OPETUSTEKSTEJÄ:


VANHURSKAUDESTA


JEESUKSEN VANHURSKAUS

Synnistä vapautettu Jumalan lapsi sai Jeesuksen vanhurskauden, ts. Jeesuksen viattomuuden lahjaksi. Tämä Jeesuksen viattomuus on Jumalan vanhurskaus. Se tulee ihmiseen uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Jumala vanhurskauttaa ihmisen uskosta Jeesukseen. Usko Jeesukseen on ikään kuin putki, jota pitkin Jumalasta virtaa ihmiseen syntien anteeksi saaminen ja Jumalan vanhurskaus.  

Room 3:21-26 "Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen kaikille, jotka uskovat. Ei tässä ole mitään erottelua, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla mutta saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jumala itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen." 

Jeesus Kristus on tullut Jumalasta uskovalle hänen vanhurskaudekseen. Uskovan vanhurskaus on siis Jumalan vanhurskaus. 

1 Kor 1:30 "Hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi."

2 Kor 5:21 "Hänet, joka ei synnistä tiennyt, Jumala teki synniksi, jotta me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi." 

Me uskovat elämme Kristus kalliolla Hänen vanhurskautensa perustalla. Tällä ja tältä perustalta lähdemme myös liikkeelle ja teemme hengellistä työtä. Olemisemme ja hengellinen työmme on siis Kristuksesta Jeesuksesta, ei itsestämme. Tarkoittaa sitä, että me emme voi perustaa omaa kristillistä elämäämme ja työtämme mihinkään muuhun kuin yksin Kristukseen ja Hänen meille hankkimaan vanhurskauteen. Kristuksessa Jeesuksessa olemme tulleet Jumalan vanhurskaudeksi ja siksi Hänen täysin hyväksymiksi. 

Uskova on vanhurskas tällä perustalla ja perusteella. Hänessä on Jumalan vanhurskaus. Uskova on vanhurskas myös syntiin langetessaankin. Tämä koska uskovan synnit eivät tahraa hänessä olevaa Jeesuksen vanhurskautta. Ne eivät tee Jeesuksesta, joka on uskovassa uskovan vanhurskaus, syntistä. Uskovan vanhurskaus perustuu siis Jeesukseen. Tällä Kristus perustalla Jumala näkee ja kohtelee lapsiaan vanhurskaina ja pyhinä Jumalan lapsina. 

KUOLLUT SAULUS JA ELÄVÄ PAAVALI

Gal 2:19-20 "Sillä lain kautta minä olen kuollut laille elääkseni Jumalalle. Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Minkä nyt elän lihassa, sen elän uskossa Jumalan Poikaan, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä alttiiksi minun puolestani. En minä tee tyhjäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus saadaan lain kautta, silloin Kristus on kuollut turhaan."

Paavali todistaa, että en enää elä minä, vaan Kristus elää minussa. Tämä koskee meitä kaikkia uskovia. Mitä Paavali tällä tarkoitti? Kun Jeesus kuoli ristillä, Saulus Tarsolainen kuoli myös (2 Kor 5:14). Kun siis Saulus tuli uskoon, hän samaistui Kristuksen kuolemaan ja hän kuoli. Samassa hetkessä Jumala loi Sauluksesta uuden ihmisen. Hän uudestisyntyi Jumalasta Jumalan lapseksi. Hänestä tuli uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. Sauluksen uusi luomus, uusi Jumalasta syntynyt ihminen, Jumalan lapsi, sai Jumalalta uuden identiteetin ja uuden nimen: apostoli Paavali. Saulus oli Paavalin entinen syntinen ihminen. Kuollut Saulus ei enää edustanut uskovaa Paavalia.

Kun Paavali sitten toteaa, ettei hän enää elä, hän viittaa kuolleeseen Saulus Tarsolaiseen. Saulus on kuollut eikä hän enää elää. Syntinen Saulus siis kuoli uskoon tulossaan.

