JUMALA KUULEE RUKOUKSIA

Olin vasta tullut uskoon. Istuin kotikokouksissa uskovien seurakuntalaisten kanssa. Uskovat kertoivat kuinka Jumala kuulee rukouksemme ja vastaa niihin. He kertoivat omakohtaisia kokemuksiaan selvistä konkreettisista ja kiistattomista rukousvastauksista. Koska olin äsken tullut uskoon, minua nämä asiat kiinnostivat kovasti ja kuuntelin korvat höröllä. Uskovat sanoivat, että Jumalaa voi koetella, että kuuleeko Hän. Hänelle voi esittää konkreettisen pyynnön ja sitten odottaa rukousvastausta ja saa kokea, että Jumala kuulee ja vastaa. Joku jopa väitti, että Jumalalta voi pyytää rahaakin.

Minä päätin kokeilla toimiiko tämä "teologia" käytännössä ja minunkin kohdalla. Mietin mitä pyytäisin ja mikä olisi kohtuullista pyytää. Päätin pyytää kohtuullisen summan rahaa. Summa ei siis olisi kohtuuttoman suuri mutta ei myöskään mitättömän pieni. Raha tulisi myös tulla täysin odottamattomasta lähteestä, josta en osaa odottaa mitään, jotta se olisi Jumalan kädestä tullut. Pyysin Jumalalta rukouksessa täsmällistä summaa. Panin myös aikarajan mihin päivään ja kellonaikaan mennessä Jumalan tulisi antaa pyytämäni rahasumma. Tämä jotta odottaminen päättyisi määrättyyn päivään ja kellonlyömään.  

En pyytänyt saadakseni ilmaista helppoa rahaa, en varmasti tahtonut hyötyä taloudellisesti tai rikastua Jumalan ja jumalasuhteeni avulla. Raha itsessään ei ollut pyyntöni motiivi. Tahdoin kokea, että Jumala todellakin kuulee minua ja välittää rukouksistani, ja että raha tulee Hänen kädestään eikä mistään muusta lähteestä.

Päiviä kului enkä saanut rukousvastausta. Rahaa ei tipahtanut postiluukusta eikä kenenkään tuntemattoman yllättävästi ojentamana. Rahakirjekuoriakaan ei lennellyt ilmassa käteeni. Päättelin mielessäni, että varmaan Jumala antaa rahan minuutin ennen asettamaani aikarajaa. Jumala kun ei myöhästy. Mutta nyt aikarajani, jonka olin asettanut, oli ohittunut.

Nyt minua jopa hävetti rahan pyyntöni ja kaduin sitä. Ajattelin, ettei Jumala pidä siitä, että uskovat pyytävät Häneltä rahaa ja että olin pahoittanut Jumalan mielen itsekkäällä rukouksellani. Päätteli, ettei Jumala tietenkään anna rahaa eikä Häneltä voi pyytää rahaa. Jätin koko asian ja "unohdin" sen.

Matkustin Suomeen vanhempieni luokse. Rukouksestani oli nyt kulunut ehkä neljä viikkoa ja olin unohtanut ja jättänyt sen taakseni. En siis enää odottanut rukousvastausta tässä asiassa.

Eräänä päivänä isä toi minulle kolme vanhaa 1960 ja 1970 luvun pankkikirjaa, jotka olivat minun nimelläni. Isä pyysi minua lopettamaan tilit, ja sanoi, että saan pitää rahat, jotka mahdollisesti saan. 

Tutkimme yhdessä pankkikirjoja ja totesimme nauru suussa, että "onhan siellä muutama markka". Yhdellä tilillä oli ehkä viisikymmentä penniä, toisella tilillä oli kokonainen markka ja kolmannella tilillä oli yksi markka ja kaksikymmentä penniä. Ehkä korkojen kanssa saisin kokonaisen kympin, näin päättelimme hymy suin. Minulla oli siis rahaa Pankissa. Otin pankkikirjat ja päätin mennä Pankkiin kun seuraavalla kerralla käymme kirkonkylällä. 

