAA
Junamatka Herran asialla.
Muistui mieleeni eräs erikoinen tapaus. Kerran Jumala puhui minulle junamatkasta. Minun tulisi ottaa yöjuna Göteborgista Bodeniin ja valita nukkumavaunu. Asuin silloin Göteborgin lähellä. Ihmettelin tätä tehtävää. Kysyin Herralta: "Miksi sinä lähetät minut junamatkalle? Mitä ihmettä minä Bodenissa teen?"
Herra vastasi: "Minulla on junassa eräs henkilö, jota minä tahdon puhutella, ja sinä menet minun puolestani."
Tämä tuntui järjenvastaiselta ajatukselta. Voiko Jumala puhua minulle tuollaista? Ja, miksi juuri minä? Eikö Herralla ole parempia ihmisiä ja lähempänä asuvia uskovia, joita lähettää? Siksi päättelin näiden junamatka ajatuksien olevan omiani. Siksi jätin tämän asian hullutuksena. Tästä ei kukaan ihminen tiennyt. En kertonut kenellekään junamatka ajatuksiani. Olin näissä tuumissa muutamia päiviä. Tunne matkan tarpeellisuudesta vahvistui mitä lähemmäksi viikonloppu tuli.
Sunnuntain kokouksessa vieraileva puhuja saarnasi. Kesken saarnaa hän sanoi yllättävästi saarnansa aiheesta irti olevan lauseen: "Ja kun minä sinut lähetän, en sinua turhaan lähetä." Sitten saarnaaja jatkoi saarnaansa. Ymmärsin Pyhän Hengen panneen nuo sanat puhujan suuhun. Siis, Pyhä Henki puhui minulle nuo sanat. Heti maanantaina aamupäivällä ostin junalipun Bodeniin.
Astuttuani Göteborgissa sisälle nukkumavaunuun, totesin olevani yksin. Istuin odottamaan sitä henkilöä, jota Jumala haluaa puhutella. Tiesin, että vaunuun tulisi Jumalan lähettämä henkilö. Saisin olla hänen kanssaan kahdestaan vaunussa.
Siinä istuessani mieleeni tuli ajatus, että Herra tekee kaiken rukouksen kautta, ja että minun tulee rukoilla tämän syntyneen tilanteen johdosta. Sanoin Herralle: "Tässä minä nyt istun Sinun lähettämänäsi. Lähetä nyt tähän vaunuun se henkilö, jota varten olen tähän tullut, ja jota Herra Jeesus tahtoo puhutella." Hämmästyin kun Herra vastasi: "Minkälaisen henkilön sinä tahdot, että minä lähetän; nuoren, keski-ikäisen vai vanhan miehen?" Mietin hetken ja ihmettelin sitä, että minä saan valita. Ajattelin, että tahdon tietenkin puhutella nuorta komeaa miestä. Pyysin Herraa lähettämään nuoren miehen, jota voisin puhutella Herran puolesta.
Istuin ajatuksissani katsellen ohi kiitäviä maisemia. Muutaman minuutin kuluttua vaunun oveen koputettiin. Sisälle astui nuori komea mies. Hän vaikutti iloiselta ja välittömältä. Saimme heti hyvän yhteyden. Oli niin kuin olisimme olleet vanhoja parhaita ystäviä. Ymmärsin heti, että tämä on se mies, jota varten Herra on minut tänne lähettänyt. Vaihdoimme muutaman sanan laukkujen paikoista ja sängyn valinnasta. Saatuaan laukkunsa paikoilleen hän istui viereeni. Aloimme keskustella, niin kuin olisimme aina tunteneet toisemme. Henkilökemia toimi täydellisesti.
Keskustelu hänen kanssaan kääntyi melko nopeasti uskon asioihin. Hän sanoi olevansa kristitty ja uskovansa Jeesukseen Kristukseen. Hän otti oman äidinkielisen Raamattunsa esille ja näytti minulle. Sitten hän pani Raamattunsa syrjään, takaisin laukkuunsa, ja kysyi minulta: "Mihin sinä olet menossa ja millä asialla liikut?" Minä vastasin hänelle, että olen matkalla Bodeniin. Hän kysyi, että asutko sinä Bodenissa. Minä sanoin, että en asu Bodenissa. Hän kysyi sitten, että onko sinulla siellä tuttavia, tai oletko töissä Bodenissa. Minä vastasin taas kieltävästi hänen kysymyksiinsä. Hän ihmetteli ja kysyi: "Miksi sinä matkustat Bodeniin jos sinä et asu Bodenissa, etkä ole siellä töissä, eikä sinulla ole siellä sukulaisiakaan, - eikä edes tuttavia?"
