ARMAHDETTU SYNTINEN(KÖ)?

Keskustelin kerran erään syntisen (uskosta osattoman) miehen kanssa. Hän tiesi uskon asioista hämmästyttävän paljon, mutta hän ei itse ollut uskossa. Hän esitti minulle kysymyksen, joka pysäytti minut. Hän kysyi:

"Miksi minun pitäisi tulla uskoon jos uskovakin on syntinen?”

Ihmettelin hänen kysymystään. Hän selitti: "Saarnaajat sanovat puhujanpaikalta jopa itseään ja uskovia seurakuntalaisia syntisiksi. Niin, he sanovat kylläkin uskovia armahdetuiksi syntisiksi, - Jeesukseen uskovia ihmisiä!?  Kyllä minä sen käsitän, että uskosta osattomana olen syntinen, - mutta että uskovanakin syntinen?" Minä en ymmärrä, miksi minun pitäisi tulla uskoon, jos uskovanakin olen SYNTINEN? 

Tästä johtuen olen miettinyt tätä asiaa ja huomannut, että hyvin monet saarnaajat kutsuvat itseään ja Kristuksen vanhurskauttamaa ja pyhittämää seurakuntaa armosta pelastetuiksi syntisiksi. Tämä toistuu hyvin usein. Tämä tällainen on Raamatun vastaista nöyristelyä. Saarnaaja luulee olevansa nöyrä kutsuessaan itseään armosta pelastetuksi syntiseksi. Jumalan Henki ei kuitenkaan iloitse sellaisesta "nöyryydestä". Se ei mitenkään kirkasta ja korota Jeesuksen sovitustyötä. Päinvastoin; se halventaa sitä.

Raamattu ei tunne käsitettä "armahdettu syntinen". Raamattu ei tunne myöskään käsitettä "armosta pelastettu syntinen". Sinä olet joko syntinen tai vanhurskas. Välimuotoa ei ole. Puhumme ihmisen asemasta Jumalan edessä Jumalan näkökulmasta katsottuna. Jos olet armahdettu, et voi olla syntinen. Olet silloin Kristuksessa Jeesuksessa vanhurskautettu Hänen nimessään ja veressään (Room 5:9, 1 Kor 6:11). Koska sinä olet vanhurskautettu, olet silloin vanhurskas, sillä Jumala on tehnyt sinusta vanhurskaan. Se on siis Jumalan teko ihmisessä. Hän vanhurskautti sinut. Nyt emme tietenkään puhu ihmisen suoritustasosta, mihin ihminen kykenee omalla hyvällä elämällään ja omilla hyvillä teoillaan tai voimallisella kilvoittelullaan. Puhumme Jumalan teosta Kristuksen ristillä meidän hyväksemme.

Oikeaa nöyryyttä on se, että olemme samaa mieltä Jumalan kanssa. Jumalan mielipide Jeesukseen uskovasta ihmisestä on; Uskova on armosta pelastettu vanhurskas ja pyhä Jumalan lapsi ja uusi ihminen. Vanha on kadonnut eikä enää edusta uskovaa Jumalan lasta. Kristuksessa Jeesuksessa ei kukaan voi olla syntinen. Ihminen on syntinen vain Jeesuksen Kristuksen ulkopuolella. Sisällä Kristuksessa jokainen ihminen on vanhurskas ja pyhä huolimatta oman kilvoittelun onnistumisen tai epäonnistumisen tasosta. Jos siis olet Kristuksessa Jeesuksessa, uskossa Jeesukseen, sinä olet vanhurskas ja pyhä Hänessä.   

Muutama perusasia

Tätä aihetta käsiteltäessä on ensisijaisen tärkeää tietää ja ottaa huomioon joitakin perusasioita, jotta voisi käsittää kirjoitustani. Otan ne tässä alussa lyhyesti esille. Perustelut tulevat tekstissä. 

Täällä Telluksella elää tänä päivänä kaksi ihmissukua.

1. Ensimmäisen Aadamin luonnolliset jälkeläiset. Nämä ihmiset ovat kaikki syntisiä huolimatta siitä, mitä ihmisrotua he edustavat, mitä uskontoa tunnustavat, ja miten ovat eläneet, mitä ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. He ovat kaikki syntisiä.

2. Toisen ja viimeisen Aadamin, Herran Jeesuksen Kristuksen, hengelliset jälkeläiset. He ovat uudestisyntyneet uskovat. He ovat kaikki kristityt Jumalan lapset. Nämä ihmiset ovat vanhurskaita ja pyhiä.

Kun kirjoitan Jeesukseen Kristukseen uskovista ihmisistä, puhun vanhurskaista ja pyhistä uskovista Jumalan lapsista. Kun puhun vanhurskaista ja pyhistä ihmisistä, puhun Jeesuksen Kristukseen uskovista Jumalasta syntyneistä Jumalan lapsista. Kun puhun syntisistä, puhun uskosta osattomista ensimmäisen Aadamin luonnollisista jälkeläisistä.

Puhuttaessa syntisistä ja/tai vanhurskaista, puhutaan siis kahdesta eri ihmissuvusta. Ja jotta voisi käsittää puhujan oikein, tulee tietää, kumman ihmissuvun edustajasta puhutaan. Tässä tekstissäni kirjoitan hengellistä.

Uskosta osaton ihminen on siis ensimmäisen Aadamin luonnollinen jälkeläinen. Hän on aina syntinen.

Uudestisyntynyt uskova on aina vanhurskas ja pyhä koska hän on Jumalasta syntynyt: Herran Jeesuksen Kristuksen hengellinen lapsi. Jumalasta syntyy vain vanhurskaita ja pyhiä ihmisiä. Jeesus Kristus on tullut Jumalasta Häneen uskovalle ihmiselle vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi. Jeesus Kristus on uskovan vanhurskaus ja pyhyys. Siksi Raamattu kutsuu uudestisyntyneitä uskovia vanhurskaiksi ja pyhiksi. 

