Vauvojen kastaminen

Kasteesta kiistellään kovasti hengellisissä piireissä ja vähän muuallakin. Kasteen ymmärtämisen edellytys mielestäni on ymmärtää seurakunta ja sen merkitys. Raamatulliseen seurakuntaan voi kuulua vain uudestisyntynyt uskova.

Apostolisena aikana vain uskoon tulleet uskovina kastetut ihmiset kuuluivat Jumalan seurakuntaan. Uskosta osaton ihminen ei voi kuulua Jumalan seurakuntaan eikä Jumalan perheeseen. Siksi jos ihminen ei ymmärrä seurakuntaa ja sen merkitystä, hän luultavasti ei ymmärrä myöskään kastetta ja sen merkitystä. Tästä syystä kasteesta kiistellään.

Joissakin kristillisissä seurakunnissa kastetaan pienet lapset vauvana. Pappi voi kastaessaan vauvan ilmoittaa omaisille ja läsnäolijoille: "Tässä kasteessa tämä pienokainen on nyt otettu Jumalan lapseksi ja Jumalan seurakunnan/perheen jäseneksi." Näin vauvasta tulee papin mukaan kasteessa Jumalan lapsi ja Jumalan seurakunnan jäsen.

Tämä on eksyttävää ja väärää harhaoppia. Näin ei Raamattu opeta Jumalan lapseksi syntymisestä ja seurakunnan jäseneksi tulemisesta. Kaste ei tee kenestäkään Jumalan lasta. Kukaan ihminen ei tee kenestäkään toisesta ihmisestä Jumalan lasta. Ihminen ei voi uudestisynnyttää ketään Jumalan lapseksi. Se on ihmiselle mahdottomuus. Jumalan lapsi syntyy Jumalasta, ei kasteesta eikä kasteessa, ei ihmisen toiselle ihmiselle suorittamissa rituaaleissa.   

Ihminen ei myöskään liitä ketään toista ihmistä Jumalan perheeseen ja Jumalan seurakuntaan. Nämä kaikki tekee Jumala. Hän tekee ne omilla ehdoillaan, ei kenenkään ihmisen, ei papin, eikä minkään seurakunnan sääntöjen ja käytännön mukaisesti. Jumalan ilmoittamat ehdot ovat Raamatussa. 

Alkuseurakunta kastoi vain uskoon tulleita Jumalan lapsia. Heidät kastettiin paljoon veteen upottamalla, ei valelemalla vettä päähän (Joh 3:23, Mark 1:9, Apt 8:34-39). Kasteen kautta Herra liitti heidät uskovien yhteyteen; seurakuntaan. Jumalan seurakuntaan voi kuulua vain uudestisyntyneitä uskovia. Uudestisyntyminen tapahtuu Jumalan Sanasta ja Hengestä, so. Jumalasta kun yksilöihminen uskoo Sanan ja ottaa sen vastaan  uskossa Jeesukseen Kristukseen (Joh 1:9-14, Joh 3:1-21). Alkuseurakunta kastoi kaikki uskoon tulleet heti. Vertaa Apt 8:34-39 ja Apt 2:41. 

Raamatussa esiintyy yksi vesikaste (Ef 4:5). Mikä vesikaste on Raamatun yksi kaste?

Alussa (Apt 1-2 luvut), helluntaipäivän jälkeen, kun alettiin saarnata evankeliumia, ne, jotka uskoivat ja ottivat Sanan, ts. Jeesuksen vastaan, kastettiin (Joh 1:1,12-14). Ja niin uskovien määrä lisääntyi. Herra liitti HEIDÄN YHTEYTEENSÄ, kastettujen uskovien yhteyteen, joka päivä niitä, jotka pelastuivat, ts. olivat tulleet uskoon ja jotka oli kastettu. Näin syntyi uskovien joukko, Jumalan seurakunta.

Jumala ei ole vuosituhansien aikana eikä vuosisatojen aikana, muuttanut tätä Sanaa ja käytäntöä. 