Sanoin hänelle suoraan: "Minulla ei ole mitään asiaa Bodeniin. Olen Jumalan asialla. Jumala on lähettänyt minut tälle junamatkalle vain yhtä tarkoitusta varten. Herra Jeesus Kristus on lähettänyt minut puhuttelemaan Hänen puolestaan erästä henkilöä tässä junassa." Käännyin sitten uuden tuttavani puoleen katsoen häntä silmiin ja sanoin: "Sinä olet se mies, jota Herra Jeesus tahtoo puhutella! Mitä olet tehnyt kun Jeesuksen piti lähettää minut pysäyttämään sinut?"
Nyt hän toisti olevansa uskossa Jeesukseen Kristukseen, mutta että hän oli viime aikoina alkanut loitontua Jumalasta. Hän oli jo vakavasti harkinnut uskon kokonaan jättämistä.
Hetken keskustelumme jälkeen hän sanoi ymmärtävänsä nyt, ettei Herra Jeesus ollutkaan hylännyt häntä, niin kuin hän oli jo luullut tapahtuneen. Hän koki helpotusta ja iloa, koska hän nyt ymmärsi, että Jeesus rakastaa häntä kaikesta huolimatta. Kaverini totesi: ”Jeesus on nyt ottanut minut kiinni. Ei minun enää kannata yrittää jättää Jeesusta koska Hän tulee kuitenkin perässä ja ottaa minua niskasta kiinni.”
Keskustelimme hengellisistä asioista koko sen illan lukien Raamattua. Hän luki omasta Raamatustaan omalla äidinkielellään minun lukiessa suomalaisesta Raamatustani. Keskustelumme käytiin Ruotsin kielellä.
Näin Jeesus etsii kadonneita/karanneita lampaitaan johdattaakseen heidät takaisin yhteyteensä laitumelle. Siihen Hän tarvitsee usein meitä ihmisiä. Mehän olemme Jumalan työtovereita (1 Kor 3:9, 2 Kor 6:1). Pyhä Henki vie uskovan Jeesuksen tekoihin, mikäli me antaudumme Hänen käytettäväkseen ja täytettäväkseen, ja siinä määrin, kuin me antaudumme Hänelle. Meidän tulee toimia Jeesuksen käsinä, jalkoina ja suuna. Pyhä Henki auttaa ja johdattaa meitä tässä. Tämä on Pyhän Hengen tarkoitus ja osuus elämässämme. https://www.youtube.com/watch?v=F9L7EkJtinU
PYHÄ HENKI ON ANNETTU MYÖS SINULLE
Lupaus Pyhästä Hengestä koskee kaikkia uskovia kaikkialla seurakuntarajoista riippumatta. Koska Jumala on antanut lupauksen Pyhästä Hengestä, Hän tahtoo antaa Pyhän Hengen jokaiselle omalleen. Se on siis Jumalan tahto, että sinä täytyt Hengellä. Jumala jopa käskee meitä täyttymään Hengellä.
Ef 5:18 "Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä,"
Kun olet pyytänyt Jeesukselta Kristukselta Pyhän Hengen täyteyttä, olet rukoillut Jumalan tahdon mukaisen rukouksen. Sinä olet pyytänyt sellaista, mitä Jumala tahtoo antaa sinulle. Jumala on kuullut rukouksesi ja olet saanut myöntävän vastauksen. Enää sinun ei tarvitse pyytää vaan ottaa vastaan uskossa. Älä siis hoe: "Täytä minut, täytä minut." Se on turhaa. Jatkuva pyytäminen on epäuskon osoittamista. Sinun ei tarvitse epäillä vaan uskoa. Usko, kiitä ja ota vastaan heti pyydettyäsi Hengen täyteyttä.
Apt 2:38-39 "Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."