Nyt elää uusi luomus, apostoli Paavali. Uusi luomus on antanut Herralle Jeesukselle Kristukselle kaikki sydämensä kymmenen huonetta ja jokaisen nurkan ja sopen, mitä hänen "talossaan" löytyy ja on. Jeesus Kristus on täyttänyt Paavalin "talon" Hengellään ja näin myös läsnäolollaan. Paavali elää Pyhän Hengen hallinnassa ja ohjauksessa. Paavali antoi Jeesukselle Kristukselle ruumiinsa ja sielunsa sekä henkensä ja kaiken, mitä hänellä on, hallintavallan. Olihan Herra Jeesus lunastanut hänet itselleen kalliilla pyhällä sovintoverellään (1 Piet 1:18-19). Paavali hyväksyi veren hinnan. Siksi hän antoi koko elämänsä Jeesukselle Kristukselle ja Hänen hallintavaltaan.

Nyt Paavali totteli Jeesusta Kristusta, joka ohjasi hänen elämäänsä ja tekojaan. Silloin Kristus eli hänessä eikä Paavali toteuttanut omia itsekkäitä halujaan ja suunnitelmiaan. Näin Paavalia ja hänen elämäänsä ohjasi Jumalan tahto. Oma tahto kuoli Jeesuksessa Kristuksessa, siis sekin on kuollut. Nyt Jumalan tahto hallitsee Paavalia.

EN KUITENKAAN MINÄ, VAAN JUMALAN ARMO, JOKA ON MINUN KANSSANI

Koska kaiken tämän sai Paavalissa aikaan Paavalin saama ja kokema Jumalan armo Kristuksessa Jeesuksessa, hän toteaa, että hän itse ei ole tehnyt työtä, vaan Jumalan armo, joka on hänen kanssaan.

Näistä syistä apostoli Paavali antoi kaiken kunnian töistään Jeesukselle Kristukselle, joka oli voittanut hänet ja saanut hänet valtaansa ja asettanut palvelukseensa. "En enää elä minä vaan Kristus elää minussa."

Paavali kehottaa kaikkia uskovia elämään Kristukselle Jeesukselle samalla tavalla kuin hän eli.  

1 Kor 11:1 "Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja."

2 Kor 5:15 "hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut."

Room 12:1-2 "Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan siis teitä, veljet: Antakaa ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä."

JUMALAN LAPSIKO ARMOSTA PELASTETTU SYNTINEN?

Raamatussa ei missään sanota uskovaa armosta pelastetuksi syntiseksi. Raamatun Sanan mukaan uskova on armosta pelastettu Jumalan lapsi. Jumalan lapsi on aina vanhurskas.

Kun minä siis sanon uskovaa vanhurskaaksi, en puhu ollenkaan ihmisen omasta suoritustasosta. Puhun ihmisen uudesta identiteetistä Jumalan edessä. Jokaisella uskovalla on tämä uusi identiteetti vaikka hän ei sitä käsittäisi.

Ennen uskoon tuloa jokainen aikuinen ihminen on syntinen. Hän on Jumalan vihollinen. Uskoon tulossa syntisen asema ja hänen identiteettinsä Jumalan edessä muuttuu totaalisesti. Syntisestä ihmisestä tulee vanhurskas. Nyt hän ei olekaan enää syntinen. Hän on Jumalan lapsi ja vanhurskas. Tämä vanhurskaus uskovassa perustuu yksin Jumalan tekoon. Uskova sai uskoon tulossaan lahjaksi Jumalalta Jumalan vanhurskauden uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Puhun tästä Jumalalta saadusta lahjavanhurskaudesta. Muista tämä.

Jumala näkee jokaisessa omassaan oman vanhurskautensa. Tämän vanhurskauden mukaan Jumala tuntee lapsensa. Tämän vanhurskauden mukaan Jumala kohtelee omia lapsiaan vaikka uskova lankeileekin syntiin. Jumala ei määrittele uskovaa uskovan lankeemusten mukaan syntiseksi. Jumala määrittelee uskovan Poikansa Jeesuksen Kristuksen täydellisyyden mukaan. Tähän täydellisyyteen viittaa

Heb 10:14 "Hän on yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään."

