JUMALA KUULEE RUKOUKSIA

Olin vasta tullut uskoon. Istuin kotikokouksissa uskovien seurakuntalaisten kanssa. Uskovat kertoivat kuinka Jumala kuulee rukouksemme ja vastaa niihin. He kertoivat omakohtaisia kokemuksiaan selvistä konkreettisista ja kiistattomista rukousvastauksista. Koska olin äsken tullut uskoon, minua nämä asiat kiinnostivat kovasti ja kuuntelin korvat höröllä. Uskovat sanoivat, että Jumalaa voi koetella, että kuuleeko Hän. Hänelle voi esittää konkreettisen pyynnön ja sitten odottaa rukousvastausta ja saa kokea, että Jumala kuulee ja vastaa. Joku jopa väitti, että Jumalalta voi pyytää rahaakin.

Minä päätin kokeilla toimiiko tämä "teologia" käytännössä ja minunkin kohdalla. Mietin, mitä pyytäisin ja mikä olisi kohtuullista pyytää. Päätin pyytää kohtuullisen summan rahaa. Summa ei siis olisi kohtuuttoman suuri mutta ei myöskään mitättömän pieni. Raha tulisi myös tulla täysin odottamattomasta lähteestä, josta en osaa odottaa mitään, jotta se olisi Jumalan kädestä tullut. Pyysin Jumalalta rukouksessa täsmällistä summaa. Panin Jumalalle myös aikarajan mihin päivään ja kellonaikaan mennessä Jumalan tulisi antaa pyytämäni rahasumma. Tämä jotta odottaminen loppuisi määrättyyn päivään ja kellonlyömään.  

En pyytänyt saadakseni Jumalalta ilmaista helppoa rahaa, en varmasti tahtonut hyötyä taloudellisesti tai rikastua Hänen kustannuksellaan ja jumalasuhteeni avulla. Raha itsessään ei ollut pyyntöni motiivi. Pyysin koska tahdoin kokea, että Jumala todellakin kuulee minua ja välittää rukouksistani ja että raha tulee Hänen kädestään eikä mistään muusta lähteestä.

Päiviä kului enkä saanut rukousvastausta. Rahaa ei tipahtanut postiluukusta eikä kenenkään tuntemattoman yllättävästi ojentamana. Rahakirjekuoriakaan ei lennellyt ilmassa käteeni. Päättelin mielessäni, että varmaan Jumala antaa rahan minuutin ennen asettamaani aikarajaa. Jumala kun ei myöhästy. Mutta nyt aikarajani, jonka olin asettanut, oli ohittunut.

Nyt minua jopa hävetti rahan pyyntöni ja kaduin sitä. Ajattelin, ettei Jumala pidä siitä, että uskovat pyytävät Häneltä rahaa ja että olin pahoittanut Jumalan mielen itsekkäällä rukouksellani.  Päätteli, ettei Jumala tietenkään anna rahaa eikä Häneltä voi pyytää rahaa. Jätin koko asian ja "unohdin" sen.

Matkustin Suomeen vanhempieni luokse. Rukouksestani oli nyt kulunut ehkä neljä viikkoa ja olin unohtanut ja jättänyt sen taakseni. En siis enää odottanut rukousvastausta tässä asiassa.

Eräänä päivänä isä toi minulle vanhoja -60 ja -70 luvuilta olevia pankkikirjoja, jotka olivat minun nimelläni. Isä pyysi minua lopettamaan tilit, ja että minä saisin pitää rahat, jotka mahdollisesti saan. Minulla oli siis rahaa Pankissa.

Tutkimme yhdessä pankkikirjoja ja totesimme nauru suussa, että "onhan siellä muutama markka". Yhdellä tilillä oli ehkä viisikymmentä penniä, toisella tilillä oli kokonainen markka ja kolmannella tilillä oli yksi markka ja kaksikymmentä penniä. Ehkä korkojen kanssa saisin kokonaisen kympin, näin päättelimme hymy suin. Otin pankkikirjat ja päätin mennä Pankkiin kun seuraavalla kerralla käymme kirkonkylällä. 