ARMOSTA PELASTETTU USKOVA ON JUMALAN LAPSI

Uskova, armosta pelastettu syntinen, vai armosta pelastettu Jumalan lapsi? Kumpi näistä ilmaisuista on mielestäsi oikea ja raamatullinen määritelmä Jeesukseen Kristukseen uskovasta ihmisestä? Kirjoitan tästä aiheesta. Tämä kirjoitus on koottu useista eri aikana kirjoitetuista kirjoituksista. Siksi niissä esiintyy toistoja. Toivon, että otat huomioon tämän asian kun ryhdyt lukemaan tekstiä.

Usein esitetään väite uskovan syntisyydestä. Sanotaan, että uskova on armosta pelastettu syntinen. Uskova on kyllä armosta pelastettu, mutta hän ei ole syntinen. Ensimmäisen Aadamin jälkeläisenä jokainen uskoon tullut ihminen oli syntinen uskoon tuloonsa asti. Uskoon tulossa hän syntyi Jumalasta uudeksi ihmiseksi. Siksi hän on uskovana Jumalasta syntynyt Jumalan luoma uusi luomus, uusi ihminen. Jumalasta syntynyt Jumalan lapsi on aina vanhurskas ja pyhä. 

Jos väitteen "armosta pelastettu syntinen" tekijä olisi uskosta osaton, joka ei ymmärrä sovituksen Sanaa, eikä usko sitä, minä ymmärtäisin väitteen tekijää. Hän ei tiedä koska hän ei usko. Mutta kun uskovatkin väittävät itseään ja toisia uskovia syntisiksi. Silloin ollaan jo metsässä. Uskossa varttuneen henkilön tulisi tietää paremmin.

Käsitteillä "syntinen" ja "vanhurskas" ei tarkoiteta ihmisen omia tekoja tai tekemättä jättämisiä, niin että syntinen olisi paha ihminen, ja vanhurskas olisi sitten hyvä ihminen. Syntinen ei siis välttämättä ole paha ihminen, niin kuin mitä pahalla ihmisellä tarkoitetaan ihmisten puhekielessä. Vanhurskas ei myöskään tarkoita ihmistä, joka olisi päässyt synnittömyyden tilaan, niin että hän ei koskaan tekisi mitään syntiä. Vanhurskas ei siis ole omien saavutustensa perusteella synnitön.

Käsiteillä "syntinen" ja "vanhurskas" tarkoitetaan ihmisen ASEMAA Jumalan edessä (Room 5:1,18-19, Apt 13:39, Gal 3:24). Sinä olet joko syntinen, tai sinä olet vanhurskas. Tämä riippuu sinun asemastasi ja suhteestasi Jumalaan; oletko uskossa vai oletko uskosta osaton ihminen.

Uskoon tulossa syntisestä ihmisestä tulee vanhurskas. Lue em. jakeet. Hänen asemansa Jumalan edessä muuttuu syntisestä vanhurskaaksi. Tämä perustuu Jeesuksen suorittamaan täydelliseen sovitukseen. Ensimmäisen Adamin lankeemuksen tähden kaikista hänen jälkeläisistään, ts. kaikista ihmisistä, tuli syntisiä. Toisen ja viimeisen Adamin, Jeesuksen Kristuksen, kautta Jumala lahjoittaa puhdistuksen synneistä ja oman vanhurskautensa. Jeesuksen Kristuksen ”jälkeläinen”, ts. Jumalasta syntynyt ihminen, on Jumalan lapsi. Koska hän on Jumalasta syntynyt, hän on vanhurskas. Siksi ....

Älä koskaan kohtele, äläkä puhuttele, toista uskovaa syntisenä. Älä pidä edes itseäsi syntisenä. Et ole Jeesukseen uskovana syntinen uskova. Olet vanhurskas uskova. Älä milloinkaan astu Jumalan seurakunnan eteen ja puhuttele seurakuntaa syntisenä. Älä puhuttele seurakuntaa edes armosta pelastettuna syntisenä. Sellainen väite on Raamatun Sanan vastainen väite. Raamattu ei tunne armosta pelastettua syntistä. Raamattu tuntee armosta pelastetun Jumalan lapsen. Älä lisää Ef 2:5 ja 8 jakeisiin sanaa "syntinen". Sitä sanaa kun ei siellä ole.

Jumalan lapsi on vanhurskas ja pyhä koska hän on syntynyt Jumalasta ja hän omistaa Jeesuksen vanhurskauden uskon kautta Häneen. Jumalan lasta edustaa uusi luomus, ei hänen entinen minä, koska se kuoli syntisen uskoon tulossa. Uskoon tulossa siis syntinen aatami/eeva kuoli Jeesuksen ristillä Jeesuksessa Kristuksessa. Siinä samassa hetkessä syntyi uusi ihminen, Jumalan lapsi. Jumalan lapsi on aina vanhurskas ja pyhä koska se on Jumalasta. Jumalasta syntynyt ihminen, Jumalan lapsi, edustaa uskovaa, ei se entinen kuollut syntinen aatu/eeva. Kuollut ei voi edustaa ketään. Kuollut mikä kuollut!

Mihin sinä "syntinen uskova" perustat oppisi syntisestä uskovasta, koska sitä ei ole Raamatussa? Missä Raamatun sivulla Jumala, tai Jumalan palvelija, sanoo Jeesukseen uskovaa ihmistä syntiseksi? Jos sinä löydät kaksi jaetta, joissa uskovia kutsutaan syntisiksi, uskovat ovat syntisiä. Täytyy löytyä kaksi jaetta, jotta asia olisi vahvistettu. Yhden jakeen sanaan ei koskaan saa perustaa mitään oppia. Tämän Jumala on itse säätänyt. Jumalan Sana kokonaisuudessaan on totuus, ei yksi eikä edes kaksi jaetta. Oppimme tulee perustua Raamatun kokonaisilmoitukseen ja synkronisoitua yhdeksi totuudeksi koko Raamatun kanssa.