Tämä täydellisyys on ihmisen itsensä ulkopuolelta ihmiseen tullut täydellisyys. Jumala tahtoo, että myös me uskovat ymmärtäisimme ja näkisimme Jeesuksen vanhurskauden ja täydellisyyden uskovissa sisarissamme ja veljissämme, ja tietysti myös itsessämme. Emme silloin näe emmekä katso omiin ja toisten virheisiin ja synteihin. Tämä koska Jumalakaan ei katso virheisiimme. Hän näkee jokaisen omansa Jeesuksessa Hänen vanhurskaudessaan.

Tästä johtuen meidänkin tulisi katsoa Jeesukseen Kristukseen ja nähdä itsemme ja toisemme Hänen kauttaan. Ihmisessä itsessään ei ole mitään vanhurskautta, jos katsotaan hänen omia tekoja ja suorituksia. ihminen on läpikotaisin syntinen itsessään.

Mutta kun syntinen ihminen tulee uskon, hänestä tulee uusi luomus, Jumalan lapsi. Vanha luomus kuoli Jeesuksen kanssa ristillä. Se ei enää edusta uskovaa ihmistä Jumalan edessä. Uusi on tullut tilalle. Jumalan lapsi on vanhurskas ja pyhä koska hän on Kristuksessa Jeesuksessa. Se on Jumalan teko uskovassa.

PYHITYS JUMALAN TEKONA.

Uskova on siis myös pyhä koska Jumala on erottanut ihmisen itselleen maailmasta ja Saatanan vallasta elämään yhteydessään sisällä Jumalan valtakunnassa. Uskova on Kristuksessa Jeesuksessa sisällä Jumalan valtakunnassa.

Ulkona vai sisällä? | Jumala kanssamme (jumala-kanssamme.se)

Pyhyys ei ole päämme päällä oleva omatekoinen "pyhimyskehä". Pyhyys ja pyhitys perustuu Jumalaan itseensä. Jumalan pyhyys on sitä, että Jumala on kaikesta muusta erossa. Hän on ollut ennen kaikkea muuta. Hänestä on syntynyt kaikki, mikä on olemassa. Ennen Jumalaa ei ole ollut mitään, eikä Jumalan jälkeen voi tulla mitään. Tämä tietenkin siitä syystä, että Jumala on aina ollut ja tulee aina olemaan iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen. Siksi ...

Jumala on pyhä. Ja Hän pyhittää sen, jolla on usko Jeesukseen. Pyhittäminen tarkoittaa siis itselleen erottamista. Jumala erottaa uskovan pois maailmasta ja sen synneistä itselleen elämään yhteydessään. Tästä johtuen uskovan tulee pyrkiä erottautumaan pois maailmasta ja sen himoista ja elämään erossa synnistä ja lähellä Jumalaa. Tämä on meidän uskovien osuus pyhityksessä.

Heb 12:14 "Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa."

1 Tess 4:7 "Eihän Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen vaan pyhitykseen."

Mikäli uskova, jonka Jumala on erottanut itselleen yhteyteensä pois maailman synneistä, alkaa elää synnin harjoittajana, hän ei näe Jumalaa koska synti on tullut väliin ja erottaa hänet Jumalasta. Hänen hengellinen elämänsä ja jumalasuhteensa kärsii. Koska hän ei näe Jumalaa, hän ei näe Jumalan valtakuntaa eikä hän siksi käsitä hengellisiä asioita (Joh 3:5). Hän on voinut hylätä Jumalan (1 Tess 4:8). Tästä syystä sellaisella uskovalla on vaikea saada opetusta Jumalalta. Tästäkin johtuen uskovan tulee pyrkiä pyhitykseen, elämään Jeesuksen rintaan nojaten. Tämä on Jumalan tahto meitä kohtaan.  

Mutta Jumala ei hylkää lastaan.

Heb 13:5 "Hän on itse sanonut: "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä.""

Tässä ei ole kyse onnistumisista kuinka hyvin uskova onnistuu, vaan PYRKIMYKSESTÄ pyhitykseen. Jumala näkee ihmisen sydämeen ja tietää, onko tahtoa ja pyrkimystä pyhitykseen vai ei. 