Muutama päivä tämän jälkeen äiti lähti asioille kirkonkylälle. Hän pyysi minua mukaan. Äiti ajoi autoa ja minä istuin hänen vieressään "pelkääjän" paikalla.

Matkan aikana äiti pyysi minua ottamaan esille hänen laukkunsa, joka oli siinä minun jaloissani auton lattialla. Otin laukun syliini, jolloin äiti pyysi minua avaamaan sen. Sitten hän pyysi ottamaan esille hänen lompakkonsa ja ottamaan siitä viisisataa markkaa rahaa. Minä ihmettelin, että miksi ja mitä sinä tarkoitat. Äiti selitti: "Isä on käskenyt minun antaa sinulle viisisataa markkaa rahaa, niin ota nyt se raha siitä lompakosta." Ihmettelin äidille, että miksi isä tahtoo antaa minulle viisisataa markkaa. Isä ei ollut koskaan aikaisemmin antanut minulle rahaa pyytämättä, enkä minä ollut isommasti koskaan edes pyytänyt häneltä rahaa. Äiti sanoi, ettei hän tiedä miksi isä tahtoo antaa minulle viisisataa markkaa, ja että hän on vain saanut isältä käskyn antaa raha minulle.

Nyt muistiini tuli heti Jumalalle esittämäni pyyntö rahasta. Totesin kuitenkin, ettei tämä summa ole se, mitä olin pyytänyt, niin se ei sitten ole Jumalalta eikä rukousvastaus rukoukseeni koska summa ei täsmää lähellekään. 

Kirkonkylällä äiti meni omille asioilleen ja minä astuin sisälle Pankkiin. Panin pankkikirjat kassaneidin eteen tiskille ja kerroin lopettavani tilit. Kassaneiti alkoi näppäillä tietokoneen näppäimiä. Sitten hän alkoi latoa satasia tiskille eteeni. Olin osannut odottaa kympin, ehkä pari kymppiä, mutta nyt kassaneiti latoi satasia eteeni tiskille. Minä katsoin sitä touhua ihmetellen, että mitä rahoja hän latoo eteeni, tässä täytyy nyt olla joku erehdys, ja miten ihmeessä muutama markka on kasvanut korkoa satoja markkoja.

Kun sitten astuin ulos Pankista ja laskin rahat, totesin; viisisatanen, jonka olin saanut äidiltä autossa, ja Pankissa saamani raha yhdessä, on täsmälleen se summa, jonka olin pyytänyt Jumalalta.

Silloin minä iloitsin valtavasti. Koin, että Jumala kuuli sittenkin ja antoi minulle siitä vahvistuksen. Ilo oli siinä, että Jumala näkee minut, kuulee ja huomioi minut. Suurin ilo oli kuitenkin siinä, että raha tuli Jumalalta Hänen kädestään eikä ihmisiltä. Kukaan ihminen ei tiennyt rukouksestani. Riemuitsin siitä, että minulla on yhteys Jumalaan ja Jumala välittää minusta kuulee rukoukseni. Raha ei siis ollut ilon aihe vaan Jumala itse ja jumalasuhteeni. 

Siellä Pankin pihalla ylistellessäni Jeesusta, Pyhä Henki sanoi selvästi: "Minä kuulen sinun rukouksesi ja vastaan niihin, mutta älä aseta minulle aikarajoja."

Ps 37:3-5 "Luota Herraan ja te hyvää, asu maassa ja noudata totuutta. Olkoon ilosi Herrassa, niin hän antaa sinulle mitä sydämesi pyytää. Anna tiesi Herran haltuun ja luota häneen, niin hän sen tekee." 7 "Hiljenny Herran edessä ja odota häntä."