Seuraavien lyhyiden väittämien tueksi löytyy Raamatusta lukuisia jakeita. Raamatun mukaan:

1. Uskova on saanut puhdistuksen synneistään Jeesuksen verellä (1 Joh 1:7-9, Apt 3:19). Tämän seuraus: uskova on puhdas synnistä. Muussa tapauksessa Jeesus epäonnistui sovitustyössään ja temppelinsä puhdistuksessa. Silloin sovitus ja sen suorittaja olisi epätäydellinen. Minä en uskaltaisi väittää Jeesuksen epäonnistuneen. Sellainen väite tekisi Jeesuksesta epätäydellisen.

2. Uskova on vapautettu synnistä. Siksi hän on Jumalan palvelija. Hän ei harjoita tahallista jatkuvaa syntiä, eikä hän elä synnissä (Room 6:17-22). Uskova elää Kristuksessa Jeesuksessa, ei synnissä (1 Kor 1:30). Seuraus: uskova on Hänessä vapaa synnistä. Muussa tapauksessa Jeesus epäonnistui sovitustyössään.  

3. Uskova omistaa Jeesuksen vanhurskauden, ts. Jumalan vanhurskauden, uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Muussa tapauksessa Raamattu erehtyy tässä asiassa ja Jeesus on epäonnistunut sovitustyössään.

Koska uskova omistaa Jumalan vanhurskauden, hän ei voi olla enää syntinen. Hän on vanhurskas (1 Kor 5:21). ”Tuollaisia jotkut teistäkin olivat, mutta te olette antaneet pestä itsenne, te olette pyhitettyjä ja vanhurskautettuja Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengessä. Ettekö tiedä, että pyhät tulevat tuomitsemaan maailman (1 Kor 6:11, 2).

Raamattu todistaa: Jumalan vanhurskaus tulee uskovaan välittömästi kun hän uskoo Jeesukseen Kristukseen, tekee parannuksen synneistään ja tunnustaa ne Jeesukselle Kristukselle ja ottaa Hänet vastaan (Room 3:20-26, Gal 2:16, 13:38-39). Silloin Herra Jeesus Kristus tulee hänelle vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi (1 Kor 1:30-31). Silloin uskovan vanhurskaus ja pyhitys on Herra Jeesus Kristus. Hänessä ja Hänestä me kerskaamme.  

Sanotko sinä Jumalan puhdistamaa ja vanhurskauttamaa sekä pyhittämää ihmistä syntiseksi, ts. epäpyhäksi? "Ja taas ääni sanoi hänelle toistamiseen: "Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi" (Apt 10:15).

Raamatun mukaan uskosta osaton ihminen on syntinen ja uskova on vanhurskas. Uskovan vanhurskaus perustuu Jeesukselta saatuun lahjavanhurskauteen. Jumalan vanhurskaus on uskovassa Kristuksessa Jeesuksessa. Ihmisessä, jonka sydämessä Jeesus Kristus asuu (Joh 14:18,20,23), on Jumalan vanhurskaus. Jeesus on hänen vanhurskautensa. Koska Jeesus Kristus on myös lain täyttymys (vanhurskaus edellyttää sitä), uskovassa on lain täyttymys Kristuksessa Jeesuksessa (Room 8:3-4). ”Kristus on näet lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo” (Room 10:4). 

 

ENEMMÄN KUIN ARMAHDETTU SYNTINEN

Jeesus on meidän uskovien vanhurskaus (1 Kor 1:30, Room 8:3-4, 10:4, 2 Kor 5:21). Tämä on enemmän kuin olla armahdettu. Uskova saa synnit anteeksi kun hän uskoo Jeesukseen Kristukseen syntiensä sovittajana, tekee parannuksen ja tunnustaa ja hylkää syntinsä. Silloin Jeesuksen veri puhdistaa hänet kaikesta synnistä (1 Joh 1:7-9). Silloin uskova on puhdas synneistään.

Uskova on Jumalasta syntynyt Jumalan lapsi ja Jumalan luoma uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. Hän on siis uusi ihminen. Uuden ihmisen päälle Jumala pukee Jeesuksen täysin synnittömän elämän. Jumala lukee Jeesuksen ansion meidän hyväksemme. Se on Jumalan vanhurskaus. Se on se synnittömyys ja viattomuus ja puhtaus, joka sinulla ja minulla oli lapsena ennen kun olimme tehneet ensimmäisen synnin.

Mutta Jumalan vanhurskaus on enemmän. Se on Jumalan lain täyttäminen sen viimeistä piirtoa myöten. Jeesus Kristus täytti sataprosenttisesti Jumalan pyhän lain vaatimukset puhtaalla synnittömällä täydellisellä Jumalaa miellyttävällä elämällään (Room 8:3-4, Room 10:4). Jeesus siis teki sen, mihin sinä ja minä emme kyenneet, emmekä kykene. Hän eli synnittömän elämän, sellaisen elämän kuin sinun ja minun olisi pitänyt, ja pitäisi elää, miellyttääksemme Jumalaa omilla ansioillamme.

Tämän Jeesuksen ansion, synnittömän elämän ja lain täyttymyksen, Jeesuksen vanhurskauden, Jumala puki meidän päälle heti kun tulimme uskoon. Olemme siis yhtä vanhurskaita kuin mitä Herra Jeesus Kristus (toinen Adam) oli lihansa päivinä. "Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa" (1 Joh 4:17). Nyt Jumala näkee uskovan pukeutuneena Jeesuksen Kristuksen vanhurskauteen. Jeesuksen vanhurskaus on Jumalan vanhurskaus.  Jumalan vanhurskaus on meissä Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala itse sanoo omasta vanhurskaudestaan, että se on meidän vanhurskautemme, Herralta saatu (Jes 54:17, Room 3:20-24). Puhumme siis lahjavanhurskaudesta uskosta Jeesukseen Kristukseen.

 

TUHLAAJAPOIKA RIISUUTUI SYNNEISTÄÄN. ISÄ PUKI HÄNET PARHAISIIN VAATTEISIIN. 