Uskovat ovat maailmasta ulos kutsutut ihmiset. Jumala on evankeliumin Sanalla lohkaissut heidät irti maailman kalliosta ja liittänyt heidät Jumalan yhteyteen. Hän on siirtänyt uskoon tulleet ihmiset sisälle Jumalan valtakuntaan Jeesuksessa Kristuksessa. He elävät Jumalan yhteydessä seuraamalla Jeesusta Kristusta. Heidät on heidän uskoon tulossaan luotu totuudelle kuuliaisiksi. Tämä kaikki edellyttää yksilöltä henkilökohtaista uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen.

Uskoa Jeesukseen edeltää aina evankeliumin julistus, kohde, johon yksilöihminen uskoo. Ennen kuin ihminen voi uskoa, hänellä täytyy olla tietoa ja ymmärrystä uskon kohteesta. Muutaman kuukauden tai joidenkin viikkojen ikäinen vauva ei vielä tiedosta edes omaa olemassaoloaan, kuinka hän voisi uskoa Jumalaan ja Jeesukseen? Uskova seuraa Jeesusta Hänen edeltä valmistamissa teoissa. Tämäkin edellyttää ihmiseltä ymmärrystä ja hengellistä näkökykyä seurattavasta kohteesta. Vauvalla ei ole tätä ymmärrystä eikä näkökykyä.  

Vauvakastetta ei esiinny Raamatussa. Se jo itsessään on suuri ongelma, mikäli vauvoja kastetaan olettaen sen olevan raamatullinen yksi kaste. Jeesusta seuraava ihminen seuraa Jumalan Kirjoitettua Sanaa, Raamatun Sanaa, opissa ja käytännössä. Hän ei voi olettaa, että joku oppi tai asia on Raamatussa. Ne täytyy olla siellä selvästi luettavissa.

Jos vauvoja kuitenkin kastetaan, tullaan moneen vakavaan ongelmaan käytännön elämässä.

1. Jotkut ihmiset ajattelevat, että lapsi "kasvaa uskoon" sitten myöhemmin. Raamattu ei kuitenkaan puhu mitään uskoon kasvamisesta vaan se puhuu uskoon tulemisesta, uudestisyntymisestä, joka on uskoon tulo. Mutta mikäli vauva kastetaan ajatellen, että hän sitten kasvaa uskoon, niin että hän sitten nuorena ja aikuisena jatkaisi uskovana elämää "kasteen armoliitossa", se edellyttää hengellistä ilmapiiriä ja uskovien yhteyttä sekä sananjulistusta, sanan opetusta. Usein lapsen vanhemmat, kummit ja muut sukulaiset, eivät itse ole uskossa eivätkä uskovien yhteydessä. Miten he voivat, tahtovat tai edes osaavat kasvattaa lasta uskoon Jeesukseen kun he eivät itsekään usko, eivät lue Raamattua eivätkä seuraa Jeesusta, eivätkä siksi myöskään tottele Jeesusta?

Lapsikasteella ei siis ole uskon kanssa Jeesukseen mitään tekemistä. Lapsi kastetaan ainoastaan nimen antamisen tähden ja kauniin seremonian ja tavan tähden. Raamatussa ei mainita nimen antamista kasteen yhteydessä. Se on ainoastaan ihmisten kehittämä käytäntö.  Se ei perustu Raamatun Sanaan. Kristillisen uskon ja käytännön tulisi perustua Jumalan Sanaan.

2. Useimmiten vauvana kastettu lapsi, tultuaan murrosikään ja aikuisikään, ei elä uskovana. Hän alkaa elää julkisynneissä, eikä hän tiedä Jeesuksesta juuri mitään. Kukaan ei ole puhunut hänelle Jeesuksesta Kristuksesta. Rippikoulukaan ei saa monessakaan nuoressa aikaan "uutta uskon paloa" sydämessä. Ei ainakaan mitään pysyvää uskoa, joka näkyisi vuosia rippikoulun jälkeen. Useimmat nuoret jatkavat rippikoulun jälkeen elämää ilman Jumalaa ja ilman Jeesusta. Kukaan ei kajoa siihen. Syntielämä ilman uskoa Jeesukseen Kristukseen ja ilman seurakuntayhteyttä koetaan normaaliksi elämäksi. Nämä vauvana kastetut nuoret aikuiset pitävät usein uskoa ja uskovia epänormaaleina. Jeesusta seuraavalle uskovalle nauretaan ja häntä pidetään halveksuen uskoon hurahtaneena hihhulina. Joka näin suhtautuu uskoviin, ei voi olla Jumalan lapsi. Hän ei voi olla raamatullisen seurakunnan jäsen, -ei vaikka pappi ottikin hänet kasteessa Jumalan lapseuteen. Kukaan pappi tai seurakunta ei voi millään teolla tehdä kenestäkään Jumalan lasta ja ottaa ketään Jumalan lapseksi. Usko Jeesukseen on  yksilöihmisen itsensä ja Jumalan välinen asia. 