Muutama päivä tämän jälkeen äiti lähti asioille kirkonkylälle. Hän pyysi minua mukaan. Äiti ajoi autoa ja minä istuin hänen vieressään "pelkääjän" paikalla.

Matkan aikana äiti pyysi minua ottamaan esille hänen laukkunsa, joka oli siinä minun jaloissani auton lattialla. Otin laukun syliini, jolloin äiti käski minua avaamaan sen. Sitten hän pyysi ottamaan esille hänen lompakkonsa ja ottamaan siitä viisisataa markkaa rahaa. Minä ihmettelin, että miksi ja mitä sinä tarkoitat. Äiti selitti: "Isä on käskenyt minun antaa sinulle viisisataa markkaa rahaa, niin ota nyt se raha siitä lompakosta." Ihmettelin äidille, että miksi isä tahtoo antaa minulle viisisataa markkaa. Isä ei ollut koskaan aikaisemmin antanut minulle rahaa pyytämättä, enkä minä ollut isommasti koskaan edes pyytänyt häneltä rahaa. Äiti sanoi, ettei hän tiedä, ja että hän on vain saanut isältä käskyn antaa raha minulle.

Nyt muistiini tuli heti Jumalalle esittämäni pyyntö rahasta. Totesin kuitenkin, ettei tämä summa ole se, mitä olin pyytänyt, niin se ei sitten ole Jumalalta eikä rukousvastaus rukoukseeni koska summa ei täsmää lähellekään. 

Kirkonkylällä äiti meni omille asioilleen ja minä astuin sisälle Pankkiin. Panin pankkikirjat kassaneidin eteen tiskille ja kerroin lopettavani tilit. Kassaneiti alkoi näppäillä tietokoneen näppäimiä. Sitten hän alkoi latoa satasia tiskille eteeni. Olin osannut odottaa kympin, ehkä pari kymppiä, mutta nyt kassaneiti latoi satasia eteeni tiskille. Ja sitä latomista kesti. Minä katsoin sitä touhua ihmetellen, että mitä rahoja hän latoo eteeni, mistä nämä rahat tulevat, enhän minä ole tullut Pankkia ryöstämään, tässä täytyy nyt olla joku erehdys, ja miten ihmeessä muutama markka on kasvanut korkoa satoja markkoja.

Kun sitten astuin ulos Pankista ja laskin rahat, totesin; viisi satanen, jonka olin saanut äidiltä autossa, ja Pankissa saamani raha yhdessä, on täsmälleen se summa, jonka olin pyytänyt Jumalalta.

Silloin minä iloitsin valtavasti. Koin, että Jumala kuuli sittenkin ja antoi siitä vahvistuksen. Ilo oli siinä, että Jumala näkee, kuulee ja huomioi minut. Suurin ilo oli kuitenkin siinä, että raha tuli Jumalalta Hänen kädestään eikä ihmisiltä. Kukaan ihminen ei tiennyt rukouksestani. Riemuitsin siitä, että minulla on yhteys Jumalaan, ja että Jumala välittää minusta ja kuulee rukoukseni. Raha ei siis ollut ilon aihe vaan Jumala itse ja jumalasuhteeni. 

Siellä Pankin pihalla ylistellessäni Jeesusta, Pyhä Henki sanoi selvästi: "Minä kuulen sinun rukouksesi ja vastaan niihin, mutta älä aseta minulle aikarajoja."

Ps 37:3-5 "Luota Herraan ja te hyvää, asu maassa ja noudata totuutta. Olkoon ilosi Herrassa, niin hän antaa sinulle mitä sydämesi pyytää. Anna tiesi Herran haltuun ja luota häneen, niin hän sen tekee." 7 "Hiljenny Herran edessä ja odota häntä."

RUKOUSVASTAUKSEN VALMISTAMINEN

Joskus uskovilla on vaikea rukoilla asioita uskossa. Tämä johtuu siitä, että me emme tunne Elävää Jumalaa ja Hänen mahdollisuuksiaan tarpeeksi hyvin. "Meidän Jumalamme" on usein vajava Jumala. Ajattelemme ehkä Jumalan yllättyvän rukouspyynnöistämme. Mutta Jumala tietää paljon etukäteen mitä sinä ja minä pyydämme Häneltä, ja koska me pyydämme. Hän tietää jo ennen meidän syntymäämme kaikki koko tulevan elämämme aikana esittämämme rukoukset Hänelle. Siksi Hän kykenee valmistamaan rukousvastaukset paljon ennen kuin ne Hänelle puhutaan.