Jeesus osoittaa tuhlaajapoika kertomuksellaan Jumalan suhtautumisen syntiseen, joka tulee hänen luokseen. Poika ei ehtinyt edes valmiiksi synnin tunnustuksessaan kun isä jo huusi: "Tuokaa nopeasti parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin" (luuk 15:22). Isällä oli kiire pukea poika parhaisiin vaatteisiin mitä talosta löytyi. Nämä parhaat vaatteet ovat Jumalan vanhurskaus. Tuhlaajapoika tuli Isän luokse. Tulemalla Isän luokse hän tunnusti ja hylkäsi syntinsä. Tunnustamalla ja hylkäämällä syntinsä hän riisuutui likaisista vaatteistaan, ts. pahoista teoistaan (Kol 3:9). Ymmärrämme, ettei kukaan pukeudu, eikä ketään pueta, juhlavaatteisiin ennen kuin hänen yltään on ensin riisuttu likaiset vaatteet. Ja sitten tietysti, suomalainen ainakin, menee ensin saunaan.

SAMOIN KÄVI JOOSUALLE

Myös Joosua riisuttiin saastaisista vaatteista (pahoista teoista, ts. synneistä) ja hänet puettiin juhlavaatteisiin.

"Riisukaa likaiset vaatteet hänen yltään". Ja hän jatkoi: "Katso, minä olen ottanut sinulta pois pahat tekosi, ja minä puetan sinut puhtaisiin vaatteisiin" (Sak 3:4-5). "Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin." Jumalan Pojan veri puhdistaa kaikesta synnistä.

Oliko Joosua likainen ja saastainen (lue syntinen) tämän jälkeenkin? Ja tämä oli VT:n aikana!

SYNTINEN TAI VANHURSKAS

Vanhurskaalla tarkoitetaan Jumalalle kelpaavaa ja otollista ihmistä. Jeesus oli vanhurskas. Jumalan vanhurskaudella tarkoitetaan Jeesuksen Kristuksen täysin synnitöntä Jumalaa miellyttävää elämää. Jokainen aikuinen ihminen on joko

1. Syntinen Jumalan vihollinen (Kol 1:21).

2. Vanhurskas ja pyhä Jumalan lapsi (Room 5:1, 1 Kor 1:2, 30, 6:11).

Välimuotoja ei ole. Jumalan lapsi on vanhurskas ja pyhä. Sinä siis olet joko vanhurskas ja pyhä, tai sinä olet syntinen. Jos olet syntinen, olet myös Jumalan vihollinen. Jos olet uudestisyntynyt Jumalan lapseksi (Joh 3:3-8), olet vanhurskas ja pyhä uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. Olet Kristuksessa välttämättä yhtä vanhurskas kuin Jeesus Kristus koska vanhurskautesi on Jeesuksen vanhurskaus.

Paavali erotti syntiset ja vanhurskaat toisistaan. Paavalille oli kahdenlaisia ihmisiä; syntisiä ja vanhurskaita. Ihminen ei voi olla samanaikaisesti syntinen ja vanhurskas. Hän on joko syntinen, tai hän on vanhurskas. Myös Herra Jeesus puhui syntisistä ja vanhurskaista erikseen (Luuk 15:7).

1 Kor 6:9-11 "Ettekö tiedä, etteivät vääryyden tekijät peri Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät haureelliset eivätkä epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, ei irstailijat eivätkä homoseksuaalisuuden harjoittajat, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit,  pilkkaajat eivätkä riistäjät peri Jumalan valtakuntaa. Tuollaisia jotkut teistäkin olivat, mutta te olette antaneet pestä itsenne, te OLETTE PYHITETTYJÄ JA VANHURSKAUTETTUJA  Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengessä."

Room 3:7 "Sillä jos Jumalan totuus minun valheeni vuoksi on tullut entistä selvemmin julki hänen kunniakseen, miksi minutkin VIELÄ tuomitaan SYNTISENÄ?"

Paavali luki itsensä vanhurskaiden joukkoon:

Gal 2:16 ”mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin OLEMME MEKIN uskoneet Kristukseen Jeesukseen TULLAKSEMME VANHURSKAIKSI uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.”

Tässä Paavali ottaa itsensä mukaan uskosta vanhurskaiksi tulleiden joukkoon: ”Olemme mekin uskoneet…tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen”. Uskova on välttämättä myös pyhä. Siksi Paavalikin oli pyhä;

Ef 3:8 "Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta".

Paavali uskoi tulleensa vanhurskaaksi ja pyhäksi uskosta Kristukseen. Pyhä on syntisen vastakohta. Paavalin sana: Olen syntisistä suurin koska olen SYNTISENÄ vainonnut Jumalan seurakuntaa (1 Tim 1:15) viittaa hänen aikaisempaan asemaansa syntisenä Jumalan edessä; ”Syntisistä suurin”. Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat syntisiä (Room 3:23). Paavali kuului vanhan ihmisensä puolesta Saulus Tarsolaisena kaikkien syntiä tehneiden ihmisten joukkoon. Hän oli silloin syntinen seurakunnan vainooja Saulus Tarsolainen. Saulus ei ollut uskossa Jeesukseen. Siksi hän oli syntinen. Mutta huomaa, mitä Paavali kirjoittaa tuossa jakeessa: ”Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin. Mutta minut armahdettiin” (1 Tim 1:15-16). Armahdettuna Saulus ei ollut syntinen vaan hän oli uskosta Kristukseen Jeesukseen vanhurskautettu ja pyhitetty vanhurskas ja pyhä.

Armahdetun ihmisen asema muuttuu välittömästi synnistä vapautetuksi. Eihän kukaan armahdettu vanki ole enää vanki. Hän on vapautettu vankilasta ja on nyt vapaa. Vapaudessa häntä ei kukaan puhuttele vankina. Armahdettu syntinen on ottanut vastaan toisen hänelle hankkiman synnin sovituksen ja sen tuoman vapauden ja nauttii nyt siitä. Hän on synnistä vapautettu. Hän on saanut syntinsä anteeksi ja pois pyyhityksi. Hän on vanhurskautettu ja pyhitetty (Room 3:19-26, 1 Kor 6:11, Heb 10:10). Jeesus maksoi hänestä lunastusmaksun ja lunasti hänet synnin vankilasta. Hän on uusi luomus ja vanha on kadonnut (2 Kor 5:17). Siksi hän ei uutena vapaana ihmisenä voi olla syntinen. Hän on vanhurskas ja pyhä synnistä pois erotettu ja Jumalan yhteyteen liitetty Kristuksessa Jeesuksessa. Jumala pyhittää uuden luomuksen itselleen elämään kanssaan ja palvelemaan Häntä.