Rippikoulu on kyllä hyvä, koska siellä nuori saa kuulla Jumalan Sanaa, ja joitakin nuoria tulee rippikoulussa uskoon. Mutta rippikoulua ei Raamatussa mainita. Ei myöskään kummeja mainita Raamatussa. Mutta jos rippikoulua ei olisi, vauvana kastetut uskosta osattomien vanhempien nuoret eivät saisi kuulla Jumalan Sanaa ollenkaan. Rippikoulu on siis tässä kohtaa hyvä.

Jumalalla on kuitenkin parempi vaihtoehto rippikoululle, mikäli aikuiset itse uskoisivat ja tottelisivat Jumalaa. Lasten ja nuorten hengellinen kasvatus tulisi Jumalan alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti tapahtua jatkuvassa seurakuntayhteydessä, uskovien yhteydessä. Uskovien yhteydessä lapsi ja nuori saisi kuulla Jumalan Sanaa jatkuvasti ja voisi raamatullisella tavalla "kasvaa uskoon". Uskovien yhteydessä Jumalan Sana ja Henki voisi valmistaa häntä tilanteeseen, jossa lapsi tai nuori kuulisi Jeesuksen konkreettisen kutsun: "Tule ja seuraa minua!" Silloin hän voisi päättää lähteä seuraamaan Jeesusta Kristusta, tai hän kieltäytyisi Jeesuksen seuraamisesta. Tämän valinnan eteen Jumala tahtoo asettaa ihmisen. 

Hengellinen kasvatus ei saisi tapahtua ainoastaan yhden kesän ja muutaman viikon aikana rippikoulussa. Siksi rippikoulu on riittämätön tässä asiassa.

Lapsen ja nuoren tulisi saada kasvaa hengellisessä ympäristössä Jumalan seurakunnassa Jeesuksen (Jumalan Sanan) seurassa. Näin olikin alussa apostolisena aikana. Tämä ei kuitenkaan toteudu monenkaan vauvana kastetun lapsen ja nuoren kohdalla. Kirkossa käydään kuuntelemassa Jumalan sanaa ainoastaan joskus juhlapyhinä, jos silloinkaan. Usein vanhemmat jättävät lapset ja nuoret kotiin lähtiessään kirkkoon. 

3. Raamatun ilmoituksen mukaan seurakunnassa, Jumalan lasten yhteydessä, voi olla vain uskovia Jumalan lapsia, jotka pyrkivät elämään Jeesukselle Kristukselle kuuliaista elämää. Raamattu puhuu seurakuntakurista. Paavali (lue; Jeesus) opettaa, että seurakunnan tulee poistaa keskuudestaan se, joka on paha. Siis se, joka elää kurittomasti uskosta luopuneena tai uskosta osattomana, eikä siksi ole kuuliainen meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen evankeliumille, hänet tulee poistaa uskovien yhteydestä (1 Kor 5. luku, 1 Piet 1:17).

Jumalan seurakunnassa voi siis olla vain uskovia, jotka ovat kuuliaisia Jeesukselle Kristukselle. Siksi seurakunnan yksi tehtävä on valvoa, että seurakunnassa on vain uskovia Jeesusta rakastavia ja kunnioittavia ja Häntä tottelevia ihmisiä. Jumalan seurakunta koostuu vain uskovista. 