Kun sinä rukoilet Pyhän Hengen täyteyttä, ja jos sinun mieleesi tulee syntiä, jota tiedät sinulla olevan, jota et ole vienyt Herralle, et ole luopunut etkä tunnustanut, tee se nyt heti. Tunnusta Jeesukselle syntisi ja pyydä Häneltä veren puhdistus synneistäsi. Tietoinen synti on esteenä Pyhän Hengen lahjan saamiselle. Synnistä täytyy tehdä parannus ja tunnustaa ja hylätä, jotta voi täyttyä Hengellä. Mutta syntejä ei tarvitse kaivaa itsestään esille. Et tarvitse suurennuslasia etkä mikroskooppia löytääksesi itsestäsi syntiä, josta tehdä parannus. Tee parannus niistä synneistä, jotka Herra osoittaa sinulle, jotka nousevat mieleesi, älä itse yritä etsiä niitä. Sitten voit rukoilla uskossa, ja Pyhä Henki tulee ihan varmasti.
1 Joh 5:14-15 "Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä. Ja jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet."
Mark 11:24 "Sen tähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva."
Siis, sinulla on heti Pyhän Hengen täyteys kun olet sitä anonut. Se kaikki on siinä Sanassa, joka tuli Jumalasta sinulle, ja jonka uskot ja otit vastaan. Uskon kautta Sanaan otetaan vastaan kaikki Jumalan lahjat Sanassa. Siksi kiitä ja ylistä Jeesusta Pyhästä Hengestä. Anna Jeesuksen tehdä se Hänen tavallaan. Anna suusi puhua "outoja kummallisia" sanoja. Se on sitä. Se on kielillä puhumista. Saat selvät kauniit kielet ja ylistät Jeesusta uudella tunnistettavissa olevalla kielellä. Sen vaikuttaa ja saa aikaan Pyhä Henki. Se ei siis ole sinun omia puristuksiasi eikä yrityksiäsi eikä varsinkaan kielilläpuhumisen matkimista. Et tarvitse yrittää puhua kielillä, et tarvitse matkia toisen uskovan kielilläpuhumista. Pyhä Henki antaa sinulle oikean kielen, ei vääriä kieliä. Hän antaa myös sen voiman, että sinä puhut vierasta kieltä Hänen vaikutuksestaan. Silloin sinä puhut niitä sanoja, jotka Pyhä Henki antaa ja vaikuttaa sinussa. Anna siis itsesi Hänelle tässäkin asiassa Hänen täytettäväkseen ja käytettäväkseen.
JÄRJENVASTAISTA HULLUTUSTA!
Olen pannut merkille, näiden uskossa olo vuosien aikana, että Jumala puhuu ihmiselle usein järjen vastaisesti.
Mitä tarkoitan?
Itse evankeliumi Jeesuksesta on ihmiselle järjen vastaista hullutusta (1 Kor 1:18-24, 2:14). "Jumala tuli lihaksi ihmiseksi ja kuoli ihmisenä ristillä ihmisten syntien tähden, ja vuodatti oman verensä, jotta Hän voisi saada ihmisen synnistä puhtaaksi pestynä luokseen ikuisesti!" Tämä on totta ja Jumalasta (Ef 2.luku). Mutta se on ihmiselle järjen vastaista. Ihmiselle tämä on järjen vastaista juuri siitä syystä, että se on Jumalasta, ja Jumalan viisautta. Ei se mene kaikille ihmisille jakeluun. Nämä asiat ymmärretään uskon kautta. Usko antaa ymmärrystä Jumalan suurista asioista. Uskon kautta seurataan Jumalaa ja tehdään Hänen suuria tekojaan (Heb 11. luku). Ilman uskoa Sanaan se ei onnistu.
Jeesukseen uskova uudestisyntynyt ihminen on saanut yhteyden Jumalaan. Jumala puhuu yksilöuskovalle ja johdattaa häntä "yleensä" järjenvastaisesti. Kun Jumala puhuu uskovalle ja pyytää häneltä palvelusta, se on usein uskovalle järjenvastaista. Uskova saa ajatuksiin asioita, jotka tuntuvat täysin järjenvastaisilta ja mahdottomilta. Mutta olen pannut merkille, että juuri silloin Jumala on puhunut meille. Silloin meidän tulisi toimia. Jumala puhuu asioista, joista me emme inhimillisillä kyvyillämme ja tiedoillamme tiedä.
Jeremia 33:3 "Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle ja ilmoitan sinulle suuria ja salattuja asioita, joita sinä et tiedä."