Jumala  pyhitti/erotti myös Paavalin palvelukseensa. Se oli pyhitys, jonka Jumala suoritti hänelle ja hänessä (Apt 9:15, Room 1:1, Gal 1:15-16,1 Tim 1:12-15).

Jos me siis puhumme kaikkien syntiä tehneiden ihmisten joukkoon kuuluvasta entisestä vanhasta ihmisestämme, ensimmäisen Aadamin jälkeläisestä, voimme sanoa olevamme syntisiä. Mutta jos me puhumme uudesta luomuksestamme, uudesta ihmisestä, uskovasta Jumalan lapsesta, me puhumme vanhurskaasta ja pyhästä ihmisestä. Paavali viittasi Saulus Tarsolaiseen, joka varmasti oli syntinen. Mutta Saul kuoli Damaskon tiellä kohdatessaan Herran Jeesuksen Kristuksen. Raamattu osoittaa, että Paavali oli uusi luomus Kristuksessa. Kristuksessa hän oli vanhurskas ja pyhä Jumalan palvelija. Kristuksessa kukaan ei ole syntinen koska Kristuksessa on vain armahdettuja synnistä vapautettuja pelastettuja ihmisiä. Siksi Raamattu kehottaa meitä tuntemaan itsemme ja toisemme uuden ihmisen, uuden luomuksen, mukaan. Ei siis vanhan syntisen ihmisemme mukaan (2 Kor 5:14-17).

Et voi olla samaan aikaan armahdettu ja syntinen. Armahdettu ja pelastettu syntinen uskova on Raamatun Sanan vastainen väite. Olet armosta pelastettu Jumalan lapsi jos olet uskossa Jeesukseen Kristukseen (Ef 2:8, 19, 1 Joh 3:1). Koska olet pelastettu, olet myös Jumalan lapsi ja Jumalan perheen jäsen. Silloin asemasi Jumalan edessä on muuttunut syntisestä vanhurskaaksi ja pyhäksi. Paavali ymmärsi vanhurskauttamisen koska hän opetti sitä toisille. Paavalin selvä vanhurskauttamisoppi on: usko Jeesukseen ilman lain tekoja vanhurskauttaa ihmisen. Jumalan vanhurskaus tulee ihmiseen uskon kautta Jeesukseen (Room 3:21-22, Gal 2:16).

Ennen uskoa Jeesukseen on jokainen ihminen syntinen (Gal 3:22, Room 3:23). Uskosta osaton ihminen elää erossa Jumalasta. Siksi hän on syntinen. Uskova on liitetty Kristuksessa Jumalaan. Siksi uskova on pyhitetty ja pyhä. Käsitteet syntinen ja vanhurskas eivät tarkoita ihmisen suoritustasoa, niin että syntinen on paha ihminen, joka tekee pahaa, ja vanhurskas on sitten hyvä, omien saavutustensa puolesta, synnitön ihminen. Ei näin.

 

SYNTINEN TAI VANHURSKAS ON IHMISEN ASEMA JUMALAN EDESSÄ.

Se ei ole hänen hyvyytensä tai pahuutensa tason arviointi. Sinun asemasi on siis joko syntinen tai vanhurskas pyhän Jumalan silmissä ja Hänen edessään. Tämä riippuen siitä, oletko uskossa vai etkö ole uskossa. Elätkö Jumalan yhteydessä vai erossa Jumalasta. Siitä on kysymys.

Syntinen elämä ei tee kenestäkään syntistä, koska kaikista, niin hyvistä kuin pahoistakin ihmisistä, tulee heti syntisiä kun he rikkovat ensimmäisen kerran jotakin Jumalan käskyä vastaan. "Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla" (Room 3:23). "Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet, Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhden yhtäkään" (Room 3:12).  Kukaan ei siis ole hyvä Jumalan edessä. Siksi …

Kenestäkään ei tule vanhurskasta Jumalan edessä omalla hyvällä elämällään (Gal 2:16, 3:11, 22). Vanhurskaaksi tullaan yksinkertaisesti uskomalla Jeesukseen. Ihminen, joka ei usko Jeesukseen Kristukseen, on syntinen vaikka hän omasta, ja toistenkin mielestä, olisi hyvä ihminen. Se, että ihminen ei usko Jeesukseen, tekee hänestä syntisen Jumalan edessä koska silloin ihminen ei elä Jumalan yhteydessä Hänen kanssaan (Joh 16:8-9). Näin usko Jeesukseen muuttaa radikaalisti ihmisen aseman Jumalan edessä syntisestä vanhurskaaksi ja pyhäksi.

Uskomalla Jeesukseen saadaan synnit anteeksi ja pois pestyä. Sitten Jumalan vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen (Room 3:26). Tämä merkitsee sitä, että Jumala pukee Jeesuksen viattomuuden ihmisen päälle. Huomaa tämä! Tuhlaajapoika OLI syntinen. Syntiensä tähden hän OLI kuollut isälleen. Palaamalla Isän luokse katuen syntejään parannuksessa, isä armahti hänet heti. Näin pojasta tuli jälleen elävä. Jumala teki hänestä elävän. Välittömästi isä puki hänet, kuolleista eläväksi tulleen pojan, juhlavaatteisiin, ts. vanhurskautti hänet (Luuk 15:21-24, 32). Vertaa Ef 2:1-8.