Evankeliumin julistuksen tavoite on, että jokaisessa yksilössä, joka kuulee evankeliumin, syntyisi uskon kuuliaisuus Jeesusta Kristusta kohtaan (Room 1:5, 15:18, Apt 6:7, Joh 3:36). Mikäli tätä kuuliaisuutta ei ole, ei edes pyrkimystä eikä tahtoa kuuliaisuuteen, henkilö ei ole uskossa. Silloin hänet tulee erottaa uskovien yhteydestä.

Tässä tullaan ongelmaan vauvana kastetun henkilön kohdalla. Miten seurakuntakuri ja sen toteuttaminen, Jumalan Sanan noudattaminen, onnistuu seurakunnalta vauvana kastetun kohdalla? Jos seurakunnan jäsen alkaa elää uskosta osattomana kurittomasti ja synnissä synnin harjoittajana? Missä vaiheessa hänet tulisi erottaa uskovien yhteydestä? Miten hänet voidaan erottaa uskovien yhteydestä kun hän ei ole koskaan ollutkaan uskova eikä uskovien yhteydessä? Eikö olisi aika erikoista mikäli pappi/saarnaaja kutsuisi luokseen 15-20 vuotiaan uskosta osattoman nuoren, jota hän ei ole juuri koskaan nähnyt seurakunnan tilaisuuksissa, ja alkaisi nuhtelemaan häntä synnistä ja vaatimaan häneltä kuuliaista vaellusta, ihmiseltä joka ei ole edes uskossa? Kuinka hän voi olla kuuliainen Jeesukselle Kristukselle ja seurakunnalle? Eikö sellainen nuori sanoisi papille/saarnaajalle päin näköä: "Mitä se äijä sulle kuuluu mitä minä teen!" Voiko tällainen ihminen olla Jumalan lapsi ja Jumalan seurakunnan jäsen? Raamatun mukaan ei voi!

Raamattu puhuu uskovien yhteydestä pyhien yhteytenä. Pyhien yhteydessä voi olla vain se, joka on pyhä. Pyhä on se, joka on tullut Jumalan pyhittämäksi. Jumalan pyhittämä on vain se, joka on uskossa Herraan Jeesukseen Kristukseen (Ef 2:19, 3:18, 5:3, 1 Kor 6:11, Heb 10:10). 

Pyhä ihminen on erotettu pois maailmasta elämään Jumalan yhteydessä Kristuksessa Jeesuksessa (Heb 13:12-13, Joh 15:19,17:6,16, Mark 3:14).

http://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=laajahaku&kaikki=pyhien+&jokin=&eiole=&kirjat=ut

Nyt koska uskovien yhteydessä voi olla vain pyhä, voitaisiin kysyä, että tulisiko vauvana kastettu synnissä elävä uskosta osaton nuori kutsua papin eteen puhutteluun? Ehkä! Se voisi pysäyttää monen nuoren. Se voisi jopa saada hänet uskomaan evankeliumi ja kuuliaiseksi Herralle Jeesukselle Kristukselle. Nimittäin silloin, jos pappi puhuu hänelle oikein Jumalan Hengen johdatuksessa ja Pyhässä Hengessä. Silloin Jeesus pääsee papin kautta puhumaan nuorelle. Ja Jeesus osaa puhua oikein. Hän osaa vetää oikeasta narusta. 

Mutta nyt on valitettavasti hyvin usein niin, että kukaan ei välitä nuoren jumalattomasta elämästä, ei seurakunta, ei papit, eikä edes nuoren omat vanhemmat. Seurakunnan papin, paimenen, tulisi valvoa laumaansa. Hänen tulisi ottaa puhutteluun eksynyt lammas, mikäli pappi pitää nuorta seurakuntaan ja Jumalan lammastarhaan kuuluvaksi ja tunnistaa vastuunsa laumasta. Mutta monessa seurakunnassa on se ongelma, kun pappi ei itsekään ole uskossa ja elää itsekin kurittomasti. Ja uskosta osaton ihminen ei käsitä hengellisiä asioita. Hän ei käsitä niitä vaikka hän olisi pappi ja jopa teologian tohtori. Uskosta osaton pappi ei näin ollen välitä seurakuntalaisten hengellisestä elämästä koska hän ei ymmärrä sitä.