Kaikesta huolimatta uskovalta on väärin kutsua itseään armahdetuksi syntiseksi. Sana "syntinen" viittaa uskovan entiseen asemaansa ja entiseen identiteettiinsä syntisenä pyhän Jumalan edessä. ”Syntinen” ei ole Jumalan lapsen identiteetti Jumalan edessä. Ei edes "armahdettu syntinen" koska painopiste on sanassa "syntinen" ja se viittaa entiseen ihmiseemme.

Ennen uskoontuloa jokainen meistä oli syntinen. Nyt olemme ottaneet vastaan Jeesuksen Kristuksen veren puhdistuksen synneistämme. Olemme vanhurskautetut Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä ja Jumalan Hengessä.

Room 5:8 "Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä."

Huomaatko!? OLIMME syntisiä! Emme siis enää ole syntisiä. Paavali jatkaa:

Jae 9 "Paljon ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautettuja hänen veressään, pelastumme hänen kauttaan vihasta."

Olemme siis Jumalan vanhurskauttamia Hänen veressään. Siksi olemme vanhurskaita. Vanhurskas pelastuu.

Paavali jatkaa edelleen:

Jae 10 "Jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia,"

Emme enää ole Jumalan vihollisia, vaan Jumalan rakkaita lapsia ja Hänen ystäviään.

"tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta,"

Jotakin on meille ja meissä tapahtunut. Olemme sovitetut Jumalan kanssa. Meillä on siis Jumalalta annettu sovinto Jumalan kanssa. Jumala teki sovinnon kanssamme Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala ei ole sovinnossa syntisen ihmisen kanssa koska syntinen on vielä Jumalan vihollinen. Mutta uskovan ihmisen kanssa Jumala on sovinnossa. 

Jae 9 ja 10 "paljon ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitettuja."

Koska me syntisinä Jumalan vihollisina tulimme sovitetuiksi, sovitettuina me tietenkin pelastumme Jeesuksen elämän kautta, elämän, joka nyt on meissä. Jumala ei tee turhaa työtä eikä epäonnistu. Jumala onnistuu aina tekemisissään. 

1 Kor 6:11 "Tuollaisia jotkut teistäkin olivat, mutta te olette antaneet pestä itsenne, te olette pyhitettyjä ja vanhurskautettuja Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengessä."

Jumala sen teki meille ja meissä. Hän vanhurskautti ja pyhitti meidät. Tästä johtuen olemme Jumalan silmissä vanhurskaat ja pyhät.

Uskovan oikea ja raamatullinen identiteetti on: armosta pelastettu Jumalan lapsi. Armosta pelastettu on entinen syntinen ihmisemme. Hän tuli armosta pelastetuksi. Jumalan lapsi on Jumalan luoma uusi ihminen, Hän on Jumalasta syntynyt. Voimme siksi sanoa olevamme armahdettuja Jumalan lapsia.

Sanonta ja oppi ”armosta pelastettu syntinen” nousee todennäköisesti efesolaiskirjeen toisen luvun jakeista viisi ja kahdeksan. Huomaa, että siellä ei käytetä muita sanoja kuin ”armosta pelastettu”. Sanaa ”syntinen” ei siinä yhteydessä ole. Luku alkaa Paavalin opetuksella uudesta luomuksesta:

Ef 2:1 ”Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikkomuksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte”.

Jakeen kahdeksan sanan - ”armosta te olette pelastetut” jälkeen Paavali kirjoittaa jälleen uudesta luomuksesta:

Jae 10 ”Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa niitä hyviä töitä varten, jotka Jumala on ennalta valmistanut, vaeltaaksemme niissä."

Sanat ”hänen tekonsa” ja ”luodut” viittaa Jumalan uuteen luomukseen, Jumalasta syntyneeseen Jumalan lapseen. Jumalan lapsi on vanhurskas ja pyhä. ”Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle” (2 Kor 5:17). Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me VIELÄ OLIMME SYNTISIÄ, kuoli meidän edestämme."