Johannes 16:13 "Mutta kun Totuuden Henki tulee, hän johdattaa teidät kaikkeen totuuteen. Hän ei puhu omia ajatuksiaan, vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja hän ilmoittaa teille, mitä on tuleva."
Se, mitä me tiedämme (luulemme tietävämme) luonnollisesti asioista, sotii usein sitä vastaan, mitä me koemme ajatuksissamme ja tunnemaailmassamme. Jumala siis ilmoittaa henkeemme asioita, joita me emme tiedä. Silloin me koemme asioita, jotka ovat ”tietoomme” verrattuna järjenvastaisia asioita. Silloin koemme ristiriitaisia tunteita. Mutta ehkä juuri silloin Jumala on ilmoittanut asian, joka on tullut ajatuksiimme. Mistä nämä ajatukset muuten tulivat? Me emme itsestämme kehittäneet niitä. Vai miten on? Kannattaa koetella tuliko ajatus itsestäni vai tuliko se itseni ulkopuolisesta lähteestä. Koetelkaamme onko se Raamatun Sanan kanssa yhtäpitävä, onko se Jumalan tahdon kanssa sopusoinnussa, ei siis sodi Sanaa vastaan.
Elämässäni on monta esimerkkiä tapauksista, joissa Jumala puhui minulle järjenvastaisista asioista. Minä hylkäsin ne ensin järjenvastaisina ajatuksina. Mutta Jumala tuli uudelleen ja puhui. Silloin ymmärsin, että asia on Jumalasta, ja että Hän on puhunut. Seurasin minulle tullutta Jumalan sanaa käytännössä ja tottelin Jumalaa. Tulin huomaamaan, että asia oli Jumalasta, vaikka ensin minun järkeni soti sitä vastaan kovastikin.
Jumalan tiet ovat monesti meille käsittämättömiä emmekä me voi niitä ymmärtää. Mutta meidän ei tarvitsekaan ymmärtää. Meidän asiamme on vain totella silloin kun Jumala puhuu meille ja tehdä Hänen tekojaan, Hänen Sanansa tekoja.
Johannes 14:12-14 "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän tekee niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin kuin ne, sillä minä menen Isän luo, ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isä kirkastettaisiin Pojassa. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, sen minä teen."
Ef 2:10 ”Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa niitä hyviä töitä varten, jotka Jumala on ennalta valmistanut, vaeltaaksemme niissä.”
Jeesuksen teot olivat maailmalle ja uskonnollisille ihmisille järjenvastaisia tekoja. Niin on myös Jeesusta seuraavan Jeesuksen tekoja tekevän uskovan teot maailmalle ja uskonnollisille ihmisille järjenvastaisia tekoja.
Raamattu antaa esimerkkejä järjenvastaisista asioista, jotka kuitenkin ovat olleet Jumalan vaikuttamia ja tekemiä. Voidaan ottaa esimerkiksi Filippos, jolle Herra puhui autiosta tiestä. Hänen tuli lähteä herätyksen keskeltä ja jättää ihmiset ja mennä autiolle tielle. ”Miksi ihmeessä autiolle tyhjälle tielle?” Filippos totteli Herran käskyä. Siitä oli seurauksena, että Filippos sai johdattaa erään avainasemassa olevan miehen pelastukseen sisälle. Tämän miehen pelastuksella oli kauaskantoiset seuraukset. Kysymyksessä oli Etiopian kuningattaren hoviherra.
JÄTIN "HERÄTYKSEN" JA LÄHDIN "AUTIOLLE TIELLE"
Jumala puhui minullekin kerran "autiosta tiestä". Minun tuli lähteä "herätyksen keskeltä" ihmisvilinästä ja mennä "autiolle tielle". Kerron tapauksen.
Työmaallani oli paljon ylitöitä. Olin tehnyt periaatepäätöksen; en koskaan kieltäytyisi ylitöistä. Tahdoin olla lojaali yritykselle ja työnjohtajallemme. Ylityökorvaus ei yleensä näkynyt tilissä koska nouseva veroprosentti yleensä söi koko lisäansion, jonka ylitöistä sai. Saattoi käydä niinkin, että ylityö vähensi normaalia tiliä. Sain joskus jopa vähemmän käteen netto, silloin, kun olin tehnyt ylitöitä. Raha ei siis voinut olla ylityömotiivi. No, asiaan.....