4. Kun tällainen uskosta osaton nuori aikuinen sitten tulee uskoon, hän tulee sydämessään kuuliaiseksi Jumalalle. Hän tahtoo seurata Jeesusta Kristusta. Jumala vaikuttaa sen hänessä koska hän on nyt uudestisyntynyt Jumalan lapsi ja uusi luomus Kristuksessa. Hän uskoo Jeesukseen ja tunnustaa Hänet Herrakseen ihmisten edessä. Hän tekee parannuksen tietoisista synneistään, tunnustaa ja hylkää syntinsä pyrkien elämään Jumalan tahdon mukaista Jumalalle erotettua pyhää elämää.

Uskovana hän kiinnostuu toisista uskovista ja hakeutuu heidän seuraansa. Koska hän nyt on sydämessään kuuliainen Jumalalle, ei niin, että joku ihminen lyö häntä Raamatulla päähän, vaan hän itse tahtoo tietää Jumalan tien, Jumala tietenkin osoittaa hänelle tien, jota hänen tulee kulkea. Herra liittää hänet uskovien yhteyteen. 

Jumalan Henki ja Jumalan Sana vie hänet uskovien upotuskasteelle. "Salli nyt, sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus". Kasteessa hän hautaa vanhan entisen syntisen ihmisensä, joka eli tahallisessa synnissä, erossa Jumalasta, synnin harjoittajana Jumalan tahdosta välittämättä. Kasteessa hän myös nousee uutena luomuksena uuteen elämään Jeesuksen kanssa Jeesuksen ylösnousemusvoimassa. 

Nyt kun hän uskovana tahtoo seurata Jeesusta kasteelle ja ottaa kasteen, jotkut ihmiset sanovat hänelle, että uudelleenkaste on syntiä, eikä sitä pidä ottaa. Mikäli hän kuuntelee ihmisiä, lapsikasteesta on nyt tullut hänelle este totella Jumalaa. Lapsikasteesta on tullut hänelle suuri eksytys. Näin lapsikaste on vaarassa riistää uskoon tulleelta nuorelta ihmiseltä kasteen todellisen merkityksen ja siunauksen.

Valitettavan monet vauvana kastetut uskoon tulleet ihmiset kuuntelevat ja tottelevat ihmisiä, ei Jumalaa. He eivät mene kasteelle. Tämä on surkuteltavaa. 

5. Raamattu tuntee vain yhden vesikasteen ja yhden uskon. Tämä yksi kaste on uskovan kaste upottamalla. Jeesus sanoi: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." Miksi jotkut kääntävät Jeesuksen sanat toisin päin? Sitä minä en käsitä. Eikö olisi viisainta ja varminta tehdä niin kuin Jeesus sanoo, ja siinä järjestyksessä kuin Jeesus asian esittää. Ilman aktiivista uskoa evankeliumiin kasteella ei ole mitään merkitystä ihmiselle. Ilman uskoa sillä ei ole mitään merkitystä vaikka kastettava olisi aikuinenkin ihminen. Ensin usko Jeesukseen Kristukseen ja sitten kaste.

Jokaisen uskoon tulleen ihmisen tulisi välittömästi ottaa uskovien upotuskaste ja näin aloittaa Jeesuksen seuraaminen uskon kuuliaisuudessa Häntä kohtaan. Älä kysy ihmisiltä tästä asiasta, mikäli sinä olet tämän asian edessä. Kuuntele Jumalaa. Jumala puhuu sinulle tästä asiasta, mikäli tämä kasteasia sinua vaivaa. Et pääse kasteen yli ennen kuin olet totellut Jumalaa ja ottanut kasteen. Niin kauan kuin sinä vastustat Jumalaa kasteasiassa, Hän jatkaa kasteesta puhumista. Ja jos Jumala lopettaa puhumiset, sinä et voi seurata Jumalaa. Olet silloin tuuliajolla ilman Jumalan Sanan ohjausta. Siksi on tärkeätä totella Jumalaa, Jumalan puhetta, Jumalan Sanaa, silloin kun kuulee Jumalan puheen. Jeesusta seurataan uskon kautta Jumalan puheeseen, Jumalan Sanaan. Jumala on tuonut sinut tämän asian eteen. Hän seuraa kuinka sinä tottelet, vai totteletko sinä Häntä.