Uskova on vanhurskas Kristuksessa Jeesuksessa koska hän on sovitettu ja hän on ottanut vastaan sovituksen (2 Kor 5:19-21). Sovituksen vastaan ottanut on ottanut vastaan Jumalan vanhurskauden. Omistamme siis Jeesuksessa Jumalan vanhurskauden (2 Kor 5:21, 1 Kor 1:30). Jumala kutsuu omaa vanhurskauttaan uskovan vanhurskaudeksi. Jes 54:17 "Tämä on Herran palvelijain perintöosa, tämä heidän vanhurskautensa, minulta saatu, sanoo Herra.”  Se on Jeesuksen viattomuus ja vanhurskaus.

Jeesuksen viattomuus on myös se Jumalan kirkkaus, jonka ihminen menetti syntiin lankeemuksessa (1 Ms 3:6-7, Room 3:23). Ennen syntiin lankeemusta ihminen oli synnitön ja viaton. Hänellä oli Jumalalta saatu Jumalan kirkkaus pukunaan. Tämän Jumalan kirkkauden, ts. Jumalan vanhurskauden, menettämisen seurauksena ihmisestä tuli syntinen.  Syntinen on ”alasti” Jumalan edessä. Syntiemme häpeä näkyy ja on paljastettua Jumalan edessä (Ilm 3:18).

Alastomuus, Jumalan vanhurskauden menettäminen, aiheuttaa ihmiselle syyllisyyttä ja pelkoa. Siksi ihminen syntisessä tilassaan pelkää ja pakoilee Jumalaa aivan niin kuin Aadam ja Eeva piiloutuivat Jumalalta (1 Ms 3:7-10). Uskomalla Herraan Jeesukseen syntinen saa synnit pois pyyhityksi ja Jumala pukee hänet menetettyyn puhtauteen ja viattomuuteen. Silloin uskovalla on rauha Jumalan kanssa (Room 5:1-2). Tuomitsevasta vihaisesta Jumalasta tuli rakastava Taivaan Isä. Uskova saa kokea Jumalan rakkauden ja armon syytösten ja tuomioiden pelon sijaan (Room 5:5, 8:15, 31-39, Tiit 2:11). "Pelkoa ei rakkaudessa ole, sillä täydellinen rakkaus karkottaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta" (1 Joh 4:18). Tämän menetetyn puhtauden ja Jumalan rakkauden on Herra Jeesus Kristus hankkinut meille takaisin ristin sovitustyönsä ja ylösnousemuksensa kautta. Hallelujaa, kiitos ja kunnia Jeesukselle!!!

Jeesus herätettiin kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden (Room 4:25). Syntisestä tulee VANHURSKAS uskosta Jeesukseen. "Koska siis olemme tulleet uskosta vanhurskaiksi, meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta (Room 5:1).

Tästä johtuen syntisestä tulee vanhurskas Jumalan edessä. Hän on vanhurskas koska JUMALA ON TEHNYT HÄNESTÄ VANHURSKAAN. Kuka uskova uskaltaa väittää Jumalaa vastaan ja sanoa itseään tai toista uskovaa syntiseksi? Minä en uskalla.

Tästä syystä uskovan ei tule puhua itsestään tai toisesta uskovasta syntisenä. Ei edes armosta pelastettuna syntisenä, koska Raamattu ei tunne tuota käsitettä.

Käsite ”Armosta pelastettu syntinen” halventaa Jeesuksen Kristuksen sovitustyötä, ellei se jopa mitätöi sitä. Jos Jumala on vanhurskauttanut meidät, me olemme vanhurskaita, emme syntisiä. Puhuttelemalla Jumalan seurakuntaa ja itseäänkin vanhurskaina ja pyhinä, kunnioitamme Herran Jeesuksen ristin sovitustyötä ja Jumalan meille lahjoittamaa vanhurskautta. Paavali puhutteli aina Herran omia uskovia vanhurskaina ja pyhinä.

Room 1:7, 1 Kor 1:2, 2 Kor 1:1, Ef 1:1, Fil 1:1, Kol 1:1-2.

SYNTINEN TEKEE SYNTIÄ JA VANHURSKAS TEKEE VANHURSKAUTTA

Nostakaamme lippu korkealle ja pitäkäämme itseämme, ja erikoisesti Jumalan seurakuntaa, vanhurskaana ja pyhänä Kristuksessa Jeesuksessa. Kun näin teemme, alamme ymmärtää, miksi meidän tulee pyrkiä pyhitykseen. Syntinen tekee syntiä, koska hän on syntinen (Room 6:17,20). Vanhurskas tekee vanhurskautta, koska hän on vanhurskas (Ilm 22:11, 1 Kor 6:11). Syntinen on vapaa vanhurskaudesta (Room 6:20).

Syntinen ei tee vanhurskautta tullakseen vanhurskaaksi. Se kun ei onnistu syntiseltä mitenkään. Vanhurskaaksi tuleminen edellyttää syntiseltä Jeesuksen ja Hänen ansionsa vastaan ottamista sekä uskoa Jeesukseen Raamatun ilmoittamalla tavalla. Tämä uskon vanhurskauden opettaminen uskoville on erikoisen tärkeä opinkappale kristinuskossa. Paavali käytti siihen paljon aikaa ja voimia seurakunnissa, joita hän rakensi, ja joissa hän opetti Jumalan sanaa. Paavali kirjoitti paljon uskon vanhurskaudesta myös seurakuntakirjeissään. Näistä kirjeistä tärkeimpiä ovat roomalaiskirje ja galatalaiskirje.

Edellä olevaan viitaten toteamme näin;

Jos joku opettaa vanhurskaalle, että hän on syntinen, niin vanhurskas, mikäli hän uskoo opetuksen, tekee syntiä. Hän tekee syntiä koska hän nyt uskoo, että hän on syntinen. Ja syntinen tekee tietenkin syntiä koska syntinen on synnin orja ja synnin palvelija. Syntiselle synnin tekeminen, ja siinä eläminen, on siis luonnollista elämää.