Oli lauantai aamu. Olimme ylitöissä. Olin ollut työmaalla muutaman tunnin kun Pyhä Henki käski minun lopettaa työni ja ajaa kotiin. Ihmettelin Herralle, että miksi ihmeessä minun pitää lähteä kotiin ja pettää työnjohtajani. Olinhan lupautunut hänelle ylitöihin. En ollut koskaan lähtenyt kesken ylitöiden kotiin. Tuntui todella vaikealta keskeyttää ylityöt. Ajattelin, että mikäli tämä kehotus keskeyttää työpäivä ja ajaa kotiin on Jumalasta, Herra hoitaa asian niin, että työnjohtajamme ei joudu vaikeuksiin. Niin panin sen merkiksi Jumalalle.
Menin työnjohtajan luokse. Sanoin hänelle, että minä keskeyttäisin työni ja lähtisin kotiin, jos se olisi mahdollista ja hän lupaa. Työnjohtaja totesi, että hänellä ei ole mitään hätää vaikka minä lähdenkin kotiin. Hän oli nimittäin pyytänyt liikaa väkeä töihin siltä varalta, että joku tai jotkut eivät lupauksestaan huolimatta kuitenkaan tulisi töihin. Näin hän tahtoi varmistaa, että hänellä olisi riittävästi työväkeä. Aikaisemmin oli joskus käynyt niin, että joku tai jotkut eivät lupauksistaan huolimatta olleetkaan tulleet töihin. Se taas oli saanut työnjohtajan vaikeuksiin. Tuotanto kun oli riippuvainen siitä, että määrätty määrä työväkeä on paikalla.
Nyt työnjohtaja sanoi, että kaikki lupautuneet työntekijät ovat tulleet töihin. Siksi hänellä on nyt liikaa väkeä, eikä kaikille ole töitä. Minä voisin lähteä kotiin hyvällä omallatunnolla. Niin lähdin kotiin.
Tultuani kotiin ihmettelin, että miksi ihmeessä minä olen tullut tänne tyhjään asuntoon. Se tuntui nyt järjenvastaiselta ja erehdykseltä. Kysyin Herralta, että miksi minun piti keskeyttää työpäivä ja tulla tyhjään asuntooni. Pyhä Henki sanoi: "Kohta se selviää." Niin jätin asian pohtimisen.
Hetken kuluttua ovikello soi. Oven takana seisoi kaksi henkilöä. Ymmärsin, että näiden ihmisten tähden minun piti tulla kotiin, jotta tapaisin heidät. Sain hyvän keskustelun näiden ihmisten kanssa uskon asioista. Ymmärsin, että Pyhä Henki lähetti minut kotiin todistamaan näille ihmisille. Hän tiesi, että he tulisivat kotiini. Hän tahtoi, että julistaisin heille evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta.
Myöhemmin aloin kyseenalaistaa Jumalan johdatusta tässä tapauksessa. Ajattelin sen olleen vain yhteensattuma. Sain kohta tämän jälkeen Jumalalta sanan Filippoksen johdatuksesta jättää herätys ja ihmisvilinä ja mennä autiolle tielle (Apt 8:26-35). Koin, että minun "herätys ja ihmisvilinä" oli työmaani. Autio tie oli minun tyhjä koti. Mutta siellä oli (sinne tuli) henkilöitä, joille Herra tahtoi antaa sanaansa. Ja minun tuli olla Hänen sanansaattajana. Olin Filippos Gassaan johtavalla tiellä. Olin siunattu. Herran tottelemisesta seuraa ilo. Minä iloitsin tästä tapauksesta ja Herran johdatuksesta.
OTA LOMPAKKO MUKAAN
Pyhä Henki todellakin puhuu uskovalle ja johdattaa häntä, joskus aivan odottamattomasti yllättävissäkin tilanteissa. Näyttää siltä, että Herra on kiinnostunut kaikista uskovan elämään liittyvistä asioista. Hän tahtoo auttaa ja johdattaa meitä meidän parhaaksemme myös pienissä asioissa. Tämä kokemukseni todistaa siitä.