Kun olet ottanut tämän uskon askeleen, sinä kasvat uskossa. Jumala on johdattanut sinua kasteelle. Kasteelle meneminen edellyttää sinulta uskoa. Nyt kun olet uskossa Häneen ottanut kasteen ja totellut Jumalaa, Jumala johdattaa sinua eteenpäin. Näin se hengellinen elämä toimii. Mikäli sinä et tottele Jumalaa, hengellinen kasvusi ja Jeesuksen seuraamisesi häiriintyy tai se estyy kokonaan. Eihän Jumala voi johdattaa ihmistä, joka ei tottele eikä seuraa Häntä. Jeesusta seurataan USKON KAUTTA. Lue Heb 11. luku.

 

OPETUSLAPSEUTEEN KASTEEN KAUTTA

Jotkut väittävät, että Jeesus käski tehdä kaikki kansat opetuslapsiksi kastamalla heitä. Näillä sanoilla he puolustavat vauvakastetta ajatellen, että kaikki pikkulapset tulee kastaa, ja sillä tavalla heistä tehdään Jeesuksen käskyn mukaisesti opetuslapsia. Tässä tullaan kuitenkin teologiseen ongelmaan. Edellä todetun lisäksi totean seuraavaa:

Mikäli opetuslapseksi tehdään kastamalla, uskovan kaste tulee vielä selvemmäksi ja tärkeämmäksi. Sanat "kastamalla heitä" viittaa uskoon tulleisiin Jeesukselle kuuliaisiin ihmisiin, ei kaikkeen kansaan. Siis pelkkä usko ei riitä opetuslapseuttaan (uskovaa) ihmistä. Sen tekee kaste. "Opettamalla heitä" viittaa uskovina kastettuihin. 

Kummassakin alla esittämässäni tulkinnassa tulee ensin julistus, sitten usko Sanaan ja Sanan vastaan ottaminen uskossa. Vasta sen jälkeen tulee kaste. Ja kasteen jälkeen tulee opetus.

Tulkinnat:

1. Opetuslapseksi tehdään kastamalla

2. Uskoon tulleita kastetaan.

Kukaan ei voi olla opetuslapsi, mikäli hän ei ensin usko ja ota vastaan opetusta. Uskoa taas edellyttää julistus/kohde mihin uskoa. Se, joka kuulee Sanaa, uskoo Sanan ja ottaa sen vastaan, kastetaan. Näin häntä voidaan alkaa opettaa. Hänestä tulee siis ensin uskova ja sitten opetuslapsi.

Kastettu uskova liittyy opetuslasten, uskovien, yhteyteen. "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa" (Apt 2:41-42). 

Tässä on huomattava, että kastettavat olivat ottaneet Sanan vastaan. Sitten heidät kastettiin ja heitä, opetuslapsia, lisääntyi sinä päivänä. He pysyivät apostolien opetuksessa. Ja Herra liitti heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen. 

Matt 28:19-20 "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." (33/38 käännös).

Matt 28:19-20 "Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani. Kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailmanajan loppuun saakka." (Raamattu Kansalle käännös).

Uskovan upotuskaste ei ole mikään merkityksetön uskonnollinen rituaali. Sillä on hyvin suuri hengellinen merkitys sekä Jumalan edessä jopa Jumalalle itselleen, mutta myös uskovalle ihmiselle ja hänen uskonelämälleen. Olen kirjoittanut aiheesta mm. tekstissä "Kuolemat ja elämät". Otan esille jotakin upotuskasteen merkityksestä: miksi minut tulee kastaa upottamalla? https://www.jumala-kanssamme.se/439638183 

Teologian opiskelija tuli uskoon ja meni kasteelle - puhuu kasteen merkityksestä  https://www.youtube.com/watch?v=3SGhaIqDufA