Muuten, muistui tässä mieleeni. Alussa mainitsemani henkilö sanoi tekevänsä syntiä, koska hän ei ole uskossa. Hän katsoi olevansa vapaa vanhurskaudesta ja vapaa tekemään syntiä uskosta osattomassa syntisessä asemassaan. Ja tämä on myös Raamatun ilmoitus. Ihminen on vapaa vanhurskaudesta syntisessä tilassaan. Jumala ei vaadi syntiseltä ihmiseltä vanhurskautta koska kaikki, mitä syntinen tekee uskosta osattomana, on hänelle syntiä. Koko hänen elämänsä on yhtä syntiä, eikä hän itse kykene vapauttamaan itseään synnistä. Mutta uskovalta odotetaan ja vaaditaan pyhitystä: synnistä pois pyrkimistä ja Jumalalle antautumista, Jumalan palvelemista, ts. vanhurskauden palvelemista ja niin myös vanhurskauden tekemistä.

"Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta. Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys" (Room 6:20,22). Huom! Synnistä vapautetun (vanhurskaan) hedelmä on pyhitys. Mutta jos hänelle taotaan päähän, että hän on syntinen, mitä hedelmää syntinen kantaa? 

Jos siis joku opettaa vanhurskaalle (Jeesukseen uskovalle), että hän on vanhurskas, niin vanhurskas, mikäli hän uskoo opetuksen, tekee vanhurskautta. Hän tekee vanhurskautta ja pyrkii pyhitykseen, Jumalalle antautumiseen, koska hän nyt uskoo, että hän on vanhurskas ja pyhä. Vanhurskas ihminen on synnistä vapautettu ja Jumalan palvelija. Hän huomaa, että hänen ei enää tarvitse elää synnin orjana synnin vankilassa synnin harjoittajana ja palvella syntiä. Hän palvelee synnistä vapautettuna Jumalaa, ja siksi myös vanhurskautta. Vanhurskaalle vanhurskauden tekeminen on luonnollista elämää. Hän karttaa syntiä ja hän elää pyhityselämää (Room 6:17-23).  

 

TAIVASKELPOISUUDEN PERUSTA ON JUMALAN VANHURSKAUS

Jokainen meistä haluaa varmasti päästä kerran taivaaseen. Ei kukaan halua joutua helvettiin. Mutta kuka pääsee taivaaseen ja kuka joutuu helvettiin? Päästäksemme kerran perille taivaaseen, meidän täytyy tulla Jumalan hyväksymiksi tämän elämän aikana. Jumalan hyväksymiä ihmisiä ovat vain vanhurskaat ihmiset. Pelastavan vanhurskauden saavuttamiseen meillä jokaisella on vain kaksi tietä.

1. SYNNITÖN ELÄMÄ    

Tämä tarkoittaa sitä, että sinä täytät Jumalan lain vaatimukset 100%:sesti. Sinun tulee elää yhtä synnittömästi kuin Herra Jeesus Kristus eli. Hän täytti lain 100%:sesti. Jos olet epäonnistunut edes yhdessä lain pienimmässä osassa, olet rikkonut Jumalaa vastaan. Jos et esim. ole rakastanut Herraa Jumalaa kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikella ymmärrykselläsi ja kaikella voimallasi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, olet jäänyt synnin alle (Luuk 10:25-27). Olet silloin syntinen ja matkalla helvettiin. 

 2. USKO JEESUKSEEN

Uskon kautta Jeesukseen sinä omistat Jeesuksen vanhurskauden Hänessä. Silloin olet vanhurskas ja olet Jumalan hyväksymä ja olet matkalla taivaaseen. Tämä edellyttää sitä, että sinä olet tehnyt tietoisen ratkaisun Herran Jeesuksen Kristuksen puoleen, uskot ja turvaat yksin Häneen ja Hänen ansioonsa hyväksesi. Olet tunnustanut Hänelle syntisi ja olet hylännyt ne. Olet pyytänyt ne anteeksi Herralta Jeesukselta Kristukselta. Olet ottanut omin sanoin Jeesuksen vastaan Herraksesi ja Vapahtajaksesi. Olet myös tunnustanut Jeesuksen Herraksesi vähintään yhdelle ihmiselle.

Kukaan ihminen ei pysty elämään synnittömästi. Siksi tie nr. 1 on suljettu Jumalan hyväksynnän saavuttamiseen. Tämä koskee jokaista ihmistä. Oman hyvän elämänsä kautta ei siis kukaan tule vanhurskaaksi ja Jumalan hyväksymäksi. Siksi Jumala on varannut meille toisen tien. Tiellä nr. 2 tulemme heti Jumalan hyväksymäksi ja vanhurskaaksi. Tämä tie vie taivaaseen. Se on ainut tie joka johtaa taivaaseen.

 

MILLÄ VANHURSKAUDEN PERUSTALLA PELASTUT?

Jos joku kysyisi sinulta: "Oletko sinä vanhurskas?" Mitä vastaat? Jos vastaat: "Kyllä, minä olen vanhurskas." Mitä vanhurskautta tarkoittaisit? Tarkoittaisitko sitä vanhurskautta, jonka olet saavuttanut elämällä synnittömästi? Oletko elänyt täysin synnittömästi? Tarkoittaisitko siis vaihtoehdon 1 vanhurskautta? Et varmasti tarkoittaisi. Et ole elänyt synnittömästi. Sinä tarkoittaisit vanhurskautta, jonka Jeesus Kristus hankki ja lahjoitti sinulle tullessasi uskoon? Eikö niin? Silloin vanhurskautesi, josta puhut, ei perustukaan sinun omiin ansioihisi. Vanhurskautesi on kokonaan toisella perustalla. Se ei perustu ollenkaan sinun onnistumisiisi, eikä epäonnistumisesikaan tee sitä mitättömäksi koska se on Jeesuksen ansio ja Hänen vanhurskautensa sinussa. 

Mutta silloinhan epäonnistunutkin syntinen ihminen voi tulla vanhurskaaksi ja Jumalan hyväksymäksi ja pelastua! Aivan, näin on! Sinun vanhurskautesi, johon viittaat, onkin toisen vanhurskaus? Se on lahja, jonka sinä olet saanut ilman omia ansioita? Se on nyt Jumalan edessä sinun omaisuutta. Tähän vanhurskauteen puettuna pääset kerran taivaaseen. Tämän Jumalan hyväksymisen ja vanhurskauden lahjan saa jokainen, joka uskoo Jeesukseen Raamatun ilmoittamalla tavalla. Tästä vanhurskaudesta tahdot sitten todistaa (Ps 40:10-11, 51:16, 71:15-16, 24).