Kukaan ei koskaan, eikä milloinkaan, esitä Jumalalle pyyntöä, joka tulee Hänelle yllätyksenä. Hän tietää ne ennen kuin ne Hänelle esitetään. Siksi ... 

Käsitämme, että Jumala oli valmistanut tämän rukousvastauksen minun ollessa vielä lapsi. Hän tiesi, että minä tulisin uskoon Helmikuussa vuonna 1992 ja että rukoilisin em. rukouksen kohta uskoon tuloni jälkeen. Hän oli alkanut valmistamaan tätä rukousvastausta jo 1960 luvulla. Koska pankkitilieni rahat eivät riittäneet, Pyhä Henki valmisti isäni antamaan puuttuvan summan, joka oli täsmälleen viisi sataa markkaa. En usko, että isäni antama raha ja pankkitileilläni oleva raha oli sattumaa, että summat täsmäsivät, ja että sain ne samanaikaisesti. Ne olivat Jumalan valmistama rukousvastaus minulle. 

Väitän myös, että Pyhä Henki pani uskovat kertomaan rukouksen mahdollisuuksista. Heidän todistuksensa rukousvastauksista oli siis Jumalan Hengen vaikuttamaa todistamista. Pyhä Henki vaikutti sitten minussa, että rukoilin ko. rukouksen. Rukoukseni oli siis Jumalan Hengen vaikuttama pyyntö. Siksi siihen tuli myös vastaus Jumalalta. Jumala tahtoi tällä tavalla käytännön kokemuksen kautta opettaa minua.

Tahtoisin vielä tähän loppuun todeta, että alussa mainitsemassani kotikokouksessa oli Pyhän Hengen läsnäolo ja johdatus. Jumalan läsnäolossa uskovilla on uskoa rukousvastauksiin koska Pyhä Henki on uskon Henki ja vaikuttaa ja antaa uskoa.

Jumalan läsnäolossa on myös Hänen Sanansa, joka myös on uskon Sana. Siksi se, joka tavoittelee uskoa, tulee tavoitella Jumalan, Herran Jeesuksen Kristuksen, läsnäoloa elämäänsä.

Matt 18:19-20 "Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä sopii keskenään mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.”

Apt 2:1-2 "Kun helluntaipäivä oli tullut, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä tuli taivaasta humaus, niin kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko huoneen, jossa he istuivat." ... "4 ja he täyttyivät kaikki Pyhällä Hengellä"

1 Tim 1:14 "Meidän Herramme armo on ollut ylenpalttinen vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa."

Uskosta osaton ihminen ei rukoile uskossa koska hän ei tunne Jumalaa ja hänen elämästään puuttuu Jumala ja siksi myös usko.

Uudestisyntynyt uskova voi rukoilla uskossa koska hänen elämässään on Jumala: Uskon Henki ja Sana ja hän tuntee Jumalaa.

VAI RAKENNAT SINÄ MÖKIN, HAH HAA!! KYLLÄ VARMASTI, HAH HAA!

Muistan joskus lukeneeni tai kuulleeni jonkun selitystä siitä, miksi tytöt leikkivät mielellään nukeilla ja kotia ja pojat leikkivät autoilla ja kaivinkoneilla ja miksi pojat rakentavat mielellään koijia. Tämä perustuu luomisjärjestykseen.

Jumala loi ensin miehen ja sitten naisen. Mies on perheen pää ja johtaja. Mies vastaa elatuksen hankkimisesta perheelleen ja nainen hoitaa lapset. Perheelle elatuksen hankkiminen on siis ensisijassa miehen vastuulla. Sitten miehen vastuulla on myös kodin hankkiminen ja rakentaminen perheelleen. Tämä on miehenpuolelle luonnollista. Siksi pojat rakentavat pieniä mökkejä, tai koijia, miksi niitä nyt kutsutaankin. 