Eräänä iltapäivänä minulle tuli eräs pieni asia toimittaa. Sen johdosta minun tuli ajaa autolla lyhyt muutaman kilometrin matka kaupungin laitamilla. Koska en kävisi kaupassa, en tarvitsisi rahaa. Poliisitkaan eivät olleet koskaan pysäyttäneet minua näillä alueilla, niin en tarvitsisi ajokorttiakaan. Yleensä minulla oli aina lompakko mukana. Mutta tällä kertaa päätin jättää lompakon kotiin.
Ollessani eteisessä panemassa kenkiä jalkaan, Pyhä Henki sanoi yllättävästi ja hämmästyttävän selvästi: "Ota lompakkosi mukaan, sinä tarvitset sitä. Poliisi on tiellä ja pysäyttää sinut ja kysyy ajokorttiasi." Minä tiesin nyt, että tällä kertaa Poliisi on tiellä ja pysäyttää minut koska Pyhä Henki sanoo sen. Se oli tieto tästä asiasta, joka tuli minun henkeeni.
Mutta tästä huolimatta minä järkeilin itselleni, ettei Poliisi voi pysäyttää minua koska se ei ollut ennenkään pysäyttänyt minua vaikka olin ajanut täällä autolla vuosikausia. Niin miten sitten Poliisi olisi pysäyttämässä minua juuri nyt ja näin lyhyellä matkaa? Lähdin asunnostani ilman lompakkoa ja ajoin tielle. Kuitenkin tiesin, että jossakin lyhyen matkani varrella on ratsia ja Poliisi pysäyttää minut. Odotin vain, että missä Poliisi olisi.
Muutaman kilometrin ajon jälkeen Poliisi oli kadulla ja viittasi minut pysähtymään. Poliisi kysyi ajokorttiani, ja sitä minulla ei sattunut justiinsa tällä kertaa olemaan mukana. Tästä syntyi Poliisille lisätyötä koska he joutuivat ottamaan selvää, onko minulla ajokorttia. Jouduin istumaan autossa pitkään kunnes Poliisi tuli ja sanoi, että voin jatkaa.
Minua harmitti se, että en ollut totellut Pyhän Hengen kehotusta ottaa lompakko mukaan. Pyysin Herralta anteeksi tätä tottelemattomuutta.
KIITOS SEURAKUNNALLE JA SEN JOHTAJILLE.
KEHOTUS SEURAKUNNILLE JA NIIDEN JOHTAJILLE.
Tahdon tähän lopuksi kiittää seurakuntaa, jonka yhteydessä tulin uskoon ja täytyin Hengellä, sen johtohenkilöitä siitä, että he kutsuivat seurakuntaan armoitettuja julistajia, jotka opettivat Pyhästä Hengestä ja armolahjoista niin, että minäkin sain uskon julistetun Sanan kautta Pyhän Hengen täyteydestä ja sain myös kokea sen.
Toivon, että mikäli tätä todistustani lukee jonkun seurakunnan johtohenkilö, sinä huolehdit siitä, että jokainen, niin uusi kuin vanhakin uskova, saa Pyhän Hengen lahjan ja puhuu kielillä. Se on sinun tehtäväsi seurakunnan paimenena. Kutsu seurakuntaan armoitettuja julistajia ensin itse opetettuasi aiheesta ja rukoiltuasi uskovien puolesta, että he saisivat Pyhän Hengen. Mikäli tuloksia ei synny, eikä kukaan näytä täyttyvän Hengellä, kukaan ei puhu kielillä Hengessä eikä profetoi, on aika alkaa etsiä julistajia, joita Jumala käyttää näissä asioissa.
Pyhän Hengen täyteys oli ensimmäinen ja tärkein asia apostoleille. He johdattivat kaikki uudet uskovat Pyhän Hengen täyteyteen. Silloin tämä asia tulisi olla myös sinulle tärkeä, mikäli sinä olet Herran Jeesuksen Kristuksen seurakunnan palvelija. Jos et itse ole täyttynyt Pyhällä Hengellä, et puhu kielillä, lopeta heti saarnaamiset (Apt 1:4-5). Rukoile Pyhän Hengen täyteyttä ensin itsellesi. Tarvittaessa paastoa ja rukoile kunnes sinä puhut kielillä ja sinä tiedät täyttyneesi Hengellä.