Jos Herraan uskovana sanot itseäsi syntiseksi, mihin perustat väitteesi? Perustatko sen sinun epäonnistuneeseen vaellukseesi? Jos näin on, sinun oma epäonnistunut elämäsi on väitteesi ja uskosi perusta. Olet keskittynyt itseesi ja omaan syntisyyteesi. Ja koska omat saavutuksesi eivät sinua pelasta, olisiko mahdollista, että Jumala haluaisi sinun keskittyvän johonkin muuhun, sellaiseen perustaan, jolla sinä pelastut ja joka sinut pelastaa? Oletko jättänyt huomioimatta Jumalan sinulle lahjoittaman vanhurskauden? Etkö ole ottanut vastaan Jeesuksen sinulle hankkimaa lahjavanhurskautta? Siksikö sinä puhut omiin riittämättömiin tekoihisi perustuvasta syntisyydestäsi? Silloin onkin luonnollista, että olet syntinen. Mutta olet syntinen vain jos et usko Jeesukseen.

Nyt kysyn sinulta, "syntinen uskova"; Etkö uskokaan Jeesukseen? Etkö olekaan ottanut vastaan Jeesuksen vanhurskautta? Etkö ole ottanut vastaan Herraa Jeesusta Kristusta vanhurskaudeksesi? Jos et, mihin perustat pelastuksesi koska näet omat tekosi riittämättöminä ja olet hylännyt vanhurskauden, jota Jumala vaatii jokaiselta taivaan portille koputtelijalta? Matt 5:20 ”Minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljon suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, te ette pääse taivasten valtakuntaan.” Jeesus puhuu omasta vanhurskaudestaan, joka oli tuleva Häneen uskoviin heidän vanhurskaudekseen. Tätä vanhurskautta Jumala vaatii jokaiselta taivaan valtakuntaan pyrkivältä ihmiseltä.

Jos vastaat: kyllä, minä uskon Jeesukseen ja olen ottanut vastaan Herran Jeesuksen Vapahtajakseni”. Millä vanhurskauden perustalla Jumala nyt näkee sinut ja hyväksyy sinut? Millä vanhurskauden perustalla ajattelet pelastuvasi? Ajattele edellä mainittuja kahta vanhurskauden vaihtoehtoa. Uskovana olet 100%:sesti Jumalan hyväksymä ja 100%:sesti vanhurskas Jumalan edessä. Tämä näkökulma on tärkeämpi kuin sinun ja minun, ja naapurimme, näkökulma meistä.   

 

VÄITE VANHURSKAUDESTA YMMÄRRETÄÄN USEIN VÄÄRIN

On hyvin tavallista, että uskovat eivät uskalla sanoa itseään vanhurskaiksi. Jos joku kuitenkin sanoo olevansa vanhurskas, hänet ymmärretään usein väärin. Uskova, sanoessaan olevansa vanhurskas, viittaa aina Jeesuksen täysin synnittömään elämään, jonka hän omistaa uskon kautta Jeesukseen. Uskova ei koskaan tarkoita olevansa vanhurskas omien ansioidensa perusteella. Tämä on hyvin tärkeä muistaa ja tietää keskusteltaessa uskovien kanssa vanhurskaudesta.

Uskosta osaton ihminen voi joskus väittää, ettei hän ole koskaan tehnyt mitään syntiä. Ehkä juuri siksi kuulija usein ohjautuu ajattelemaan uskovan suoritustasoa. Uskovan väittäessä olevansa vanhurskas, kuulija luulee uskovan tarkoittavan, ettei hän ole koskaan tehnyt, eikä tee, syntiä. Siksi uskovan väite; ”olen vanhurskas” voidaan ymmärtää kehumiseksi ja omahyväisyydeksi, omavanhurskaudeksi. Siksi …

Jos kuulija tietää uskovan entisiä syntejä, hän voi sanoa: "Et ole vanhurskas, sillä minä tiedän sinut syntiseksi". Mihin väite uskovan syntisyydestä perustuu? Se perustuu siihen, että väitteen tekijä näkee ja katsoo uskovaa uskovan suoritustason perusteella. Väitteen lausuja ei näe uskovan omistamaa vanhurskautta, joka perustuu toisen tekoon ja sen uskossa omistamiseen.

Näin väite uskovan syntisyydestä perustuu toiselle pohjalle, kuin mille uskovan oma väite vanhurskaudestaan perustuu. Näin kaksi ihmistä voi keskustella Jeesukseen uskovan vanhurskaudesta ja kuitenkin puhua kahdesta eri asiasta. Toinen puhuu uskovan vajavista teoista, virheistä, ja toinen puhuu Jeesuksen Kristuksen teoista hänelle ja Hänessä. Tämän tähden tästä asiasta syntyy aina erimielisyyttä.  

 

LOPPUPÄÄTELMIÄ

Kukaan ihminen ei pääse taivaaseen omalla hyvällä elämällään. Se on mahdottomuus. Se tie on suljettu. Vaihda tietä jos olet tällä tiellä yrittänyt saavuttaa Jumalan hyväksyntää. Käänny pois synneistäsi ja omavanhurskauden tieltäsi. Tule Jeesuksen luokse. Laske koko elämäsi ja pelastuksesi Herran Jeesuksen Kristuksen varaan. Jeesus on tie Jumalan luokse. Jeesus Kristus on tie sinulle ja minulle Jumalan täydelliseen hyväksymiseen. Näin me alistumme Jumalan vanhurskauteen (Room 10:3). Jos emme alistu tähän Jumalan säädökseen, ikuinen osamme on tulijärvessä (Ilm 21:8). Jeesus on ainoa pelastuksemme perusta ja toivo.

Astu siis Jeesus tielle ja sinä olet heti Jumalan hyväksymä ja vanhurskas Jeesuksen ansion ja työn perusteella.