Minä olin 15 -16 -vuotias poika. Kotimme pihalla tontin reunalla oli pieni lautaläjä ja joitakin paksumpia parruja. Tutkin lautaläjää ja totesin, että niistä ehkä tulee pieni mökki. Minua rakentaminen kiinnosti kovasti ja päätin pyytää isältä, että hän antaisi puuläjän minulle, jotta voisin rakentaa niistä mökin. Menin isän luokse ja esitin hänelle pyyntöni. Isä sanoi, että saan ottaa laudat, koko läjän, ja tehdä niistä mitä tahdon. 

Aloitin työn yksin koska minulla ei ollut kaveria, joka olisi auttanut. Kaksosveljeni ja hänen kaverinsa tulivat katsomaan puuhiani ja kysyivät mitä sinä teet. Kerroin heille, että rakennan mökin ja pyysin heiltä apua. Mökin rakentaminen yksin ilman apua on ymmärrettävistä syistä vaikea. He nauroivat minua ja aikomustani rakentaa mökki. Heidän mielestään minä en osaa rakentaa enkä pystyisi saamaan sitä valmiiksi, niin että siitä tulisi edes jonkunlainen mökki. Nauraen he lähtivät paikalta.  Kukaan heistä ei auttanut minua. 

Olin rakentanut jonkun aikaa ja vaikeuksia oli kasaantunut. Tarvitsin välttämättä apua. Mietin itsekseni kuka voisi auttaa. Silloin eräs naapurin poika tuli luokseni rakennustyömaalleni. Hän kysyi mitä sinä teet. Kerroin hänelle aikeeni ja vastaan tulleet vaikeudet. Hän sanoi tahtovansa auttaa minua mökin rakentamisessa. Ongelma oli kuitenkin se, että hän oli minua paljon nuorempi poika, ehkä 10 - 12 -vuotias. Ajattelin, kuinka hän voi auttaa, koska on lapsi. Mutta hänen avullaan sain rakennustolpat sekä kattorakenteet paikalleen. Mökki alkoi jo näyttää mökiltä. 

Veljeni ja hänen kaverinsa tulivat katsomaan mökin rakentamistani. Nyt heitä ei enää naurattanut kovinkaan paljon. Mutta kukaan heistä ei ryhtynyt auttamaan minua. Lyhyen katsauksen jälkeen he poistuivat omille teilleen. 

Tuohon aikaan Monopoli oli hyvin yleinen nuorten viihdyke ja peli. Pelasimme poikien kanssa Monopolia usein koko päivän koska peli otti todella paljon aikaa. Ongelma oli kuitenkin siinä kun sitä hyvää ja rauhallista pelipaikkaa ei tahtonut löytyä. 

Nyt mökkini oli valmistunut. Mökin sisätilat olivat n. 2 x 3,5 metriä. Peräseinälle rakensin sängyn. Joskus nukuin yön OMASSA mökissäni. Mutta veljeni ja hänen kaverinsa "miehittivät" mökin ja istuivat siinä pelaten Monopolia kaiket päivät. Minä tietysti olin joskus mukana pelaamassa. Nyt mökki kelpasi veljelleni ja hänen kavereilleen. Siitä kehittyi heti kylän poikien kokoontumispaikka. 

Mökissä on vietetty paljon aikaa ja monet Monopolipelit pelattu ja monet talo- ja hotellikaupat tehty ja monet rikastumiset ja vararikot koettu.

Kauan tämän jälkeen, kun olin jo aikuinen ja asuin Ruotsissa ja mökki oli vuosikymmenien varrella ränsistynyt, isoveljeni soitti minulle. Hän sanoi tekevänsä pihatöitä ja korjaavansa pihan ympäristöä. Hän kertoi, että rakentamani mökki on niin laho ja huonon näköinen, että hän tahtoo polttaa sen. Hän kysyi lupaa mökin polttamiseen. Minä hämmästyin sitä, että mökki on vielä pystyssä ja jäljellä. Minä tietysti lupasin hänen polttaa mökki.