Mikäli Jumala tahtoo käyttää sinua sananjulistajana, paimenena, evankelistana tai opettajana, Hän kastaa sinut Pyhässä Hengessä ja täyttää sinut Hengellään, ei kauan näiden päivien jälkeen. Sinun ei siis tarvitse kauan odottaa kun Pyhä Henki täyttää sinut ja sinä muutut. Sinusta tulee sellainen palvelija jollaiseksi Jumala on sinut tarkoittanut. Sinun tulee vaeltaa Jumalan sinulle ennalta valitsemissa ja valmistamissa teoissa. Siinä sinä olet riippuvainen Pyhästä Hengestä koska Hän johdattaa ja kuljettaa sinua näissä teoissa. Silloin sinä olet tehokas ase Jumalan kädessä koska Hän on sinussa ja sinun kanssasi ja hallitsee sinua kokonaan uudella tasolla. Jumala ei ole tarkoittanut ketään palvelijaansa palvelemaan Häntä ja Hänen seurakuntaansa ilman Pyhää Henkeä. Hän jopa kieltää sen.
Jos sinä otat tämän asian vakavasti ja alat etsiä ja rukoilla Pyhän Hengen täyteyttä, sinä täytyt Hengellä. Silloin se, että sinä keskeytit hengellisen työsi ja pyysit Jeesukselta Kristukselta Hengen täyteyttä, tulee sinulle suureksi siunaukseksi ja niille ihmisille, jotka sinua kuuntelevat. Jumalan työ edistyy Pyhän Hengen Voiman kautta: "Ei omin ihmisvoimin, vaan Hengellä Jumalan."
Tämä ei ole pieni vähäpätöinen asia jonka seurakunta ja sen palvelija voi ohittaa olan kohautuksella. Pyhä Henki uskovassa on Jumalan suunnitelma ja tahto jokaiselle uskovalle. Siksi Pyhää Henkeä ei voi ohittaa tarpeettomana.
Kuuntele Yli-Vainion saarnat tästä aiheesta. Erikoisesti saarna "Jumalallisen voitelun merkitys".
Mikäli seurakunnassa on ristiriitoja, ja jopa tietoista syntiä, nämä asiat tulee ensin panna raamatulliseen järjestykseen. Tässä on joskus oltava kova jotta uskovat saadaan sisälle Jumalan tahtoon ja Jumala pääsee ilmestymään. Pyhä Henki ei viihdy siellä, missä on syntiä, ja missä sitä hyväksytään. Pyhä Henki ei hyväksy syntiä, Hän ei tule synnin päälle synnin hyväksyjäksi. Hän tulee synnin poistajaksi ja vastustajaksi.
Mikäli sinä olet seurakunnan palveluksessa, mutta et tahdo raamatullisia Pyhän Hengen ilmenemismuotoja seurakunnassa, etkä etsi Herraa kokosydämisesti, tai pelkäät Pyhän Hengen ilmestymistä, et ole Jumalan tahdossa tässä asiassa seurakunnan vastuunkantajana. Anna niiden palvelijoiden, jotka tiedät täyttyneen Pyhällä Hengellä ja puhuvan kielillä, jotka ymmärtävät Pyhän Hengen merkityksen yksilöuskovan ja seurakunnan elämässä, opettaa seurakuntaa. Mikäli seurakunnassa on tällaisia uskovia, ja he puhuvat näistä asioista innolla, anna heille tilaa ja mahdollisuuksia puhua seurakunnalle. Nöyrä palvelija antaa tilaa Jeesukselle Kristukselle, Jumalan Sanalle. "Hänen tulee kasvaa mutta minun vähetä" (Joh 3:30). Jumalan Sanan tahdon tulee siis saada tilaa seurakunnassa.
Jumala tahtoo antaa Pyhän Hengen sinulle ja niille uskoville, joita sinä opetat, ja jotka ovat sinun vastuullasi. Jumala on ilmoittanut tämän tahtonsa Raamatussa. Älä siis vastusta Jumalaa. Seurakunta ja yksilöuskovat ilman Pyhän Hengen voimaa ovat uskonnollisia uskontoa harjoittavia ihmisiä. Jumala ei tahdo uskonnollista seurakuntaa. Jumala tahtoo seurakunnan, uskovia, jotka palvelevat Häntä Pyhän Hengen elävässä Voimassa.
Herran Voima vaikutti niin, että Jeesus paransi sairaat (Luuk 5:17). Sama voima on annettu Jumalan seurakunnalle Pyhässä Hengessä.