Uskosta osattomina olimme syntisiä, mutta uskovina emme enää ole syntisiä.  Ihmiset ovat itse lisänneet sanan ”syntinen” Raamatun Sanaan: ”armosta pelastettu”. Todennäköisesti se tehdään vilpittömässä pyrkimyksessä esiintyä nöyränä. Mutta onko Jumalan Sanan ilmoituksen muuttaminen ”paremmaksi” oikeaa nöyryyttä? Eikö meitä ole käsketty PYSYÄ opinmukaisessa luotettavassa SANASSA? (Tiit 1:9). Uskovan usko perustuu Jumalan Sanaan, ei omaan itseensä eikä naapuriin.

Koska Sana on Jumala, joka tuli lihaksi Jeesuksessa Kristuksessa, Sanaa muuttava, siihen jotakin lisäävä ihminen räpelöi Jeesusta Kristusta ja Jumalaa? Hän pyrkii ripustamaan Jeesukseen omia "koristeitaan" tehdäkseen jeesuksestaan oman mielensä mukaisen paremman Jeesuksen. Silloin hän rakentaa omaa jumalaa.

Me emme saa rakentaa omaa jumalaa. Meidän tulee hyväksyä Jumala sellaisena kuin Hän on ilmoittanut ja ilmoittaa itsensä Sanassa. Meidän tulee uskoa Häntä ja Hänen Sanaansa. Silloin uskomme Jumalaa ja meillä on Jumala.   

PAAVALIN KIRJEET OVAT KIRJOITETTU PYHILLE USKOVILLE

Huomaa, että Paavali kirjoitti efesolaiskirjeen pyhille. Hän ei kirjoittanut armosta pelastetuille syntisille uskoville. Hän kirjoitti armosta pelastetuille pyhille uskoville Jumalan lapsille Kristuksessa Jeesuksessa.

Ef 1:1 "Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, Efesoksessa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa."

Ef 1:5-6 "Rakkaudessaan hän jo edeltä määräsi meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen kautta, oman hyvän tahtonsa mukaan, armonsa kirkkauden ylistykseksi. Tämän armon hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa."

Ef 2:19 "Te ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette samaa kansaa pyhien kanssa ja Jumalan perheväkeä,"

Vanhurskas ja pyhä on asetettu Jumalan yhteyteen Kristuksessa Jeesuksessa. Jumalan yhteydessä ei ole yhtään syntistä ihmistä. Kaikki ovat vanhurskaita ja pyhiä Jumalan perheväkeä Kristuksessa Jeesuksessa. Jumalan perheväkeä, perhettä, ei tule sanoa syntiseksi. Se loukkaa Jumalaa.  

Uskova Jumalan lapsi voi tehdä yksittäisiä syntejä.

1 Joh 2:1-2 "Lapseni! Kirjoitan tämän teille, ettette tekisi syntiä, Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Hän on meidän syntiemme sovitus, eikä vain meidän vaan myös koko maailman."

Siitä huolimatta, että uskova tekee joitakin yksittäisiä syntejä (kaikki tekevät syntiä enemmän tai vähemmän), hän on vanhurskas ja pyhä. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että uskovan vanhurskaus perustuu Jeesuksen meille hankkimaan ja tuomaan vanhurskauteen. Me omistamme sen vanhurskauden uskon kautta Jeesukseen. Se ei perustu uskovan onnistumisiin eikä voimalliseen kilvoitukseen. 

Koska Jumala näkee uskovan vanhurskaana ja puhuttelee uskovaa vanhurskaana ja pyhänä, meidänkin tulisi tehdä samoin.

2 Kor 5:16-17 "Niinpä emme enää tunne ketään lihan mukaan. - Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle."

Uskovan tulee siis tuntea itsensä ja toisen uskovan uutena hengellisenä ihmisenä, Jumalan lapsena, ei vanhan kuolleen aatun/eevan mukaan.

Paavali kirjoitti vanhurskaille ja pyhille uskoville Kristuksessa Jeesuksessa. Keille sinä kirjoitat ja puhut?

Dela den här sidan